Presidentinvaalit on käyty ja Suomi saa uuden Tasavallan Presidentin 1.3. Yhdistävää tekijää tarvitaan nyt vastakkainasettelun Suomessa sisäisesti ja ulkoisestikin Suomen linja tulee olla selkeä, ei vain Ukrainassa, vaan myös Lähi-Idässä ja laajemmin kansainvälisessä politiikassa.
Eduskunnassa hallitus antoi esityksen alkoholilain muuttamiseksi, siten että lakimuutos toisi kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat ruokakauppoihin. Nykyisin luvanvaraisessa vähittäismyynnissä saa myydä enintään 5,5 prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Muutoksen myötä tähän lisättäisiin myös 5,5 – 8,0 prosentin vahvuiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Vuonna 2018 tehdyn muutoksen muistan hyvin, koska olin ainut SDP:n edustaja, joka kannatti 5,5 prosentin juomien tuomista kauppoihin. Yhdessä Vasemmistoliiton Markus Mustajärven kanssa ratkaisimme äänestystuloksen ja näin jälkikäteen voi sanoa, että järki voitti. Alkoholin kokonaiskulutus laskee etenkin nuorten keskuudessa ja 5,5 prosenttisen lonkeron paikka on siellä, minne se kuuluu. Tämä 8 prosentin uudistus on kuitenkin täysin epäonnistunut kompromissi enkä tiedä miten kokoomus ja perussuomalaiset aikovat sen suomalaisille selittää. Nyt nimittäin juomasekoitteet, kuten vahvat lonkerot jäävät tämän uudistuksen ulkopuolelle. Kuka tästä edes oikeasti hyötyy, on hyvä kysymys.
Lahdessa uutisointiin näyttävästi tällä viikolla, että Lahden Aterian taloudellinen tulos on parantunut. Se on hyvä uutinen. Mutta mitä kuuluu kouluruoalle kaiken kaikkiaan? Kuinka moni koululainen saa todella sen päivittäisen tärkeimmän aterian ja tarvittavan ravinnon kouluruoasta? Jopa puolet yläasteikäisistä jättää kouluruokailun väliin! Tiedän itse kolmen lapsen isänä millaista on, kun nälkäinen nuori kiiruhtaa kotiin ja lähtee esimerkiksi harrastuksiin nälkäisenä. Enkä tässä syytä nyt Lahden Ateriaa, jonka toimintaa on ronkittu jo vuosia. Keittiöissä tehdään arvokasta työtä ja yritetään tehdä sitä mitä pystytään tai käsketään. Laskimme joskus jo vuosia sitten yhden aterian ravintoarvoja ja kustannuksia. Kaupungeissa on eroja, mutta kyllä kouluruokailun laatu on ainakin osassa Suomea laskenut samalla tavalla kuin suomalaisten koululaisten oppimisen tulokset. Halutaanko tässäkin mennä Amerikan malliin, että varakkaiden kotien lapset käyvät muualla syömässä eli tehdä sama, kuin terveyspalveluissa? Siitähän tässä on lopulta kyse. Kouluruoka ei ole vain lautanen ruokaa keskellä koulupäivää, vaan se on kiinteä osa suomalaista koulujärjestelmää – ehkä yksi tärkeimmistä elementeistä. Nälkäinen lapsi ei opi eikä jaksa keskittyä. Monelle kyse on myös päivän ainoasta lämpimästä ateriasta.
Suomi on ollut maailman edelläkävijä kouluruokailussa jo vuodesta 1941 eli keskellä sotaa Suomi uskalsi ja osasi panostaa koululaisten ruokaan ja ravintoon. Loppu on historiaa. Suomi kehittyi, kasvoi ja vaurastui ja yksi suuri syy oli koulujärjestelmämme tasa-arvo. Kaikille annettiin mahdollisuus oppia ja menestyä.
Tämä esimerkki osoittaa, miten suurien asioiden kanssa kuntapäättäjät ovat tekemisissä Lahdessakin. Vai pitäisikö eduskunnan puuttua tähänkin lainsäädännöllä ja säätää kouluruokailun ”minimimitoitus laadulle”?
Tai luodaan kuva, että Lahti Energia myymällä ja ryhtymällä sijoittajaksi tämäkin ongelma ratkeaa? Lahden koulutoimi tarvitsee sen rahan mitä se tarvitsee toimivan koulutusjärjestelmän järjestämiseksi. On puhtaasti poliittinen valinta halutaanko näin tehdä. Ideologisista syistä voidaan toki lopettaa kaikki kuntien omistaminen. Mutta mitään järkevää syytä siihen ei ole. Siksi ihmettelen edelleen, miten Lahden valtuutetuista ei löydy 15 demokratiaa puolustavaa henkilöä, joka haluavat, että Lahti Energian myynti tuotaisiin valtuustoon. Ainakin minulle tämä näytelmä on vasta esinäytöksessä, koska niin härskiä peliä tässä nyt pelataan lahtelaisten omalla omaisuudella.
Ville Skinnari