Tämä itsenäisyyspäivä poikkeaa monista edellisistä. Tänä vuonna ei päästä kokoontumaan yhteisiin juhliin, ei voida seurata keitä presidentin linnaan on kutsuttu, ei pidetä julkisia kunniakäyntejä sankarihaudoilla. Miten tänä vuonna juhlistaa meille tärkeää päivää? Kuinka osoittaa kiitollisuutta veteraaneille? Moni asia on siirtynyt verkkoon. Mutta yhteen tulemista ja yhteyttä läheisiimme jäämme kaipaamaan. Ehkä kuitenkin löydämme myös tähän hyviä, uusia ja turvallisia tapoja.

Yksi vanha perinne kuitenkin säilyy. Itsenäisyyspäivän iltana on tullut tavaksi polttaa kahta kynttilää ikkunalla. Itse asiassa tapa on ollut käytössä jo ennen itsenäisyyttä. Ja siihen on liitetty monia eri merkityksiä. Itsenäisyyden aikaisia merkityksiä ovat olleet mm. se, että toisen kynttilän on sanottu merkitsevän kotia ja toisen isänmaata. Tai sotavuosina yksi kynttilä syttyi rintamalle jääneille ja toinen sieltä palanneille. Tai ehkäpä me olemme antaneet kynttilöille oman merkityksemme.

Itsenäisyyttä me juhlimme myös siten, että muistamme heitä, jotka ovat maatamme puolustaneet ja rakentaneet. Ja vaalimalla heidän perintöään: ”Kaveria ei jätetä!” Yhdessä voimme rakentaa tätä maata, niin, että pidämme huolta toisistamme.

Itsenäisyys on lahja. Siitä saamme tuoda kiitoksen Kaikkivaltiaalle, joka on varjellut maatamme ja kansaamme. ”Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.” 5. Moos. 8:10

Heikki Pelkonen