Keskiviikkona esittelimme SDP:n vaihtoehtobudjetin eduskunnassa. Valtiovarainministeri Orpo virkansa puolesta puolusti hallituksen linjaa. Me oppositiosta luonnollisesti omaamme. Esittelimme SDP:n tulevaisuusinvestoinnit budjetissa muun muassa koulutukseen, perhevapaauudistukseen, verotukseen ja eriarvoistumisen vähentämiseen. Siinä ei ole mitään uutta, että verotuksessa haluamme antaa enemmän vähempiosaisille ja ottaa rikkailta. Se on arvovalinta.
Istunnossa kiirehdin suoraan illan jalkapallo-otteluumme, joka oli minulle poikkeuksellinen. Pitkäaikainen eduskunnan jalkapallojoukkueen kapteeni Kari Uotila siirsi puoliajalla kapteenin nauhan minulle. Itse ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin Fortumin joukkuetta vastaan. Viidentoistaminuutin riittämättömästä lämmittelystä huolimatta peli meni topparina yllättäen hyvin eli ilman revähdyksiä, loukkaantumisia tai päästettyjä maaleja. Toukokuussa 2020 Parlamenttien 4-maan turnaus tullaan pelaamaan Lahdessa eli Saksa, Sveitsi ja Itävalta pääsevät näyttämään osaamistaan.

Jalkapallo on hyvä aasinsilta Islantiin. Pienen pieni saarivaltio on tehnyt jäätävää jälkeä. Islannissa onnistuttiin lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähentämään heidän alkoholinkäyttöään. Islannissa päätettiin tukea vanhemmuutta, mahdollistaa perheille enemmän yhteistä aikaa sekä varmistaa, että jokainen lapsi ja nuori pääsevät ohjatun harrastustoiminnan pariin. Määrätietoisella ja tutkimukseen perustuvalla päätöksenteolla siellä on onnistuttu tekemään ihmeitä – lapset ja nuoret voivat paremmin, perheet viettävät enemmän aikaa yhdessä, kaikilla lapsilla ja nuorilla on harrastus ja heidän alkoholinkäyttönsä on matalinta koko Pohjolassa.

Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa henkeä kohden sosiaali – ja terveyspalveluihin. Silti rahat eivät riitä, koska työttömyys on meillä paljon korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi eikä Lahti kestä 2020-lukua näillä työttömyysluvuilla – oli SOTE – malli mikä tahansa – ellei työllisyys kohene.

Ennaltaehkäisevä työ on entistä tärkeämpää. Julkinen sektori ei voi vain katsoa sivusta, että järjestöt ja muut toimijat hoitavat asiaa, vaan sen on todella aktivoiduttava. Siksi SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan suomalaiseen Islannin malliin panostamista. Esitämme SDP:n vaihtoehtobudjetissa 50 miljoonaa euroa ”Suomen Islannin malli” kokeilualueelle. Lahti voisi olla yksi näistä kokeilualueista vahvuuksineen ja haasteineen.
Mukaan pitää saada päiväkodit, koulut, urheiluseurat, kulttuuritoimijat ja järjestöt sekä erityisesti perheet. Kaikki lähtee kotoa ja kodin hyvinvoinnista. Rahoituksen voisi kanavoida Lahden kaupungille, joka sitten koordinoisi toimintaa. Nyt kuntien raha ei tähän riitä. Siksi tarvitaan valtion osallistumista.

Kokeilussa junioriohjaajat voisivat olla ”päätoimisia” ja tukea kouluja ja vanhempia kerhotoiminnassa tai vaihtoehtoisesti rahoitus voidaan antaa varhaiskasvatukseen tai kouluille. Paras malli syntyy kokeilemalla. Seurat ja yhdistykset saisivat tukea kuljetusten järjestämiseen. Näin lasten ei tarvitse viettää pitkiä aikoja yksin kotona, eikä vanhempien tarvitse heti työpäivän päätteeksi kuskailla lapsia ympäri kyliä eri harrastuksiin. Haluamme varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus oppia, kasvaa ja harrastaa turvallisessa ympäristössä ja mikä tärkeintä saada ystäviä. Eikä se jalkapallo – tai muu urheilu – tai kulttuurimenestyskään olisi huono asia. Jokaisessa lapsessa on lahjakkuutta, kun häntä vain autetaan se löytämään.

Ville Skinnari

Urheilu ja politiikka ovat kuin paita ja perse. Urheilu on ollut aina loistava keppihevonen silloin, kun tarvitaan poliittista hyväksymistä joillekin itsevaltaisille pyrkimyksille. Entinen Itä-Saksa ja nykyiset Venäjä ja Kiina ovat malliesimerkkejä siitä, että raha ratkaisee ja korruptio kannattaa silloin, kun keskustelu ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta halutaan tukahduttaa.

Venäjän jalkapallon MM- kisat 2018 ja Sotshin talviolympialaiset 2014 olivat kansainvälisen urheilumoraalin rappio ja tsaari Putinin riemujuhla. Sotshin kisat maksoivat 37 miljardia euroa eli melkein Suomen valtion budjetin verran ja jalkapallon MM- kisat arviolta 11 miljardia. Kenenkään demokraattisen maan on vaikea enää saada kisoja järjestettävikseen, koska kansalaisille on vaikea vakuuttaa, että ne suunnattomien ja kisojen jälkeen tyhjilleen jäävien infrastruktuuriin satsaamisen jälkeen, olisivat taloudellisesti mitenkään perusteltavissa. Vain diktatuureissa tämä onnistuu, koska arvostelijoilta putooaa pää!

FIFA eli Kansainvälinen jalkapallo liitto oli kauan todellinen korruption paratiisi. Brasilialainen Jaoe Havelange ja sveitsiläinen Sepp Blatter kehittivät korruption taiteeksi ja loivat sen johtokunnan jäsenille sellaiset edut, joista valtionpäämiehet eivät voi edes haaveilla. Uskomattomin esimerkki päättömästä tuhlailusta oli se, kun erään johtokunnan jäsenen koirat asuivat New Yorkissa sviitissä pari viikkoa 700 000 dollarilla!

Olympiakisoja on aina poliitttisesti boikotoitu. Näin on tapahtunut monesti eri syistä, mutta silti muistetaan Montreal 1976, Moskova 1980 ja Los Angeles 1984. Syinä ovat olleet milloin rotusorto, milloin itä- länsi akselin erilaiset näkemykset ja ihmisoikeuskysymykset.

Nyt moraali tuntuu unohtuneen ja kisoja ei enää boikotoida, vaikka siihen olisi paljon enemmän syytä kuin aikaisemmin. Kiina teloittaa ihmisiä poliittisesti eniten maailmassa. Arviot liikkuvat tuhansissa vuosittain. Sen vankiloissa kidutetaan ja miljoona uiguuria on siirretty keskitysleireihin. Poliittisia vankeja nöyryytetään ja heidän sisäelimiään myydään. Silti KOK myönsi Kiinalle talviolympialaiset vuonna 2022. Miksi? Onko urheilun eettinen ulottuvuus hävinnyt KOK:n jäseniltä vai eivätkö he ole muka tietoisia tästä? Suomi valmentaa kiinalaisia Kuopiossa? Aikooko Suomi tehdä mitään? Ei aio! Mehän käymme meille voitollista kauppaa Kiinan kanssa.

Doping on täysin karannut kansainvälisten urheiluorganisaatioiden hyppysistä. Olympialaisissa tämä on alkanut jo Salt Lake Cityssä vuonna 2002, jossa näytteet hävitettiin. Tämän myönsi laboratooriopomo Bon Caltin vuosia myöhemmin. Venäjällä vuonna 2015 paljastunut valtiodoping ei hetkauttanut enää ketään ja piiri pieni pyörii. Tätä taustaa vasten tuntuu irvokkaalta, että yksityinen dopingista kiinni jäänyt urheilija naulataan julkisuudessa ristille vuosikymmeniksi! Miten paljon doping- näytteitä kerätään Pohjois-Amerikan ammattiliigoissa? Kuinka moni jää kiinni? Tyhmät!

Juhani Melanen

Olemme Suomessa nyt tilanteessa, jossa käräjäoikeuden, hovioikeuden ja KHO:n päätökset samasta asiasta muuttuvat kuin pesäpallon säännöt ennen vanhaan ja tuomiot ovat erittäin epäjohdonmukaisia ja tavalliselle kansalaiselle täysin käsittämättömiä.

Ilja Janitskille annettiin MV-lehden kiusaamistapauksessa yli kahden vuoden ehdoton vankeustuomio ja huikeat korvausmaksut. Tämä oli selkeä viharikos, mutta miten se on oikeassa mittakaavassa esimerkiksi Suomessa tehtyihin ulkomaisten tekemiin raiskauksiin ja rangaistuksiin?

Maahanmuuttaja sai kolmesta törkeästä raiskauksesta 9 kuukautta ehdollista vankeutta ja 680 euron sakot. Kaksi teoista oli toisin tehty alaikäisenä, mutta kolmas ei. Asteikkoa ei silti käytetty! Vitsaa käyttänyt isä sai 400 euron sakot, kun oli rangaissut lastaan vaarallisesta aseleikeistä. Kyvyttömät haastemiehet eivät kyenneet toimittamaan syytetylle ajoissa haastetta, joten 0,8 miljoonan euron korvausvastuu jäi vammautuneelle kantajalle.

Erityisesti Suomessa oikeusistuinten uskottavuus horjuu siksi, että syyttäjälaitos ei saa syytteitä valmiiksi ajoissa ja ne pääsevät vanhenemaan. Tätä on ihmetelty monissa maissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on kummasteltu, miksi Suomessa oikeustapaukset kestävät yli 10 vuotta? Näissä tapauksissa yksityinen kantaja on todella heikoilla, ellei hänellä satu olemaan oikeusturvavakuutusta tai kyseessä ei ole merkittävä ennakkotapaus.

Erikoisin paikka suomalaisen oikeustajulle on vakuutusoikeus. Eduskunnassa tehtiin vuonna 2009 kysely, voiko vakuutusoikeus tahallaan pitkittää tuomioita? Vakuutuslääkäreiden asema ja lausunnot ovat Jumalan sanaa, jota ei oikeusistuimissa muuteta. Vakuutusyhtiöt joutuvat maksamaan erittäin harvoin niitä korvauksia, jotka vakuutetulle on alunperin alioikeuksissa määrätty, koska juttujen käsittelyajat ovat mielikuvituksellisen pitkiä. Vakuutusoikeuksissa pyritäänkin siihen, että kantaja ehtii kuolla ennen kuin oikeudenpäätös vihdoin asiasta saadaan.

Nyt Suomessa rikoksen kohteeksi joutunut , joutuu useimmin syytteeseen kuin rikollinen itse. Jos yrittäjä ottaa bensavarkaan itse kiinni ja laittaa varkaan kuvan yrityksensä ikkunaan, hän syyllistyy itse suurempaan rikokseen kuin varas! Väkivaltarikoksia ja huumepäissään rikoksia tehneiltä ei koskaan tulla saamaan, niitä korvauksia, joihin tekijät on tuomittu.

Yli 250 näpistystä tehnyt varas ei joudu vastuuseen teoistaan; aivan samoin kuin yli 70 miljoonalla rikastunut lähipiiritietoa käyttänyt liikemies. Talousrikoksissa tuomiot ovat kauttaaltaan ehdollisia ja tuomitut korvaukset näennäisiä. Tämä johtuu sitä, että tuomioistuimilla ei ole resursseja tutkia talousrikoksia, puhumattakaan kompetenssista.

Lisäksi rikkaat talousrikolliset ja veropinnarit voivat sopia verottajan kanssa korvauksista tunnustamalla tekonsa ja maksamalla hivenen ylikorkoa. Panama-vuodossa toimittiin juuri näin. Kun Suomessa julistetaan tuomio, totuus on ensimmäinen uhri. Paitsi rattijuopumuksissa, joissa on taulukot. Silti epäilen, että juristit ylimalkaan ovat tyhmiä?
Vai kieltääkö Suomen laki epäilemästä?

Juhani Melanen

Suomalaiset ovat terveempiä ja elävät pidempään. Se on hieno asia, mutta samalla ikäihmisten palvelutarve lisääntyy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen (2014) mukaan Suomi on hyvä paikka vanheta. Tilastollisesti tarkastellen ulkopuolisen avun tarve alkaa 80 ikävuoden jälkeen, jolloin vanhusten odotetaan jatkavan asumista kodeissaan mahdollisimman pitkään. Kaikki ikäihmiset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua ja turvaa yhteiskunnalta, jolloin on turvauduttava iäkkääseen puolisoon, työelämässä oleviin lapsiin ja muihin sukulaisiin, jopa naapureihin. Syntyy myös tilanteita, joissa yksinäinen vanhus elää kotinsa vankina ja lähes heitteillä. Ikäihmiset tarvitsevat laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja hyviä asumisratkaisuja.

Muuttuva maailma ja digitalisaatio tuovat haasteita erityisesti ikäihmisten arkeen. On tärkeää, että ikäihmisillä on virallinen puolestapuhuja, vanhusasiavaltuutettu, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Viran perustamiseksi on ministereille vuosien varrella luovutettu useita adresseja ja lakialoitteita, mutta asia ei ole edennyt. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on kuitenkin aiemmin perustettu esimerkiksi kuluttajansuoja-asiamiehen sekä tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. SDP:n puoluekokouksessa (2017) on hyväksytty aloite vanhusasiavaltuutetun viran perustamiseksi.

Meidän päättäjien on varmistettava, että jokaisella on oikeus arvokkaaseen, hyvään ja turvalliseen vanhuuteen. Olemme kuitenkin saaneet lukea lehtien palstoilta ja hoitajaliitoilta, ettei tämä tällä hetkellä toteudu. Tulevalla hallituskaudella tarvitaan laajamittainen ohjelma eläkeköyhyyden torjumiseksi ja ikäihmisten aseman parantamiseksi.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

”Hei isä kato mua, ootsä musta ylpee?” Näin laulaa Tuure Kilpeläinen tämän syksyn Vain elämää –sarjassa. Laulussa käydään läpi lauluntekijän tärkeimmät elämänkohdat, nuoruuden kesätyöt, ajokortin saaminen, keikat oman bändin kanssa, levytyssopimuksen solmiminen. Isän hartiolta näkee kauas – ja kun tulee tiukka paikka eteen, isä on vieressä ja tarttuu käteen.

Tuure Kilpeläisen laulun innoittamana sanoitin oman rukoukseni Isälle.

Hei, Isä,
katso minua.
Sinä olet minut luonut.
Olen sinun lapsesi.
Välillä tuntuu siltä,
etten ole osannut antaa Sinulle
kovin paljon aihetta
olla minusta ylpeä.
Tässä kuitenkin olen.
Tällaisena kuin olen.
Katso minua, Isä.
Tartu käteeni,
kun en pärjää yksin.
Nosta harteille,
kun en jaksa enää itse kävellä.
Kiitos, että Sinä katsot minuun
rakkauden katseella
tänäänkin.

Hyvää isänpäivää ja siunausta kaikille isille!

Pauliina Hatakka

Pohjoismaiden huippukokouksessa Norjan parlamentissa Oslossa nostettiin olympiarenkaiden värinen villapaita pöydälle. Onko realismia hakea yhteisiä Pohjoismaisia talviolympialaisia vuodelle 2030? Norjalaiset vitsailivat tänään aikaisemmin, että hanke on erinomainen, kunhan vain Ruotsi maksaa laskut. Keskustelemme norjalaisen kollegan Jorodd Asphjellin kanssa. Hän on myös Norjan olympiakomitean jäsen. Hänenkin mielestä osaamista meillä Pohjoismailla on riittävästi.

Norjalaisen mielestä curlingia voisi olla Kööpenhaminassa, alppihiihtoa Norjassa, jääkiekkoa Ruotsissa ja mäkihyppyä Suomessa. Hiihtoa nyt ei voi unohtaa.. Lahti osaa kyllä hoitaa oman roolinsa, jos rahoitus saadaan kuntoon. Tähän varmaan palataan vielä moneen kertaan. Selvitystä yhteisistä Pohjoismaisista talvikisoista on viritelty myös Suomessa. Nyt alkaa olla selvää, että selvitys myös tehdään jos norjalaisia kuuntelee.

Pohjoismaiset pääministerit vierailivat huippukokouksessa

Puhuin kokouksessa kyberturvallisuudesta. Nostin esille sen, että, kaiken kaikkiaan kysymys on erittäin laajasta ja haastavasta globaalista haasteesta. Itseäni jäi hieman mietityttämään se tosiasia, että olisin toivonut pääministereiltä vielä enemmän kunnianhimoa tähänkin aiheeseen, enemmän visiotason näkemystä tulevaisuuteen, mitä Pohjoismaat todella haluavat olla globaalisti vuonna 2030. Me voimme halutessamme olla maailman paras, mutta meidän pitää lähettää siitä myös selkeä signaali. Kysymys on viime kädessä osaamisesta, tutkimuksesta ja kehityksestä eli kaikesta siitä, missä me olemme todella hyviä.

Omistajapolitiikka nousee myös keskeiseen asemaan – kuka omistaa ne tietoturvajärjestelmät, joilla me toimimme Pohjoismaissa, yksittäisissä valtioissa? Kyse ei ole vain sisäisestä turvallisuudesta tai itse asiassa on, koska se on ihan turvallisuuspolitiikan ydintä. Siksi toivon, että jokaisessa Pohjoismaassa myös valtiollinen omistajaohjaus pohtii tarkkaan, miten omistajuus on rakennettu kansainvälisessä maailmassa. Kysymys on myös koko julkisen sektorin turvallisuudesta: Miten kunnat, kaupungit, maakunnat, koulut, sairaanhoitopiirit, sairaalat on suojattu, energia-ala, vesiala ja niin edelleen? Olemmeko me todella päivittäneet tämän kaiken kaikilla näillä tasoilla? Väitän, että emme ole. Siitä on valitettavasti esimerkkejä.

Kyberturvallisuus liittyy myös kaiken kaikkiaan pohjoismaisiin aineettomiin oikeuksiin. Nyt me olemme antaneet senkin liikaa Yhdysvalloille. Meillä Euroopassa, Pohjoismaissa pitää olla rohkeutta kehittää omia aineettomia IPR-oikeuksia ja sitä kautta myös johtaa koko maailman kehitystä.

Ville Skinnari

Muistaako kukaan enää edes Sote-uudistuksen perusajatusta? Niinpä! Ydinajatus kuitenkin oli ja lienee jatkossakin, että jokaisen suomalaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus paranisi ja samalla terveyskustannukset saataisiin alenemaan tai ainakin hillittyä.

Tämän vuoksi palvelujen järjestämisvastuu pitäisi siirtää nykyisiä kuntia suuremmille alueille. Tästä vallitsi jonkin asteinen yksimielisyys, mutta erimielisyydet repesivät siitä, miten uudistus toteutetaan. Loppu on historiaa. Kokoomus myi valinnanvapaudella Kepulle maakuntamallin. Sipilän mallissa rahat tulisivat valtiolta. Rinteen demarit puhuvat sote-kunnasta, jolla olisi oma verotusoikeus. Tämä takaisi selkeämmän talousohjauksen ja itsehallintoalue voisi pitää langat helpommin käsissään.

Sote-uudistusta on valmisteltu maakunnissa jo pari vuotta. Sadat ihmiset on siirretty hoitamaan tätä työtä. Monet työsuhteet päättyvät vuoden vaihteessa, jos jatkosta ei ole päätöstä. Kävi valtion lainsääntötyön kanssa miten tahansa, olisi edesvastuutonta jättää maakunnissa tehty valmistelutyö täysin huomioimatta. Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelevat virkamiehet ovat joutuneet kohtuuttomaan paineeseen laatiessaan näitä ehdotuksia poliitikkojen pillin mukaan. Monet ovakin kertoneet nyky-sotesta rohkekeasti mielipiteensä, niin perustuslaillisista ongelmista, kustannusten noususta kuin epätasa-arvon lisääntymisestä, mutta tämä ei vauhtisokeaa Sipilää ole haitannut.

Sote-uudistuksen vääristyneeseen valmisteluun on monia syitä. Pitkä ja turhauttava valmistelu on muuttanut virkamiesetiikkaa ja vaikeimmat kohdat on menty rimaa alittaen. Kaikkia asiantuntijoiden tuomia epäkohtia ei ole huomioitu ja taloudellinen kokonaiskuva todellisista kustannuksista on ollut melkoista mutu- tuntumalla etenemistä, koska verrtailukohtia aikaisempaan ei ole tai niitä on saatavissa vain ulkomailta.

Mitä suurempi päätös, sitä paremmin ja huolellisemmin se on valmisteltava. Nyt kaikki on tehty vain kokoomuksen ja kepun poliitikkojen päätöksellä ilman virkamiesvalmistelua. Tämä oli soten suurin virhe. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että uudistus myös takaa ja tuottaa ne
palvelut, jotka se lupaa. Nykyisin julkisten palveluiden järjestäjä ja tuottaja on yleensä yksi ja sama eli kunta. Sipilän ja kokoomuksen valinnanvapausmallissa maakunta joutuisi kilpailemaan yksityisten tuottajien kanssa, jolloin suuri vaara on se, mistä on varoitettu, että yksityinen sektori poimisi rusinat pullasta ja jättäisi köyhien hoitamisen kunnan vastuulle.

Seuraavissa vaaleissa on todella paljon pelissä ja nimenomaan ikääntyneet äänestäjät joutuvat pohtimaan, annetaanko entisen loistavan terveyskeskusjärjestelmän rappeutua ja luotetaan markkinavoimiin, kuten sähköyhtiö Carunan tapauksessa. Toisena vaihtoehtona on silppuri ja täysin uusi valmistelu, kuitenkin hyödynnettynä jo hyväksi havaituilla ja kokeiluilla vanhoilla sote-malleilla.

Juhani Melanen

Pyhäinpäivänä me muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Monella on tapana viedä kynttilä haudalle. Pyhäinpäivän iltana luetaan kirkoissa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Monien meille tärkeiden ihmisten muisto kantaa meitä elämässämme. Vaikka he olivat tavallisia vajavaisia ja erehtyviäkin ihmisiä, välittivät he jotakin arvokasta. Heidän sanansa tai tekonsa palautuvat mieliimme. On hienoa, että heitä saamme muistaa myös näin pyhäinpäivänä.

Raamatussa sanotaan: ”Uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” Näin tosiaan on. Ainakin itse muistan monta kristittyä, monta rakasta ja hyvää ihmistä, joka puhuu minulle vielä kuoltuaankin. Heidän esimerkkinsä ja tekonsa muistuttavat minulle, että kyllä tässä maailmassa on rakkautta ja hyvyyttä, joka painaa jäljen toisen ihmisen sydämeen.

Vihan ja pahan kierre synnyttää uutta vihaa ja uutta pahuutta. Mutta kun on ollut heitä, jotka eivät ole vastanneet pahaan pahalla, onkin syntynyt jotain aivan muuta: rakkautta hyvyyttä ja kauneutta. Jumalan hyvä tahto on voinut toteutua heidän kauttaan. Siksi muistan heitä kiitollisuudella ja siunaan heitä. Heidän esimerkkinsä kutsuu myös minua pohtimaan tapaani elää ja olla. Voinko minä olla jakamassa hyvää, levittämässä valoa ympärilleni, todistamassa Jumalan rakkaudesta? Sanoohan Jeesus omistaan: ”Te olette maailman valo.” Ja edelleen: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Japanin Yokohamassa tällä viikolla järjestetty maailman suurin kiertotaloustapahtuma kokosi yhteen yli 1200 kiertotalouden asiantuntijaa yritysjohtajista huippututkijoihin. Eduskunnasta seminaariin osallistuivat lisäkseni talousvaliokunnasta varapuheenjohtaja Harri Jaskari (kok.) ja Joakim Strand (rkp.) sekä ulkoasianvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen Mikko Savola (kesk.). SITRA:n ja Japanin ympäristöministeriön aloitteesta järjestettyyn seminaariin osallistuivat myös Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Lahti oli hyvin esillä ympäristöosaamisellaan ja uuden Kioto – yhteistyön avauksella koulutuksessa ja osaamisessa.

Maailma tarvitsee uutta kauppapolitiikkaa, joka perustuu kestävän kehityksen kriteereihin. Myös Japanissa on tunnistettu, että Suomi on maailman ensimmäisenä maana tehnyt avauksen, missä luonnonvarojen ja massakulutuksen liiketoimintamallista siirrytään kiertotalouden ajattelutapaan, jossa materiaaleja käytetään lukuisia kertoja uudelleen. Etusija kaupassa annettaisiin ympäristön ja ilmaston kannalta kestäville ratkaisuille. Nyt on nopeasti löydettävä yhteiset kriteeristöt kestäville tuotteille ja palveluille ja saatava niille hyväksyntä maailman kauppajärjestön WTO:n kautta. Maailman 3. suurimman talouden Japanin sitoutuminen on erittäin tärkeä viesti koko maailmalle. Suomi ja Japani voivat yhdessä toimia yhdessä kiertotalouden edelläkävijänä. Molemmilla on jo konkreettisia tekoja kiertotalouteen. Japanilla on pitkät perinteet etenkin materiaalien kierrätyksessä – pinta-alaltaan pienenä, mutta väestöltään suurena saarivaltiona se on ollut pakotettu miettimään jätteiden hyötykäyttöä. Uudenlaista maailmantaloutta ja sen mahdollisuuksia korostivat Japanissa mm. YK:n ympäristöohjelma, YK:n kehitysohjelma, OECD ja Euroopan komissio. Japani on aloittamassa G20 – maiden puheenjohtajana samoin kuin Suomi EU:n puheenjohtajana ensi vuonna. Meillä on nyt globaalisti tilaisuus vaikuttaa ja muuttaa asioita.

Ruotsin elinkeino- ja innovaatioministeri Mikael Damberg vieraili Suomessa torstaina. Keskustelimme hänen kanssaan Ruotsin vaalien jälkeisestä tilanteesta, elinkeinopolitiikan yhteistyöstä ja maidemme ilmastotavoitteista. Voimme oppia paljon toisiltamme. Mutta ennen kaikkea meidän tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tutkimusten mukaan sähköautoihin siirtyminen vähentää liikenteen päästöt lähes nollaan. Siksi olemme tehneet Pohjoismaiden neuvostossa aloitteen, jossa vaaditaan pohjoismaisilta ministereiltä toimia Pohjolan sähköistämiseksi. Sähköautojen latauspisteitä löytyy jo melko hyvin koko Pohjolasta, mutta tarvitsemme myös valtion tahojen toimia, jotta kaikki tarvittavat reitit saadaan muutettua E-teiksi (eli teiksi, joiden varrella on riittävästi latauspisteitä. Lisäksi raideliikenteeseen pitää panostaa aivan uudella tavalla, mikä tarkoittaa Ruotsin tapaan miljardi-investointeja, jos ja kun liikennettä pitää saada pois kumipyöriltä sekä kaikki runkoverkot 2020-luvulla kaksiraiteiseksi. Siksi hallituksen vaivaisen yhden miljoonan euron suunnitteluraha pääradan parantamiseksi on esimerkki liikennepolitiikan ymmärtämättömyydestä.

Toinen suuri kokonaisuus on laivaliikenteen ja satamien sähköistäminen. Suomi on saari, jonne suurin osa tuotteista tuodaan Itämeren yli. Sähköiseen laivaliikenteeseen siirtyminen pitää ilman puhtaampana satamien läheisyydessä ja fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee. Itämeren suojeleminen on yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme. Suomen tiekartta muovin vähentämiseksi on julkaistu ja EU:ssa on linjattu, että kertakäyttömuovista luovutaan. Muovi on suurin uhka merillemme ja meressä eläville eläimille, linnuille ja kaloille. Toinen suuri haaste on maatalouden päästöt, jotka vaikuttavat vahvasti Itämereen. Peltojen kipsitys on yksi hyvä keino tilanteen ratkaisemiseksi. Sillä ei ole negatiivisia vaikutuksia viljelyyn, mutta vesistöjen kannalta on saatu hyviä tutkimustuloksia. Olen lähestynyt Ruotsin maatalousministeriä Sven-Erik Buchtia asian tiimoilta. Uskon, että voimme yhdessä löytää parhaat keinot Itämeren pelastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ville Skinnari

Finanssivalvonta, työeläkevakuuttajat ja Tela tekivät äsken kattavan selvityksen siitä, kuinka paljon työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta maksoi viime vuonna. Tulos oli hämmästyttävä ja osoitti, että työeläkevakuuttajat maksoivat 1,7 miljardia euroa maamme ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Kulut koostuivat suorista ja epäsuorista kustannuksista siten, että suorien kulujen osuus oli 133 miljoonaa eli noin 0,1 prosenttia suhteessa sitoutuneisiin pääomiin, mutta huikeat 1,4 miljardia tulivat epäsuorista kuluista, jotka ulkopuoliset varainhoitajat rokottivat tyhmiltä suomalaisilta eläkevakuuttajilta. Näitä sijoittajaneroja ei hätkähdytä mikään tai kukaan! He jatkavat edelleen valitsemallaan linjalla ja nauttivat yhtiöittensä varauksetonta luottamusta. Mitään ei ole haluttu ottaa opiksi, vaikka tietoja tästä sijoitustoiminnasta olisi ollut saatavilla yllin kyllin.

Rahastoja analysoiva Mornginstarin asiantuntijan mukaan selvitys osoittaa, että eläkevakuuttajat maksavat mittavia summia turhaan ulkomaisille varainhoitajille epäsuorina kuluina. Jo viisi vuotta sitten samaan asiaan kiinnitti huomioita suomalaista työeläkejärjestelmää tutkinut Toronton yliopiston professori Keith Ambachtsheer. Eivätkö eläkevakuuttajat ymmärrä lukemansa? Tärkein kysymys kuuluukin: Ovatko nämä vaihtoehtoiset sijoitusluokat niin arvokkaita eläkevarojen tuotto-riski suhteelle, että näin korkeita kuluja kannattaa maksaa?

Merkittävimmät kulut syntyvät selvityksen mukaan noteerattomista sijoitusluokista, kuten pääomarahastoista ja hedge-rahastoista. Ulkopuoliset kahmivat uskomattomia summia rahaa suomalaisilta eläkesijoittajilta erityisesti tuottosidonnaisilla palkkioilla. Tätä taustaa vasten Telan analyysitoimintojen johtajan Minna Lehmuskallion lausunto kuulostaa asiantuntijiosta oudolta ja vääristellyltä. ”Sijoituskulut olivat kohtuulliset siihen nähden, minkälaisia sijoitustuottoja nettona työeläkevaroilla on saatu.” No ei suinkaan näin!

Näin on toki laita työeläkevakuuttajien oman sijoitustoiminnan osalta, sanoo Morgenstarin apulaisjohtaja Matias Möttöläkin. Mutta tämä ei koske millään tavalla noteerattomia sijoituksia. Törkeintä ja täysin edesvastuutonta on kuitenkin Suomessa toimivan kuuden eläkevaukutusyhtiön maksamat palkat, palkkiot ja lisäeläkkeet omille öykkäripomoilleen. Varman Matti Vuoria ja Ilmarisen Harri Sailas nauttivat tähtitieteellisiä vuosituloja suomalaisten eläkeläisten selkänahasta raavituilla rahoilla täysin ansiotta. Kukaan suomalainen poliitikko ei tähän uskalla puutua, koska samat poliitikot vierailevat eläkepomojen vieraina Lapin kelohonkamökeissä ja sadoissa eläkeyhtiöiden lomaparatiiseissa. Tämä kaikki rahoitetaan eläkeyhtiöiden 300 miljoonan euron työhyvinvointirahoilla. Mukana ovat niin AY- pomot kuin pienemmätkin lomahyödyn nilkit.

Näitä lukuja tutkineena ja kustannusmatemaatikkoja haastatelleena, ei voi kuin ihmetellä, mikä huuto syntyy aina, kun pelkällä kansaeläkeellä toimeentulevien eläkkeitä yritetään nostaa. Ruotsissa eläkkeet ovat nousseet neljässä vuodessa 10,4 prosenttia, mutta Suomessa 1,53 prosenttia. Miksi eläkeyhtiöt eivät halua siirtyä aitoon indeksisidonnaisuuteen, vaikka 220 miljardin eläkevarallisuus antaisi tähän mahdollisuuden?

Kuka hallinnoi ulkomailla olevia suomalaisten sijoitussalkkuja? Ovatko suomalaisten eläkevarat eettisesti sjoitettu kestävästi? Näihin vastusta odottaen.

Juhani Melanen
eläkeläinen