Vielä vuosikymmen sitten Itämeren tilanteen ympärillä käytiin keskustelua yhteistyöstä laajasti. Haluttiin tehdä ympäristöyhteistyötä, puhdistaa merta, vähentää fosforia sekä sinilevää. Kaikki tämä oli aivan oikein ja muistan itsekin osallistuneeni lukuisiin tapaamisiin, seminaareihin ja rahoituskeskusteluihin Itämeren maiden ympärillä – mukaan lukien Venäjä. Suomalainen ja lahtelainenkin vesiosaaminen oli kovassa kurssissa mm. Pietarin vesien puhdistuksessa.

Me lahtelaiset tiedämme, miten tärkeää on vesistöjen puhtaus ja miten helposti asiat voi pilata ja miten ne voi myös korjata. Vesijärvi on edelleen upea esimerkki yhteistyöstä ja osaamisesta sekä uudistumisesta, vaikka tietenkin Itämeren – ongelmat ovat monella tavalla eri tasoilla. Siksi olin äärimmäisen tyytyväinen kun saimme Itämeren alueen maista mukaan kaikki toimijat ja samalla myös yksityisen sektorin panos on ollut todella merkittävää.

Itse ongelma eli ympäristöä ja vesistöä kuormittavat toimet eivät ole kadonneet, mutta radikaalisti muuttunut turvallisuustilanne on väistämättä vaikuttanut siihen, että keskustelu Itämeren tilasta on muuttunut.  Itämeri on noussut turvallisuuspolitiikan keskiöön viimeistään Baltic Connector – tapauksen myötä.

Suomen viranomaisten toiminta on saanut tapauksessa kiitosta ja syystä. Meillä ei hutkita, vaan tutkintaan ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset. Näin se pitää aina olla ja niin on nytkin. Pitää myös antaa täysi kiitos päämisterille ja ulkopoliittiselle johdolle tilanteen hoitamisesta. Tiedottaminen ja viestintä on toiminut kaikkiin suuntiin juuri niin kuin sen pitää.
Samalla Suomen maine on vahvistunut kansainvälisesti kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden mallimaana. Se on tärkeää juuri nyt suurvaltajännitteiden maailmassa. Suomelle tilanne on erityisen haastava huoltovarmuuden lisäksi myös teollisuuden ja logistiikan kannalta.

Sotia ja kriisejä maailmalla nyt riittää. Ukrainan lisäksi Lähi-Idän tilanne näyttää valitettavasti vain eskaloituvan. Eurooppa on kovan paikan edessä, kun samaan aikaan myös talouskasvu näyttää lähes nollaa. Pääministeri Orpo matkustaa tällä viikolla Brysseliin EU – huippukokoukseen ja agendalla on paljon tavaraa. Yksi tärkeä kysymys on, miten Euroopan maissa saadaan pidettyä kansalaisten usko parempaan. Nyt näyttää siltä, että tyytymättömyyden kasvaessa ääriliikkeet ovat monessa maassa vaaleissa vahvoilla. Saksan tulevat vaalit ovat monella tavalla tärkeät. EU:n yhtenäisyys voi jatkossa olla kovan työn takana. Ja mitä tapahtuu Yhdysvalloissa tulevien presidentinvaalien jälkeen? Fokus on nyt enemmän ja enemmän Lähi-Idässä ja Kiina on edelleen painopiste numero yksi.
Pohjoisen Euroopan haasteet tarkoittavat myös sitä, että EU:n pitää olla meitäkin tukemassa uusien ratkaisujen löytämiseksi. Se tarkoittaa uusia yhteyksiä Eurooppaan ja Pohjoisen Ulottuvuuden näkemistä ja noteeraamista. Tässäkin asiassa Pohjoismainen yhteistyö myös Norja mukaan lukien on äärimmäisen tärkeää.

Ruotsin NATO-jäsenyyden eteneminen Turkin kanssa on hyvä uutinen ja varmaan Unkarinkin kanssa päästään jossain vaiheessa eteenpäin. Yhdessä olemme vahvempia – tillsammans är vi starkare!

Ville Skinnari

Kiitos kannustavasta palautteesta! Tähänkin juttuuni sain vinkin tutulta eläkeläiseltä. Esittämäni luvut on tarkistanut vakuutusmatemaatikko ja ne ovat löydettävissä kaikki netistä.

Ovatko Suomen kymmenkunta eläkevakuutusyhtiöt syöttäneet tahallisesti jopa väärää tietoa näiden eläkejärjestelmien kestävyydestä? Tilannetta kannattaa siis tarkastella tilastojen valossa kriittisesti ja miettiä, miksi näin tehdään ja ketkä näin tekevät ja onko tämä järkevää enää jatkossa?

Eläkerahastot ovat kasvaneet vuodesta 2000 vuoteen 2022 runsaat 280 prosenttia. Vuonna 2000 rahastot olivat 63 miljardia euroa ja vuoden 2022 lopussa 240 miljardia euroa. Työeläkevakuutusyhtiöt keräävät vuosittain noin 36 miljardia euroa varoja, joista maksetaan eläkkeitä vain 29,3 miljardia euroa. Työeläkeyhtiöiden liikekulut olivat keskimäärin vv. 2005-2020 3,17 prosenttia työeläkemenoista, kun lopuilla eläketoimijoilla luku oli 1,28 prosenttia. Luvusta ilmenee, että, jos työeläkeyhtiöt olisivat toimineet kustannustehokkaasti, tuona aikana varoja olisi säästynyt 3,5 miljardia euroa.

Sijoitustuotoissa eläkeyhtiöt ovat päässeet vv. 1997-2021 keskimäärin 4,5 prosentin reaalisiin tuottoihin, kun julkisten alojen vastaava tuotto on ollut 4,9 prosenttia. Korkoa korolle vaikutus tuona aikana on noin 15 miljardia eläkeyhtiöiden häviöksi. Suomalaisten työeläkevarat laskivat yhteensä 16 miljardia euroa vuoden 2022 aikana. Varoja oli silti vuoden päättyessä 242 miljardia. Tässä yhteydessä paljastuu karulla tavalla eläkeyhtiöiden onneton sijoitusosaaminen. Työeläkeyhtiöt ovat rikkoneet säännöllisesti Finanssivalvonnan eli FIVA:n ohjeita työhyvinvointivarojen jakamisessa ja saaneet tästä lukuisia huomautuksia, mutta toiminta on jatkunut, koska suomalaiset poliitikot ovat sen sallineet vuodesta toiseen; Lapin ruskaretkien toivossako? Eläkevarojen suurus Suomessa on paljon taitetun indeksin seurausta. Suomalaisille palkansaajille saataisiin helposti happea ja ostovoimaa, jos työeläkemaksuja laskettaisiin esimerkiksi vain parilla prosentilla. Kertyvä summa noin 2,2 miljardin voisi siis siirtää
suoraan kulutukseen. Nyt suuret eläkeyhtiöiden johtajat huutavat Ilmarisen Jouko Pölösen suulla, että eläkesijoittamisessa täytyy sallia suuremmat riskit.

Miksei meillä mallia ole otettu Ruotsista, jossa sen suurimassa eläkerahastossa Ap7 :ssä sen neljä miljoonaa eläkesäästäjää voivat kukin valita, kuinka paljon hänen eläkevaroistaan on sijoitettu osakkeisiin ja kuinka paljon korkoihin. Tällä hetkellä eläkesäästäjät pitävät osakkeissa jopa 92 prosenttia. Tämä myös näkyy! Ruotsissa AP7 osakerahasto on tuottanut 14 prosentin koron 10 vuodessa, kun vastaavat suomalaiset Ilmarinen ja Varma ovat tuottaneet vain noin 4 prosenttia 20 vuodessa!

Suomen työeläkevarat ovat siis ilmeisesti täysin väärissä käsissä. Sivistysvaltiossa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Kanadassa on vain yksi työeläkejärjestelmä sekä eläkekatto. On selvitetty, että Suomessa siirtyminen yhteen työeläkejärjestelmään toisi synergiaetuja jopa 1,5 miljardia euroa. Miksi näin ei tehdä? Tästä asiasta on kirjoittanut hyvin ainakin Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen lehtien yleisönosastoissa. Suomen eläkejärjestelmästä poistuu vuoteen 2035 mennessä yli 500 000 eläkeläistä ja tilalle tulee uusia maahanmuuttajia maksumiehiksi. Eläkevarat kyllä riittävät, mutta muitakin mahdollisuuksia on tarkasteltava objektiivisesti.
Ensi vuonna työttömyyseläkemaksuihin on tulossa merkittävä alennus, joka hyödyttää keskituloista palkansaajaa noin 300 euroa vuodessa. Mutta, jos eläkevakuutusmaksuja laskettaisiin ehdottamallani tavalla kahdella prosentilla keskituloinen Matti Jokamies hyötyisi vuodessa noin 860 euroa! Suomen eläkejärjestelmä vaatii mielestäni perinpohjaisen uudistuksen, jossa eläkesäästäjä voisi halutessaan itse ottaa kantaa sijoituskohteen valintaan. Hallintoalamaisen suurin toive olisi, että näistä eläkevaroista puhuttaisiin ihan oikeilla luvuilla eikä pelkästään mutu-tuntumalla. Vai onko niin, että näistä asioista päättävätkin nyt juuri itse miljoona eläkkeitä tulevaisuudessa saavat työeläkeyhtiöiden kallispalkkaiset johtajat?

Juhani Melanen
eläkeläinen

Oletko miettinyt, minkälainen matkailija sinä olet? Mihin matkustat mieluiten, onko kyseessä jokin jo ennestään tuttu kohde, vai haluatko joka kerta päästä sellaiseen paikkaan, jossa et ole käynyt ennen? Tai sitten kun olet päättänyt lähteä matkalle, mitä asioita sinä ensimmäiseksi mietit tai järjestät matkaa varten?

Jos matkakohde on jo päätetty, niin ensimmäisenä ainakin itse alan järjestämään ja miettimään miten pääsen matkakohteeseen ja miten majoitun sitten siellä perillä. Tai jos matkustaminen kestää useamman päivän niin miten matkan aikana majoitutaan.

Seuraava asia, jota alkaa suunnitella ovat matkatavarat, mitä pitää ottaa mukaan. Ja koska useimmiten itse matkustan koko perheen kanssa, niin suunnittelen myös lasten matkatavarat. Ja usein tulee kyllä otettua hieman liikaa mukaan.

Ensi sunnuntain evankeliumikohdassa myös Jeesus puhuu matkalle lähtemisestä, tai oikeastaan siinä kerrotaan miten Jeesus lähettää opetuslapsiaan matkalle, kohtaamaan ihmisiä ja parantamaan heitä sekä julistamaan, että Jumalan valtakunta on lähellä. Toisin kuin yleensä matkalle lähtiessä, Jeesus käskee lähteä matkaan ilman mitään varusteita, kosta lähdöllä on kiire ja matkan aikana saa kaiken tarvitsemansa.

Ajattelen, että onpa siinä aika kova vaatimus; jättää kaikki ja lähteä johonkin tuntemattomaan ilman mitään varusteita. Ja samalla tässä viestissä on myös jotain hyvin rauhoittavaa ja turvaa antavaa; sinun ei tarvitse olla huolissasi, koska tulet saamaan sen mitä tarvitset ja Jumala kanssasi. Mihin sinut tänään lähetetäänkään ja ketä kaikkia kohtaatkaan, Jumala on kanssasi.

Hanna Rikkanen
pappi
Launeen seurakunta

Jos haluat rikastua keksi uusi raha tai valuutta! Hanki sille tarvittava uskottavuus , luotettavuus ja vaihdettavuus. Valuuttoja eli rahayksiköiden määrää ei maailmassa tarkalleen kukaan tiedä, sillä niitä on olemassa niin laillisia kuin laittomia.

Virtuaalirahaa eli kryptovaluuttojakin on maailmassa jo yli 5000, joten vielä on varmasti tilaa yhdelle rohkealle. Raha on erinomainen vaihdon väline ja se helpotti entistä vaihtokauppaa. Sen keksijästä ollaan montaa mieltä. Eräs ehdokas on Lyydian kuningas Gynes, joka oli ”tietysti” tyranni noin 2500 eaa. Toiset pitävät rahan keksijöinä foinikialaisia kauppiaita, mutta so what. Rahan keksiminen synnytti uuden ammattikunnan nimittäin rahanlainaajat eli henkilöt, jotka ymmärsivät asettaa rahalle hinnan eli koron, jonka kanssa me kaikki koko maailmassa elämme ja kuolemme. Tämä korkokin on jo yli 2400 eaa. ja keksitty Sumerin Urukissa selviää vanhoista savitauluista.

Kirjoitin puoli vuotta sitten uudesta modernista rahateoriasta ja se löytyy helposti googlaamalla netistä. Kertaukseksi se tarkoittaa sellaista uutta rahajärjestelmää, jossa valtiot eivät koskaan aiokaan maksaa lainojaan takaisin, vaan huolehtivat vain korkojen maksamisesta velallisilleen. Syynä on se, että valtiot eivät voi mennä konkurssiin ja ne voivat luoda rahaa ns.tyhjästä. Maailmassa on velkaa on nyt eri lähteiden mukaan noin 240 000 miljardia euroa selviää maailman velkakellosta eli 365 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen; suomeksi nelinkertainen rahan määrään verrattuna. Jokaisen suomalaisen osuus tästä on vain vaatimattomat 25 000 euroa.

Vuonna 2008 maailma horjui kuilun partaalla ja oli suistumassa kaaokseen, mutta se pelastui ehkä USA:n silloisen valtiovarainministerin Hnery Paulsonin toimesta, joka itsekin oli entinen Coldman Sachsin investointipankkiiri. Suomen kuvalehti kirjoitti lokakuussa 2008 seuraavasti:” ”Globaalista finanssitoiminnasta katoaa kokonainen laji: amerikkalaiset investointipankkiirit” Tuskin yhtä väärässä kukaan lehti ennustuksessaan saattoi olla?

Nyt syksyllä 2023, viisitoista vuotta finanssikriisin huipun jälkeen, amerikkalaiset investointipankkiirit ovat edelleen olemassa. Itse asiassa ne ovat nyt suurempia kuin koskaan aikaisemmin. Kolmen suurimman eli J.P. Morgainin, Goldman Sachsin ja Morgan Stanlyn ovat kaksinkertaistaneet työvoimansa vuoden 2008 lähtien. Millä ne elävät ja miksi suuret skandaalit ja syytökset markkinoiden manipuloinnista ja suunnattomista rahapesuhankkeista ovat edelleen arkipäivää? Laittomat isot ”diilit” ja rikokset ovat eri maiden oikeusistuimissa jatkuneet. Pankeille asetettiin ns. stressitestit jo 15 vuotta sitten, mutta sääntelystä huolimatta investointipankeilla on yhä kyky viedä sekä maailmantalous että omat työntekijänsä taas kuilun partaalle. Näin on käymässä nytkin, sillä kyyti on kylmää ja sama meno jatkuu.! Edes suuret sanktiot eivät heilauta pankkeja! Sveitsiläinen Credit Suisse sai 77 miljoonan dollarin sakot palkattuaan Aasiassa tavoittelemiensa asiakkaiden läheisiä. Brittiläinen Barcley unohtunut muodollinen ilmoitus maksoi sille 350 miljoonaa euroa ja 16 pankkia saivat yhteensä 1,4 miljardin dollarin sakot, koska niiden työntekijät olivat keskustellet Whatsappissa ja muissa kielletyistä henkilökohtaisissa kanavissaan.

Lienee tässä kohtaa hivenen selvittää, miten investointipankit oikein toimivat. Toisin kuin tavalliset liikepankit investointipankit eivät ota talletuksia vastaan tai myönnä lainoja. Sen sijaan ne auttavat yhdistämään suuret rahoituksen tarvitsijat ja sijoittajat. Otetaanpa Suomi esimerkiksi. Valtiomme laskee tänä vuonna liikkeelle velkakirjoja noin 38 miljardin euron edestä. Investointipankkiirin työtä on löytää potentiaaliset sijoittajat ja myydä heille ajatus velan antamisesta Suomelle. Samanlaisia palveluja tarvitsevat esimerkiksi yritykset, jotka aikoivat listautua pörssiin tai ostaa kilpailijansa sekä sijoittajayhtiöt, jotka haluavat myydä sijoituksiaan. Investointipankkiirit pumppaavat rahaa tai rahoitusta kansantalouden suonistoon ja keräävät siinä ohessa suuren siivun omaan taskuunsa. Tämä tehdään usein luomalla uusia käsittämättömiä struktuureja ja johdannaisia vaihtuville markkinoille ja toivotaan, että joku sijoittaja lyö niiden arvosta vuoden kuluttua. Meno siis sama kuin toto-luukulla ennen lähtöä. Kuuluisa toimittaja esitti kysymyksen eräälle investointipankille: ”Miksi pankkinne varasti ihmisten kodit ja tuhoaa maailman taloutta eikä kukaan joutunut vankilaan?” Pyramidihuijaukset, korruptoitunut ja valtiolta varastettu raha pestään suurpankeissa puhtaaksi ja tarina jatkuu. Rikokset ovat liian iso tutkittavaksi ja mukana liikaa isoja päättäjiä. Yksinvaltiaat ja totalitaariset valtiot ja ennen muuta Venäjä kiittävät.

Suomalaiset Valtionkonttorin asiantuntijat ovat osoittautuneet täysin käsittämättömiksi hölmöksi muuttaessaan korona- aikana varmoja pitkäaikaisten lainojen korkoja vaihtuvakorkoisiksi. Kansa maksaa tyhmyydestä miljardin. Valtionkonttori syyttää asiasta Valtiovarainministeriötä väittäen olevansa vain operaattori. Suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ovat maksaneet vuosina 2011-2015 Yhdysvaltoihin yli 1,7 miljardin sijoituspalkkioita, koska eivät itse ole tätä osanneet. Nyt nämä ”käenpojat” vaativat Ilmarisen Jouko Pölösen suulla enemmän oikeutta ja vapautta riskisijoituksiin eläkevaroillamme.
Ostaisitko sinä Pölöseltä käytetyn auton? Juttuvinkki tuli taas lukijaltani. Kiitos!

Juhani Melanen

Presidentti Martti Ahtisaaren poismeno koskettaa monelle tavalla ja juuri tässä ajassa. Rauhan rakentaja, diplomaatti isolla D:llä ja vielä suomalainen on poissa juuri silloin, kun hänenlaisiaan tarvittaisiin enemmän kuin koskaan maailmassa.

Hänen Nobel-puheensa jää maailman historiaan eikä sitä parane lähteä edes kääntämään suomeksi, mutta pääviesti on selvä: kaikki maailman konfliktit voidaan ratkaista.

“Wars and conflicts are not inevitable. They are caused by human beings. There are always interests that are furthered by war. Therefore, those who have power and influence can also stop them.”

CMI (Martti Ahtisaari Peace Foundation – suomalainen konfliktinratkaisujärjestö) tekee nyt tätä työtä ja siksi tätä työtä pitää jatkaa ja tukea kaikin tavoin.

Ahtisaari osasi olla diplomaattinen, mutta myös suorapuheinen. Katsoin muistiinpanojani viime vuosilta ja yksi mielenkiintoinen tapahtuma nousi esille. Presidentti Ahtisaari kertoi eduskunnassa Pohjoismaiden Neuvoston juhlaistunnossa 2.11. 2017 kansanedustajille elämäntyöstään sekä eri kriisien haasteista ja ratkaisuista: ”Olen pohjoismaalaisen mallin tuote ja ylpeä siitä. Siirryin ulkoministeriöön vuonna 1965 ja opin eniten Pohjoismaista”.

Ahtisaari peräänkuulutti YK:n turvaneuvoston roolia. ”Syyrian kysymys tarvitsee yhteisen suunnitelman. Paljonko viisi pysyvää jäsentä ovat todella tehneet kriisin ratkaisemiseksi?”, Ahtisaari sanoi.

Presidentti Ahtisaari antoi myös meille nuoremmille ohjeita konfliktien ratkaisuun.
”Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos vain haukkuu toista ihmistä. Jos ei itse näytä esimerkkiä on turha lähteä neuvomaan toista ihmistä”. Näin on, mutta miten itse toimimme ihan jokapäiväisessä elämässä? (oma kommenttini muistiinpanoissa).

Ja muistoja paljon – haastavia ja hauskojakin. Hollannin Haagissa seurasin nuorena oikeustieteen opiskelijana ex – Jugoslavian sotarikostuomioistuimen oikeudenkäyntejä. Elettiin 2000- luvun alkua ja Lontoossa professorini oli sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä ihmisoikeuskysymyksiin, ”koska Ahtisaari on niin erinomainen työssään”. Silloin ajattelin, että maailma on todella rikki ja tarvitsee parempaa kansainvälisen oikeuden kunnioitusta ja sääntöpohjaisuutta, mutta missä tilanteessa olemme nyt maailmassa – vuonna 2023 ?

Lontoossa opiskellessani vuonna 1999 sain opiskelijaravintolassa yllättäen ilmoituksen, että ”terveiset Sarajevosta, ruokasi ja juomasi ovat ilmaisia, koska tulet suuren Martti Ahtisaaren kanssa samassa maasta. Kosovon jälleenrakentamiskokous pidetiin Ahtisaaren johdolla Sarajevossa 1999. Japanissa asuessani vuonna 1997 Ahtisaari vieraili Tokiossa Suomen Tasavallan Presidenttinä virallisella valtiovierailulla. Sain kutsun lounastilaisuuteen, jossa paikalla oli myös Japanin silloinen pääministeri Ryūtarō Hashimoto. Koska olin japanilaisella kauppahuoneella työharjoittelussa minut istutettiin Japanin puolelle pöytää ja sain esitellä itseni japaniksi ja tulkki käänsi sitten suomeksi. Minua jännitti aivan valtavasti, mutta sitten presidentti puuttui peliin: ”Tule juniori Skinnari tänne omien (Suomen) puolelle istumaan, Ahtisaari sanoi ja parissa sekunnissa minulle tehtiin paikka Suomen delegaatiossa.

Suuri mies ja esikuva on poissa. Syvä osanottoni perheelle ja läheisillä. Työn rauhan ja ratkaisujen eteen jatkuu ja siksi CMI:n toiminnan kehittäminen ja tukeminen on äärimmäisen tärkeää.

Ville Skinnari

Parasta toimittajan työssä on ehdottomasti kritiikki ja palaute. Sain sähköpostiini kipakan palautteen.  ”Perkele Jussi! Kyllä sinä nämä KymiRingin mokat ja talousasioiden töppäilyt osaat tonkia, mutta kerro nyt helv.. myös oma näkemyksesi, miten tässä Suomea uhkaavassa taantumassa pitäisi sitten oikein edetä? Ja perustele myös näkemyksesi!” Pallo jäi siis minulle, joten pakkohan tähän on tietysti vastata.

Ensin vähän faktaa. Suomi elää viennistä. Meillä on suhteettoman suuri julkinen sektori verrattuna moniin muihin demokraattisiin maihin verrattuna. Pelkät pienet kotimarkkinat eivät elätä meitä!
Pakolliset kipeät rakennemuutokset on tehtävä. Tarvitsemme hoitoalalle lisää maahanmuuttajia ja
muita korkeakoulutettuja osaajia mutta onneksi me boomerit poistumme kuvioista viimeistään jo 2040- luvun tienoilla, jolloin eläkekulutkin Suomessa supistuvat suuresti. Mutta silti huippuosaamista meiltä löytyy eri aloilta. Koululaitoksemme on silti eräs maailman parhaista, samon naisten asema ja koulutustasomme on huippua. Korkeakouluopetus on maksutonta suomalaisille ym. Mutta mistä kiikastaa?

Olemme valitettavasti ajautumassa nykyisessä Orpon mallissa työmarkkinapoteroihin, joista pääsy aiheuttaa meidän kansantaloudellemme ja viennillemme erittäin suurta haittaa ja kilpailijoillemme etua mahdollisina maamme toimitusepävarmuuksina. Mitä me voisimme tehdä? Valita Tanskan tai Ruotsin mallin vai tehdä oma mallimme entisen kolmikannan tilalle? Kas, siinäpä kysymys?, sanoisi ystäväni Shakespeare.

Ratkaisu tähän tilanteeseen olisi löydettävä ennen kuin populismi, polarisaatio ja kyynisyys voittavat järjen äänen. Huonoin ratkaisu tässä olisi nyt olla tekemättä mitään ja jatkaa nykyisessä ilmapiirissä.
Nyt onneksi myös työmarkkinapuolelta alkaa kuulua varmasti SAK:takin miellyttäviä ja edistäviä puheenvuoroja, joita kannattaisi nyt kaikkien osapuolten kuunnella herkällä korvalla. Muuten Ukrainan sotalamasta, inflaatiosta ja energiahintojen noususta selviäminen kestää vielä kauemmin.

Lähi-Tapiolan pääjohtaja työnantajajärjestö EK:n hallituksen jäsen Juha Koponen ehdotti Suomen
Kuvalehden haastattelussa, että työntekijöiden edustajat kytkettäisiin Suomessa mukaan päätöksen tekoon entistä tiiviimmin. Vastaantulo on merkittävä ja karkottaa kauas ”Management by Perkele” -ajattelun, jota sitäkin saatiin tavata maassamme vielä menneinä vuosikymmeninä.

Tanskan mallin perään meillä ovat huutaneet osin sekä työnantajat, että työntekijät, mutta mikäli
malli toteutettaisiin täällä, se olisi otettava täällä käyttöön kokonaisena eikä pilkottuna osiin.
Saatat kuulla maanantaina, että työpaikkasi irtisanoo väkeä ja keskiviikkona olet työtä vailla! Tanskassa työttömyyskassoilla on merkittävä rooli. Ne tukevat aktiivisesti jäsentensä työllistymistä esimerkiksi säännöllisillä tapaamisilla ja koulutuksen järjestämisellä. Tanskalaiset kutsuvat malliaan komealla nimellä flexcurity. Työttömyyskassasta rahaa alkaa raksuttaa siitä päivästä alkaen, kun palkanmaksu loppuu, oli se sitten kolmen päivän päästä tai kolmen kuukauden päästä. Tuki on merkittävä ja parhaimmillaan noin 3000 euroa kuussa, jos työntekijä on maksanut kassaan täysjäsenyyttä vähintään neljä vuotta yhtäjaksoisesti ja tienannut 3700 euroa kuussa. 2500 euron kuukausituloillakin työttömyystuki on vielä noin 200 euroa. Mutta nyt tilanne Tanskassakin on muuttunut. Vaikka työllisyystuki on hyvä ja sitä porrastetaan, se tehdään valitettavasti vastavalmistuneiden kustannuksella. Töitä on haettava viikossa 1,5 kertaa tai tuki katoaa. Erityiseksi ongelmaksi ovat Tanskassa muodostuneet epäsäännölliset työsuhteet, jotka ovat yleisempiä maahanmuuttajien ja matalapalkkaisilla kaupan- ja alustateollisuuden aloilla. He eivät valitettavasti pääse näille tuille. Tanskassa on voimassa nyt Euroopan tiukimmat maahanmuuttolait.

Suomessa on nyt eri tietojen mukaan noin 200 000 avointa työpaikkaa. Mistä nykyhallitus aikoo löytää lupaamansa 100 000 uutta työpaikkaa? Orpon työllisyystavoitteet ovat uskomattoman epärealistisia! Suomen talousennusteet kertovat koko ajan hyytyvästä ostovoimasta, ruokajonoista ja heikoista kulutusluottamuksesta. Tärkein työllisyystoimi Suomessa on työperäisen maahanmuuton edistäminen ja helpottaminen. Suomalainen työelämä tarvitsee sellaisia joustoja, jotka työelämän molemmat osapuolet tulisi hyväksyä yhteisillä päätöksillä. Miksei Ruotsin mallia voisi kokeilla sovellettuna meilläkin? Kilpailuvaltti se ainakin viennissä Ruotsille varmasti on.

Jokainen työntekijä tietää, että sillä on merkitystä, missä pöydissä henkilöstön edustaja istuu? Meilläkin on sääntöjä työntekijöiden osallistumisesta yrityksen hallintoon, mutta Ruotsissa tämä on paljon syvempää kuin meillä, vakuutti tyttäreni Miia, joka on Ikean maajohtaja. ”Aluksi minusta tuntui oudolta ”diskuteerata” siivoajan kanssa yrityksen strategiasta ja päämääristä, mutta sitten käsitin sen sitoutumisen asteen, jolla heidät tuotiin mukaan hallintohimmeliin. Lakot vähenivät ja työilmapiiri parantui huomattavasti!”, kertoi tyttäreni.

En tiedä vastasinko lukijani kysymykseen riittävän hyvin, mutta kyllä työnantajien ei nyt mielestäni kannattaisi polkea työntekijöiden oikeuksia liikaa ja työntekijöiden miettiä myös turhia lakkoja. Lopetankin juttuni sitaattiin, joka on nokkela keino peittää oma tyhmyytensä. Yrjö Jylhää ja Matti Simulaa mukaillen.” Meillä on käsky jyrkin/ Voi voimalla karhunnyrkin, uhmata lakkoilijaa/ Meillä ei säikytä, meillä ei surra/ Meillä on Riikka Purra.”

Jussi Melanen

Syksy tulee ja kelit kylmenevät. Lahdessakin moni miettii, miten selvitä talvesta. laskuja riittää, mutta miten ne tulot tässä tilanteessa riittävät. Maailma on nyt todella rikki, kun katsoo sääntöpohjaisen järjestelmän tilannetta. Lähi-Idän tilanne tästä viimeisin esimerkki. Rauhaa pitää aina yrittää rakentaa, sotia on nyt maailmassa enemmän kuin koskaan. Itämeren turvallisuustilanne on kiristynyt entisestään. Suomi on hyvin varautunut kaikkeen ja siksi voimme luottaa Suomen varautumiseen ja huoltovarmuuteen.

Tällä viikolla eduskunnassa käydään lähetekeskustelua ensi vuoden budjetista. Keskustelun sävy on vaihdellut laidasta laitaan. Oppositiossa meidän huolemme on erityisesti sosiaaliturvaan kohdistetuissa leikkauksissa. Myös valtion velkaantuminen ja verotuspäätökset puhuttavat. Velkaantuminen on ehdottomasti asia, mikä täytyy taittaa, mutta hallituksen keinot siihen eivät vakuuta. Esimerkiksi työelämäuudistuksilla ei juurikaan ole vaikutuksia valtiontalouteen, mutta sitäkin enemmän työntekijöille. Myös leikkaukset sosiaaliturvaan heikentävät kannustimia työllistyä. Yhteisvaikutuksien arvioinnin puute paistaa läpi näissä hallituksen päätöksissä. Miksi osa-aikatyöntekijöitä ei arvosteta ja suojaosuuksia ollaan poistamassa?

Kokoomus lupasi ennen vaaleja lopettaa velkaantumisen ja 100.000 uutta työpaikkaa, mutta työllisyystilanne vain huononee. Rakennusalan ahdinko ei sen puolesta puhu. Häviämässä on kymmeniätuhansia työpaikkoja.

Perussuomalaiset sanovat että ”kaiken kivan jakaminen kaikille” loppuu. Kun näitä hallituksin säästötoimia katsoo, ei pian kellään ole kivaa, ainakaan pienituloisella tai työttömällä.
Väännetään vielä rautalangasta: edellisen hallituksen syy ottaa velkaa oli pääasiallisesti vain ja ainoastaan korona ja Venäjän aloittama hyökkäysota.

Nostin itse esille eduskunnassa keskiviikkona sen, että hallituksen työelämäuudistukset ovat enemmän Itä-Eurooppalaisen mallin mukaisia kuin pohjoismaalaisia. Nyt murennetaan suomalaisen yhteiskunnan perustuksia ja samaa on menossa Sote-sektorillakin.

Ville Skinnari

”Jos rukoilet Jumalalta kärsivällisyyttä, antaako Hän sinulle sitä suoraan, vai antaako Hän sinulle tilaisuuksia kehittää kärsivällisyyttäsi?” Jokseenkin tähän tyyliin kysytään elokuvassa Evan taivaanlahja. Toisinaan rukouksiimme vastataan myönteisesti. Saamme, mitä toivomme, mutta se ei aina ehkä tapahdukaan ihan siten, kuin odotamme. Itse asiassa melko harvoin toivomamme asia vain ilmestyy elämäämme, noin vain vaatimatta meiltä itseltämme mitään.

Joskus myönteinen vastaus rukoukseen voi tulla niin, että Jumala mahdollistaa meille tilaisuuksia tavoitella pyytämäämme ja tukee meitä tuolla matkalla. Monesti se vaatii meiltä itseltämme vaivannäköä ja työtä. Toisinaan taas, jotta saisimme, mitä rukoilemme, meidän pitääkin ensin luopua jostain muusta tai kohdata muutoksia elämässämme, tehdäksemme tilaa uudelle. Siihenkin liittyy usein kasvukipuja tai luopumisen surua.

Samoin on silloin, kun rukoilemme Jumalalta johdatusta elämäämme. Jumalan suunnitelmat elämämme varalle saattavatkin olla erilaiset, kuin mitä itse kuvittelemme tai toivomme. Meidän voi olla myös hyvin vaikea päästää irti omista suunnitelmistamme ja toiveistamme. Rukoilemme ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, ja samaan aikaan takaraivossa häilyy pieni ”mutta”. Jospa Jumalalle voisi vain sanella, minkälainen Hänen tahtonsa meidän varallemme olisi hyvä olla.

Rukoileminen, etenkin johdatuksen rukoileminen, on osoitus siitä, että luotamme Jumalaan. Se ei poista elämästämme haasteita tai ikäviä asioita. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että emme kulje yksin. Ja toisinaan, saatamme löytää elämästämme sellaisia hyviä asioita tai etappeja, joista emme itse olisi osanneet edes haaveilla. Luottamus ja usko Jumalaan voi olla myös suurta seikkailua.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

Lahden kaupunginvaltuusto palasi peruskorjattuun kaupungintaloon ja valitsi juhlakokouksessaan uudeksi kaupunginjohtajaksi Niko Kyynäräisen. Tunnen Nikon jo pitkältä ajalta ja Kyynäräisen isoisä on ollut rakentamassa Lahtea. Hienoa, että hänen työnsä jatkuu nyt uuden sukupolven johtamana. Lahdella on nyt katse eteenpäin. Uskon Kyynäräisen menestyvän, hänellä on kaupungille paljon uutta annettavaa. Hyvältä kaupunginjohtajalta tarvitaan positiivista asennetta ja ratkaisukykyä ja tätä Kyynäräisellä on meille tarjota. Samoin myös johtajuutta kertoa päättäjille miten asioissa päästään eteenpäin eikä mikromanageerata pikkuasioita.

Valtuusto päätti myös muista ajankohtaisista asioita. Pöydällä oli keskustan turvallisuussuunnitelma, talousarviomuutokset ja kaupunkiseutusuunnitelmat. Käsittelyssä oli myös TE-uudistus, sillä työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 2025 alussa. Lahti haluaa perustaa oman työllisyysalueensa, mikä on järjetöntä, mutta kertoo missä jamassa Päijät-Hämeen kuntien yhteistyö on.

Tällä viikolla olen ollut Italiassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. Tapasin Roomassa myös Italian valtiovarainministeri Giancarlo Giorgettiä, joka toimi ennen Giorgia Melonin pääministeriyttä kauppaministerinä eli tunnemme toisemme hyvin. keskustelimme Euroopan tilanteesta – missä mennään nyt ja minne mennään tulevaisuudessa. Ajat ovat kovat, Eurooppa tarvitsee nyt vankkaa johtajuutta, kauniiden sanojen aika on ohi. Euroopan Unionilla on nyt näytön paikka. Aikaa ei ole paljon. Muuten jäämme pysyvästi jälkeen muista.

Italiassa ollaan huolissaan ja syystä. Euroopan oma kasvu on lähellä nollaa, korot valtion velasta on superkorkealla ja kansa on etenkin eteläosassa maata erittäin tyytymätöntä. Häviämme USA:lle ja Kiinalle jo melkein kaikilla strategisilla toimialoilla. Pohdimme missä asioissa Eurooppa nyt voisi ottaa globaalia johtajuutta. Ja meillä on myös yhteistä Italia on myös teollisuusmaa kuten Suomikin.

Firenzessä vierailimme Euroopan yliopiston instituutin oikeustieteen laitoksella. Täällä myös Alexander Stubb tekee päivätyötään, tosin eri laitoksella. Alex ei ollut paikalla, tapasin hänet tosin maanantaina Helsinki – Vantaa – Lahti lentoasemalla. Mies oli matkalla Ahvenanmaalle kampanjoimaan. Toivotin hänelle onnea presidentinvaaleihin ja arvostan hänen positiivisuutta ja energisyyttä. Silti omaa ääntäni hän ei tule saamaan, mutta palataan tähän kysymykseen vielä monta kertaa ennen tammikuun vaalipäivää.

Ville Skinnari

Meillä on Härmässä käsite talonpoikaisjärki, mikä ei todellakaan tarkoita esimerkiksi englannin termiä ”common sense” mikä tarkoittaa suomeksi tervettä järkeä. Tästä terveestä järjestä meillä on suurin puute kuunnellessamme poliittisten päättäjien perusteluja milloin mistäkin ajankohtaisesta asiasta. Lenkkikaverini pyysi minua kirjoittamaan niistä uskomattomista mokista, jotka olemme kansalaisina uskoneet tai jopa hyväksyneet poliitikoiltamme täysin maan tapana tai vain unohtaneet tehdä analyysin menneistä virheistä ja arvioida niitä ottaaksemme niistä edes oppia tulevaisuudessa.

Suomi ei enää pitkään aikaan ole ollut oikeusvaltio, koska tuomioistuinten päätökset vanhenevat ja syytteet raukeat. Lisäksi oikeudenkäyntikulut ovat ylivoimaisia tavalliselle ihmisille silloin, kun vastassa on suuryhtiö. Yksinkertaisesti suomalaisten kusettaminen on helppoa siksi, että olemme naiivin rehellisiä ja uskomme kiltteinä hallintoalamaisina kaiken ylhäältä tulevan viestinnän todeksi. Toiseksi suomalainen armollisuus, sivistys ja usko sokeasti esivaltaan on taannut politiikoillemme uskomattoman vastuuttoman toimintaympäristön, jossa demokratian ja sananvapauden uskotaan toimivan moitteettomasti ilman korruptiota ja yhteisten lakien mukaan.

Ja kolmanneksi Suomen poliittisen keskusteluilmapiirin muuttuminen juuri nyt trumppimaiseksi, polarisoivaksi ja populistiseksi vastakkainasetteluksi, jossa eri mieltä olevat leimataan vihollisiksi, on jo arkea. Olemme jo Suomessakin sortumassa woke-ajattelua puolustavien hyvesignalointiin, jossa meidän suomalaisten väitetään säilyttävän oikeuden vihapuheeseen. Meitä syytetään piilorasismista täysin aiheetta, vaikka näitä arvoja ajavat entiset stalinistit yrittävät kääntää ja muuttaa yhteiskuntaamme itse sensuurivaateiseksi ja käänteistä rasismia harjoittaviksi vaaleaa ihonväriään häpeäviksi heteromiehiksi tai naisoletetuiksi. No yrittäähän aina voi, mutta onneksi kansan terve järki estää tämän samoin kuin cancel-kulttuurin maihinnousun Suomi neidon kupeille.

Tosin hälyttäviä yrityksiä meilläkin esiintyy silloin tällöin netissä, kun tavoitteena on eristää väärinä pidettyjä mielipiteitä esittävä yksilö ja yritetään boikotoida häntä ja saada hänet menettämään jopa työpaikkansa. Tässä maalittamisessa on mukana jopa toimittajia, jotka itse ovat syytteessä kunnianloukkauksista, kuten Hesarin toimittajat. Suurin suomalaisten poliitikkojen virhe on ollut Venäjän perseennuoleminen ja suomettuminen, joka kotiryssineen oli eräs masentavimmista vaiheistamme kansakuntamme historiassa. Natoon ei ymmärretty liittyä edes Neuvostoliiton hajotessa, kuten Viro, Latvia ja Liettua tekivät. Suomalaisia talousvirheitä eli mokia, jotka poliitikkomme ovat siunanneet voi lukea Pekka Seppäsen kirjasta ”Suomen suurimmat bisnesmokat”, mutta muistin virkistämiseksi mainittakoon Soneran fiasko UMTS-kaupat, Outokummun päätös myydä pois ruostumattoman teräksen liiketoiminta, Fortumin Uniper, Talvivaara, Olkiluoto ja paperitehdasseikkailuostot Amerikassa ja monet muut.

Mutta sitten tämä meidän ikiomien kansantribuunien mokat, jotka tulevat vainoamaan suomalaisia veronmaksajia hamaan hautaan asti. Lähden Mauno Koivistosta ja Suomen pankista, jonka täysin uskomaton vahvan markan politiikka pilaisi noin 10 000 suomalaisen yrittäjän elämän. Siirryn seuraavaksi Carunaan, joka oli Kataisen ja Haaviston kaltaisten tyhmien poliitikkojen vuosituhannen munaus, jolla Fortumin eli Suomen valtion koko sähkönsiirtobisnes myytiin pilkkahinnalla ulkomaille. Carunan voitot valuvat veroparatiiseihin ja siirtomaksut nousevat Suomessa koko ajan. Tämän omaisuuden myyminen oli uskomaton strateginen virhe. Outoa oli sekin, että vain vasemmisto vastusti kauppaa. Fennovoima oli täysi susi jo syntyessään.

Nyt myydään taas valtion omaisuutta viidellä miljardilla eurolla Orpon nykyhallituksen itse mitään kipua tuntematta periaatteella: köyhät kyykkyyn ja pankkien rahanpesu kunniaan. Suuria nykypoliitikkojemme virhe on koko SOTE-soppa ja hyvinvointialueiden liian suuri määrä sekä niille osoitetut liian pienet määrärahat. Tämän ajoi Suomeen Maalaisliitto eli Kepu yhdessä demareiden kanssa. Oiva omalääkäriohjelma ja terveyskeskusjärjestelmä tuhottiin luomalla täysin taloudellisesti kestämättömät 21 hyvinvointialuetta, joille valtio ei kykene järjestämään rahoitusta, vaikka itse on luonut näille säännöt ja palvelurakenteet. Soten piti muka tuoda säästöjä, mutta nyt hyvinvointialueita uhkaa jopa 1,5 miljardien kustannusvajeet. Koko tämä älytön valmistelu maksoi valtiolle noin 600 miljonaa euroa kuntien 300 euron lisäksi. Saatanan tunarit!, sanoisi UKK.

Suomessa on maailman epäonnistunein kaivoslaki, jota ulkomaiset yritykset käyttävät hyväkseen jättämällä paskat meille, kun kaivos ehtyy. Tulevaisuudessa noin 6 miljardia valuu ulkomaille. Meidän poliittisilla päättäjillämme ei ole hajuakaan digijärjestelmien ostamisesta sairaaloihin tai kuntiin. Heidän tietämättömyytensä takia yrityksille on maksettu liikaa noin 3 miljardia. Silti järjestelmät eivät toimi. Paras esimerkki on Helsinki. Suomesta on tullut konsulttitasavalta, jossa vuokrafirmat ja rikkaat nauravat partaansa ja köyhät jonottavat kuolemaa vannoen hyvinvointiyhteiskunnan nimiin kädet ristissä. Aamen! Finis Finlandiae!

Juhani Melanen
                                                                               ­       €     ‚    ƒ          €                     ­       „