Ensimmäisen adventin kertomuksen näyttämöllä käy kova kuhina. Siellä on Jeesus ja opetuslapset, aasi, suuri joukko ihmisiä, lapsia, perheitä, vanhuksia, myös uskonmiehiä ja lainoppineita ihan tavallisten ihmisten joukossa. Väkijoukossa on tungosta, jokainen on tullut paikalle eri syystä tai tarpeesta, kaipauksestakin. Kuka sinä olisit tuossa porukassa? Missä asiassa kaipaisit elämääsi apua? Mitä tekisit, kun Jeesus ratsastaa ohitse? Huutaisitko muiden mukana Hoosiannaa ja pyytäisit: Herra auta, Herra pelasta!

Hoosianna-huuto voi olla myös vaimea soperrus tai hiljainen avunpyyntö, hauras toive siitä, etten hukkuisi kaiken raskaan ja pimeän alle. Kun niin monen läheisen elämässä on sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Kun hyvä ystävä uupuu työn kuorman ja monien vaatimusten alle. Kun lähellä oleva nuori aikuinen kamppailee opintojensa ja tulevaa elämäänsä koskevien valintojensa kanssa. Kun ystäväperheen nuori ei jaksa käydä koulua. Kun naapureita kohtaa äkillinen onnettomuus. Kun tässä maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, suvaitsemattomuutta ja rakkaudettomuutta.

Vaikka kaikki ei ole elämässä hyvin, Jumala on hyvä – ja hän kuulee kaikenlaiset huudot ja huokaukset. Eikä ainoastaan kuule, vaan tulee avuksi. Jumalan valtakunnassa jokainen pääsee ääneen ja pienelle ja merkityksettömälle annetaan arvo. Jumalan hyvyydessä on uuden alku ja toivo paremmasta, tässä ja nyt.

Hiljainen kuninkaamme Jeesus,
tule luoksemme joka päivä,
pysähdy elämämme keskelle,
anna sisimpämme aueta sinun läsnäolollesi,
havahduta meidät iloosi,
valmista sydämissämme tilaa
sinun valtakuntasi tulemiselle

Pauliina Hatakka