Sotiemme jälkeen vannottiin ikuista ystävyyttä Neuvostoliiton ja Suomen välille ja sadat ystävyysseurat palvoivat kommunisteja yhtä sokeasti kuin Jumalan kieltävät ateistit. Suomi ja sen monet johtajat nöyristelivät suurta ja mahtavaa, diktatoorista Neuvostojärjestelmää kuin täydellisesti järkensä menettäneet lampaat. Syntyi käsite ”suomettuminen”.
Proletaarinen diktatuuri oli perustettu Venäjän kaatuneen keisarillisen imperiumin kulisseihin. Yhteiskunta ja suurvalta raahasi perässään uskomatonta kulttuurista perintöä ja samalla toimi reaalisosialismin karuna näyttämönä. Neuvostoliitto oli alusta asti vainoharhainen alistamiseen ja vakoiluun erikoistunut suurvalta, joka kohteli kansalaisiaan kuin karjaa ja ilman ihmisarvoa.
Lenin oli yhtä julma teurastaja kuin Isä Aurinkoinen eli Stalin. He murhasivat yli 50 miljoonaa neuvostoihmistä kommunismin oikeaoppisuuden alttarilla ja Suomi- poika ja sen johto palvoi ja kumarsi heitä kuin puisia Jumalan kuvia. Kaiken taustalla hääri Neuvostoagentti Timo eli meidän epäjumalamme Kekkonen ja häntä hännystelevät punaiset teollisuuspatruunat ja muu perässä hiihtävä epäisänmaalinen rosvojoukko! Erilaiset mediaan pyrkivät mielipiteet tyrmättiin neuvostovihamielisinenä propagandana ja vaastuuttomuutena. Muutamat toisinajattelijat, kuten Tuure Junnila ja ”Jori” C . Ehrnrooth jorisivat ja Pohto Pohjanpojan kirjoja luetiin salaa kuin pornoa, mutta muuten sisäinen ilmapiiri oli halvaantunut kuin myrkkypistoksen saanut jänis.
Kun ihmemaa Neuvostoliitto lakkasi olemasta 199, niin silloin pörähti ilmoille suuri tietäjien joukko kertomaan meille suomalaisille totuuden: ”Minähän sanoin; Neuostoliitto ei voi toimia!” No ei, ei ja ei! Kukaan Suomessa ei uskonut Neuvostojärjestelmän luhistumiseen ja me seisoimme kuin ”mulkut” pakkasessa, osaamatta tehdä mitään, ennen kuin muu maailma oli reagoinut.
Mauno Koiviston Suomi tunnusti Viron itsenäisyyen viimeisenä länsimaana. Kannattaa lukea tästä aiheesta enemmän. Suosittelen Leena Sharman teosta
”Ikuiset ystävät. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen”. Tästä teoksesta selviää, kuinka ”suomettuminen” jylläsi koko yhteiskunnassamme ja kuinka harhaisia ajatuksia meillä Neuvostoliitosta oikein itse asiassa oli!
Äärivasemmisto ja stalinistit omivat kokonaan Suomen kulttuuripolitiikan ja heidän oikeaoppineisuutensa teki järkyttävää jälkeä kaikkeen. Unkarilainen kirjailija joutui Suomessa vierailessaan erään stalinistin ilmiantamaksi ja kotimaassaan vainon kohteeksi. Radikaalit ja kommunistit huusivat 1970-luvulla lujaa, mutta hiljenivät välittämästi Neuvostoliiton lakattua ja ryhtyivät täydellisesti vapaan markkianatalouden kannattajiksi.
Joululukemiseksi suosittelen Unto Parvilahden kirjoja ”Berijan tarhat” ja ”Kommunismin rikokset”!
Jussi Melanen
Suomen oikeuslaitos hyväksyy Natsi-Saksan hakaristisymbolit osaksi sananvapautta ja Neuvostoliiton perustajan, diktaattori/kansanmurhaaja Leninin patsaat ja museo löytyvät maastamme. Kansakuntamme sallivuus totalitaristista pahuutta kohtaan on vähintäänkin hämmentävää. Historiaa ei voi muuttaa mutta siitä olisi sentään otettava opiksi ja ymmärrettävä että ihmisten perusoikeusien polkeminen, toisinajattelijoiden, poliittisen opposition, rodun, uskonnon, seksuaalisuuden tai yhteiskuntaluokan vainoaminen, rääkkääminen ja tappaminen ovat julmia vääryyksiä joihin ei enää saisi sortua.
Hirmuvalta-symbolit kuten hakaristit, SS riimut, sirppi vasara sekä punatähti ja Leninin monumentit eivät valitettavasti ole Suomessa varoittavina opinkappaleina, vaan ne ovat vaalittuja ja juhlittuja. Äärioikeisto ja uusnatsit kunnioittavat kantamaansa hakaristilippua ja äärivasemmisto sekä kommunistit vastaavasti kunnioittavat Neuvosto-tunnuksia.
Vaikka kommunistit käärivät ideologiansa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kauniiseen lahjapaperiin, on se sisällöltään osoittautunut noiden kolmen arvon vastakohdaksi. Lenin päätti hävittää kaikki muut luokat paitsi proletariaatin Venäjältä lokakuun 1917 vallankumouksessa ja Tsekan
kuolemanpartiot saivat rajattomat valtuudet tehdä selvää porvaristosta ja muista ideologisista vihollisista. Nämä puhdistukset aiheuttivat sen että
niinsanottu hyvä kansan aines lähestulkoon katosi ja yhteiskunta ajautui roskajoukon käsiin. Vauraus, sivistys ja kulttuuri työnnettiin armotta bolsevikkien punaiseen lihamyllyyn. Lenin aloittama ja Stalinin jatkama vuosikymmenten hävitys ja väkivalta näkyvät Venäjällä tänäkin päivänä.