Suomen kielessä rakkauden kaksoiskäsky kuuluu tiivistettynä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkauden toiseksi kohteeksi on mainittu lähimmäinen. Monessa muussa kielessä kehotetaan rakastamaan naapuria, mutta meillä tuo sana on vielä likempänä. Meidän tulee rakastaa toista ihmistä, häntäkin, joka on aivan kaikkein lähimpänä.
Joskus on helpompaa laittaa rahaa nimettömälle nälkäiselle Afrikkaan kuin auttaa tuttua, lähellä asuvaa ihmistä. Avun lähettäminen kauas on tärkeä osa lähimmäisenrakkautta, mutta arkiset käytännön teot odottavat meitä etenkin täällä kotinurkilla ja kotona. Rakkaus ei tarkoita tässä tapauksessa suurta romantiikkaa, vahvoja tunteita. Se on usein hyvin tavallista auttamista, toisen tilanteeseen asettumista, epäitsekkyyttä. Lähimmäisen rakkaus on avarasydämisyyttä ja toisesta välittämistä.
Kaikkein lähimpien ihmisten rakastaminen on vaikeaa, sillä yhteisessä arjessa tulee aina eteen ärsyyntymistä ja väsymistä. Töissä ja harrastuksissa vielä jaksamme pitää yllä hyvää käytöstä, mutta kotona päivän harmit purkautuvat hermostumisena. Oikeastaan tämä tuttu kuvio tuntuu hullulta: Etäisemmille ihmisille hymyilemme, heitä kestämme mallikelpoisesti, mutta sitten kotona kaikkein lähimmät, kaikkein rakkaimmat saattavat joutua kantamaan päivän taakkojen seuraukset. Kunpa silloin muistaisimme sanoa: ”Tämä oli raskas päivä, se tässä painaa. En ole teille kiukkuinen, vaikka
tässä tiuskin. Te olette rakkaita!”
Rakkauden kaksoiskäsky antaa meille tehtävän. Mutta onneksi Jumala antaa jotain muutakin. Hän on ensin rakastanut meitä, rakastanut aivan ehdoitta ja ilman vaatimuksia. Jeesus on merkki Jumalan rakkaudesta. Jeesus antaa itsensä meille lahjana. Hänen ansiostaan me saamme anteeksiannon lähellä ja kaukana tehdyistä synneistä ja laiminlyönneistä. Jumalan antamin voimin harjoittelemme rakastamista.
Riitta Särkiö