Ai kuinka ärsyttää kun joululaulut soivat kaupoissa jo marraskuussa, sanovat ne joiden hermoa joulun kaupallistumisen tuntu kiristää. On muuten ilahduttava kommentti! Jos sen suurempaa huolta ja ärsytystä ei elämässä ole, niin hyvin ovat asiat.
Ymmärrän pointin mutta voi sen nähdä toisinkin. Kaiuttimista kuuluu riemuviesti. Ne soittavat sitä, että pyhät ovat tulossa. Nythän niitä taas riittää. Adventin pyhiä neljän sarjassa, itsenäisyyden juhlapäivä, joulun seutu. Ihanaa!
Tarvitsen pyhiä. Pyhät ovat eräänlaisia kilometripylväitä, etappeja ja elämän jaksottajia. Arkeen on hyvä saada nivelkohtia, joista eteenpäin lähdetään uusin eväin ja uusin voimin. Pyhäpäivähän meillä tosin on joka viikko, mutta ehkä se pyhän tuntu tulee meille konkreettisemmaksi suurempien juhlien kohdalla.
Pyhän lepo on tärkeää, minullekin, joka teen työtäni arjen lisäksi useimmat pyhät. Aivotutkijakin sanoi että helpommin jaksaa kun tietää että kohta on paussi tulossa. Pyhänä on aikaa itselleni, aikaa läheisilleni, aikaa sille, että virittyy joku muukin taajuus kuin se jota pitkin tulevat muiden pyynnöt ja vaatimukset. Pyhän levossa kulkee viesti. En ole vain tuotannon väline, jonka tehtävä on työllään paikata kestävyysvajetta, torjua taantumaa ja tukea kotimaista työllisyyttä. Saan olla ihminen, jolla on tarve saada vain olla, ilman että se pitää oikeuttaa jollakin. Minut on luotu Jumalan kuvaksi, työhön mutta myös lepoon.
Pyhäpäivistä kinataan aika ajoin. Arkipyhät ne vasta hankalia tuntuvatkin olevan. Kahvipöydässä juuri päätimme, että helatorstaitahan ei viikonlopuksi hinata. Omassa kalenterissani on varmuuden vuoksi helatorstai ensi vuodelle kahteen kertaan. Painovirhe tosin, mutta sattuva sellainen. Kannat santaan: pyhistä ei periksi anneta!
Että antaa kilkuttaa vaan niitä joululauluja, saa aloittaa vaikka heti juhannuksen jälkeen. Ne soittavat pyhän tärkeyttä ja sitä ilosanomaa, että kohta huilataan porukalla ja luvan kanssa. Jos ei halua sotkea asioita, vaikkapa nyt joulun ydinsanomaa ja kaupallisuutta, niin siihenkin on keinot. Kaamosaivojen tahmeus sulkee yllättävän tehokkaasti kaiken ylimääräisen havaintokyvyn ulkopuolelle. Laahustin niin ajatuksissani kaupassa kohti tomaatteja, että meinasin törmätä käytävällä jättimäiseen suklaakonvehtilaatikoiden vuoreen. Älkää kysykö mitä kaiuttimista soi, ei aavistustakaan.
Anu Toivonen