Suomessa ollaan tekemässä merkittävä työelämämuutos. Hallitus esittää, että määräaikaisia työsopimuksia voisi tehdä ilman perusteltua syytä vuoden ajan työsuhteen alussa. Kyse ei ole teknisestä muutoksesta. Kyse on irtisanomissuojasta.
Jätimme hallituksen esitykseen eriävän mielipiteen perustuslakivaliokunnassa yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Perustuslain mukaan työsuhdetta ei saa päättää ilman laissa säädettyä perustetta. Nyt tätä kierretään mahdollistamalla työsuhteen päättyminen ilman varsinaista irtisanomisperustetta määräaikaisuuksien kautta.
Keskeinen ongelma on määräaikaisten sopimusten sekakäyttö. Esitys mahdollistaa sen, että perustellusta syystä tehtyjä ja ilman perustetta tehtyjä määräaikaisuuksia voidaan ketjuttaa. Lopputuloksena työntekijä voi olla pitkään epävarmassa asemassa ilman, että työnantajalla on velvollisuutta tarjota pysyvää työtä. Tämä ei ole pieni muutos. Tämä muuttaa työelämän logiikkaa. Miten tällaisessa tilanteessa rakennetaan luottamusta tulevaan? Uskaltaako nuori aikuinen perustaa perheen, jos työsuhde on jatkuvasti katkolla? Saako pankista asuntolainaa, jos työsuhde koostuu määräaikaisista jaksoista ilman varmuutta jatkosta? Moni nuori ja työttömänä oleva on tämän todellisuuden keskellä! Orpon ja Purran hallituksen korvat eivät heitä kuuntele.
Yksinyrittäjä ei mieti sopimusmuotoja vaan sitä, uskaltaako palkata ensimmäisen työntekijän. Keskeiset kysymykset ovat rahoitus, kustannukset ja kysyntä. Riski on suuri jo ennen ensimmäistä palkkausta. Silti hallitus tekee yhden mallin kaikille. Olen jo pitkään puhunut vaatekokojen logiikasta: SX–XXL. Yksinyrittäjän tilanne on täysin eri kuin pk-yrityksen tai suuryrityksen. Nyt tämä jätetään huomiotta. Sääntely tehdään yhdellä mallilla, vaikka todellisuus on erilainen.
Lisäksi hallitus esittää yhteisöveron alentamista kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä ei kohdennu pienyrittäjiin. Hyöty menee suurille yrityksille ja niiden omistajille. Suuri osa valuu Suomen ulkopuolelle. Hyöty kohdistuu käytännössä suuriin jättiosinkoja jakaviin toimijoihin, joilla on jo valmiiksi enemmän liikkumavaraa.
Samaan aikaan pienyrittäjien asemaa heikennetään muilla päätöksillä. Arvonlisäveron alarajan muutokset ovat ajaneet monia lopettamaan. Pienyrittäjien keskeisiin ongelmiin ei puututa. Samalla työelämän suojaa heikennetään ja verotusta kevennetään tavalla, joka hyödyttää eniten suuria toimijoita. Tämä on Orpon ja Purran poliittinen valinta. Kokoomuslaisilta tässä nyt ei ole mitään uutta, mutta miksi Perussuomalaiset antavat tämän tapahtua? Pienen yrittäjän tai ihmisen asia ei kiinnosta. Yrittäjien edunvalvonta on sekin epäonnistunut tai sitten pienten yrityksien asiat eivät vain kiinnosta. Kuka puolustaisi yksinyrittäjää?
Jos tavoitteena on lisätä työllisyyttä ja yritystoimintaa, ratkaisut pitää kohdistaa oikein. Yksi malli ei toimi kaikille. Seurataan nyt mielenkiinnolla, miten tämä uusi lainsäädäntö luo työllisyyttä ja hyvinvointia Suomeen ja suomalaisille. Lahdessa kaupungin tulisi seurata, miten työllisyysaste nyt kehittyy ja kuinka paljon enemmän työtä ja palkkatuloa lahtelaiset tämän uudistuksen jälkeen tulevat saamaan.
Ville Skinnari