Ensi sunnuntain aiheena on Jeesuksen toimiminen parantajana. Ihmetekojen, tai tarkemmin tunnustekojen kautta Jeesus teki tunnetuksi Jumalan valtakuntaa, mutta myös auttoi ihmisiä heidän hädässään. Markuksen evankeliumi kertoo parannuskertomuksen Bartimaioksesta, joka oli sokea kerjäläinen. Vammansa takia hän kuului yhteiskunnan kaikkein heikoimpiin. Sairaus miellettiin tavallisesti Jumalan rangaistukseksi ja sen takia tällaisiin ”Jumalan kurittamiin” haluttiin pitää etäisyyttä. Ilman nykyaikaisia sosiaalisia turvaverkkoja hänen elämänsä oli täysin muiden varassa. Todennäköisesti vaatteet olivat Bartimaioksen koko omaisuus.

Kun Bartimaios oli kerjäämässä tien vieressä ja kuuli Jeesuksen kävelevän lähelle, hän alkoi huutaa. Huuto koveni: Daavidin Poika, armahda minua! Tuo Bartimaioksen huuto ei ollut mikä tahansa ilmaus, vaan sillä oli hyvin syvällinen merkitys. Daavidin Pojaksi kutsuttiin messiasta, häntä joka tulee pelastamaan kansan. Tällä huudolla Bartimaios halusi tunnustaa uskonsa Jeesukseen ja hänen tarjoamaan pelastukseen. Kun Jeesus kuuli huudon ja kutsui Bartimaioksen luokseen, Jeesus paransi hänet sanoen: ”Mene, uskosi on parantanut sinut”.

Bartimaioksen ja Jeesuksen kohtaaminen on kertomus uskosta ja ennen kaikkea luottamuksesta. Oman hauraan tilanteensa kanssa hän uskaltaa tulla lähelle Jeesusta. Oikea kohtaaminen ja luottamus syntyi heidän välilleen, kun Bartimaios lähestyi Jeesusta aidosti, oikean tilanteensa tunnustaen.

Jokaisen meistä tarvitsee uskaltaa luottaa, jotta elämä soljuu eteenpäin. Puhutaan myös perusluottamuksesta. Kaikki suhteetkin tarvitsevat luottamuksen ilmapiirin. Välillä on hyvä kysyä itseltä, kuka tai mikä on minun luottamukseni ydin?

Bartimaioksen luottamus Jeesukseen oli niin suurta, että hän sai kokea mullistavan muutoksen. Hän sai näkönsä ja samalla uuden elämän. Muutoksen myötä hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori