Kun tapaa vieraan ihmisen, päässä alkaa välittömästi pohdinta. Kuka ja millainen tämä ihminen on? Jos hän vaikuttaa ulkomaalaiselta, katsoja alkaa miettiä, mistä maasta vieras on. Kieli paljastaa jotain. Joskus suomea puhuvan ihmisen vähän vieraasta korostuksesta voi jo arvata, mikä on puhujan äidinkieli. Katsomme ulkomuotoa, käyttäytymistä, tapoja ja yritämme niistä arvailla tuntemattoman kotimaata.
Tänä sunnuntaina puhutaan kirkoissa Taivaan kansalaisista, meistä kristityistä. Näkyykö meistä jotakin uskostamme? Pystyykö meidät tunnistamaan Jumalaan uskoviksi ihmisiksi, vaikka emme asiasta vielä puhuisikaan? Toivottavasti!
Millaisia ovat Taivaan kansalaisten tunnusmerkit? No, ne merkit ovat jokaisessa meissä tietenkin vähän erilaisia. Ei ole yhtä kristityn muottia, johon jokaisen pitää mahtua. Jumalan perheessä on kaikenlaisia lapsia. Mutta on jotakin tärkeitä asioita, jotka toivon mukaan häivähtävät näkyviin sanoissamme ja teoissamme. Ehkä ne voisi tiivistää sanoihin: usko, toivo ja rakkaus.
Taivaan kansalainen uskoo siihen, että Jumala on tässä elämässä mukana, hän on kaiken alku ja määränpää. Jumala on antanut jokaiselle elämänlahjan ja rakastaa meitä. Kristitty uskoo Kristukseen, joka on ansainnut meille täyden pelastuksen. Kristitty saa luottaa armoon, joka annetaan lahjaksi, ilman omaa ansiota. Siksi usko tuo levollisuutta elämään.
Toivo on taivaan kansalaisen elämänasenne. Vastatuulia ja myrskyjä tulee kaikille, mutta niissä saa turvautua Jumalaan. Parempaa on tulossa, taivasta kohti kuljetaan. Toivo tsemppaa meitä toimimaan jo nyt hyvin asioiden eteen.
Jeesus halusi, että taivaan kansalaiset tunnistettaisiin keskinäisestä rakkaudesta ja yhteydestä: lämpimästä katseesta, rohkeasta lähimmäisenrakkaudesta, lempeydestä. Joskus kun olen tavannut tällaisen ihmisen, olen mitään muuta tietämättä jo arvellut, tämä ihminen taitaa uskoa Jumalaan. Sisimmän valo on näkynyt ulospäin ja taivaan kansalaisuus paljastunut.
Riitta Särkiö