Sanamme ovat kuin röntgensäde. Ne paljastavat sisimpämme. Puhumme niin kuin ajattelemme. Ajattelumme takana ovat asenteemme, niiden alla elämänkulkumme ja tunteemme: ilomme, surumme, rakkautemme, vihamme, yltäkylläisyytemme ja vaille jäämisemme. Se miten puhumme, on valinta. Elämän tai kuoleman valinta. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, kansa huusi riemuiten ”Hoosianna, kiitetty olkoon hän joka tulee Herran nimessä!” Hoosianna merkitsee ”auta, pelasta” ja se oli siunauksen toivotus kuninkaalle. Kansa huusi siunauksen sanoja. Elämän sanoja. Mutta jo vähän myöhemmin se huusi Pilatuksen edessä: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Ne olivat kirouksen ja kuoleman sanoja.
Vanhassa testamentissa (5. Moos. 30:19) Jumala sanoo: ”Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä…” Puheemme paljastaa, olemmeko valinneet elämän vai kuoleman. Siksi on hyvä välillä tarkistaa, puhummeko siunauksen vai kirouksen sanoja. Siunaaminen on hyvän puhumista. Se on rakkauden ja lohdutuksen sanoja, anteeksiannon ja rohkaisun sanoja. Siunaaminen on hyväksyviä katseita, lempeätä kosketusta, elämään kutsumista. Kiroaminen on pahan puhumista, vähättelyä, karkeita sanoja, poissulkemista, sanoilla lyömistä, nujertamista.
Sanamme paljastavat, ovatko ajatuksemme elämän vai kuoleman ajatuksia. Sanoillamme kutsumme lähimmäisiämme elämään tai sanoillamme tapamme heitä vähitellen. Emmekä vain heitä, vaan aina myös itseämme. Siksi on tärkeätä puhua rauhaa ja anteeksiantoa itsellemme ja toisillemme. Se on valinta.
Jumala puhuu meille rakkauden ja anteeksiantamuksen sanoja. Se on hänen valintansa. Raamattu on täynnä sanoja, joilla Jumala siunaa ja lohduttaa meitä. Me olemme ainutlaatuisia ja mittaamattoman arvokkaita, Jumala rakastaa meitä ja riemuitsee meistä. Hän ei unohda meistä yhtäkään. Näillä ja lukemattomilla muilla siunauksen sanoilla voimme uudistaa ajatusmaailmaamme, puhdistaa saastuneita tiedostojamme.
Palmusunnuntai on meille kutsu ja mahdollisuus valita siunauksen ja elämän sanat. Kärsimysviikolla näemme, että Jeesus valitsi meidän tähtemme kuoleman. Hän oli kiusauksessa valita toisin, mutta hän valitsi meidät. Rakkaudesta. Hän kutsui meidät osallisiksi siunauksista suurimpaan. Siksi meillä ei ole oikeutta valita kirouksen sanoja. Meidät on valittu siunaamaan.
Hoosianna!
Leena Kukkonen