Perjantaina maamme hiljentyy juhlimaan itsenäisyyspäiväänsä. Vanha tapa on ollut kahden sinivalkoisen kynttilän sytyttäminen ikkunalle. Useina vuosina olen iltaisin kiertänyt kotini lähiympäristöä ja huomannut, että moni näin tekee vieläkin.

Itsenäisyyspäivää ja sunnuntaina vietettävää toista adventtia yhdistää toisiinsa juuri kaksi kynttilää. Toisena adventtina syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Joulun lapsi on päivä päivältä lähempänä – odotus tiivistyy.

Kaksi kynttilää kutsuu meitä rukoukseen: mitä toivon elämääni, mitä toivon läheisilleni. Mitä toivon tälle maalle, suloiselle Suomelle?

Näitä pohtiessani osui käsiini kirja nimeltään Rukousten kirja. Sieltä löytyi kovin kaunis, runoilija Anna-Mari Kaskisen rukous. Tänä itsenäisyyspäivänä ja toisena adventtina haluan rukoilla sen sanoin. Toivottavasti myös sinä voisit rukoilla kanssani:

Herra, kiitos tästä maasta, jossa saan elää.
Kiitos ihmisistä, joita olet antanut rinnalleni.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta, joiden on vaikea löytää paikkaansa Suomessa.
Herra, johdata meitä.

Aamen.


Maija-Reetta Katajisto