Yhteiskuntamme elää ja toimii 24 tuntia. Elämämme muistuttaa hektistä harhailua ja nykyisessä digiyhteiskunnassa on meille tarjolla tyydytystä yllin kyllin. Meistä jokainen on altis näille riippuvuuksille koko ajan. Moni hakee enemmän ja enemmän välitöntä tyydytystä.
Kaikki riippuvuus ei johdu huumeista tai alkoholista eikä joidenkin tiettyjen lääkeaineiden vaikutuksista. Yhä enemmän saamme lukea mediasta uhkapelaamisesta, seksiriippuvuuksista, bulimiasta, syöpöttelystä, pakonomaisesta liikkumisesta, ostovimmoista, kännykkäriippuvuudesta, videopeliriippuvuudesta ja sadasta muusta koukuttavasta asiasta, jotka tuottavat aivoihimme mielihyvä dopamiinia. Usein näitä toiminnallisia riippuvuuksia verrataan pakkoneurooseihin. Toiminnalliset riippuvuudet eivät yleensä näy käyttäjissä fyysisinä merkkeinä, kuten päihteet.
Käyttäjä ei välttämättä suistu perikatoon, jos hänellä on seksiaddikti, sillä seksiaddikteja löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Kaupoista pakonomaisesti varastelevat kleptomanit saattavat olla miljonäärejä, joiden perheenjäsenet maksavat varastetut tavarat uhrin tietämättä niihin liikeisiin, joista näpistykset on tehty. Jännitys tuo usein tyhjään elämään merkityksen. Riippuvuus on yleensä addiktiotilan alussa mielihyvähakuista, mutta siirtyy myöhemmässä vaiheessa kaavamaisiksi toimintasarjoiksi, joilla yritetään torjua yhä enemmän kasvavaa ahdistusta. Tosin näissä toiminnallisissa riippuvaisuuksissa ei toleranssi lisäänny eikä niissä ilmene vieroitusoireita, mutta ne ovat yhtä tuhoavia yksilön kannalta kuin huumeetkin, jollei niihin saa apua ulkopuolisilta tai riippuvuuden jo voittaneilta kanssaihmisiltä.
Erityisesti minua on aina kiinnostaneet peliautomaatit ja niissä rahaa pelaavat, koska olen erittäin tietoinen siitä ettei pelaaja voi tehdä mitään edistääkseen voittamista tai häviämistä. Olen vieraillut Las Vegasissa neljä kertaa ja nähnyt niiden suosion lisääntymisen kaikissa kasinoissa omin silmin. Peliautomaateja oli siellä joka puolella, jopa vessoissa! Suomi ei tee poikkeusta tästä. Aina silloin tällöin kuuluu jostain kilinää ja tämä valaa uskoa pelaajiin kuin Jeesuksen toinen tuleminen. Karu tosiasia on, koneen lumous, välke ja herttaiset naishahmot, jotka jännittävät muka kanssasi, saavat sinut painamaan nappia uudelleen ja uudelleen, kunnes huomaat menettäneesi 300 dollaria varttitunnissa. Peliautomaatit ovat rahapelaamisen crack- kokaiini.
Kun hyväuskoinen pelaaja painaa nykyaikaisen rahapeliautomaatin käynnistysnappulaa, koneen satunnaislukugeneraattori eli algoritmi arpoo sen pelikierroksen tuloksen. Kaikki muu kuvaruudulla on silmän lumetta. Se on samaa kuin arvan ostaminen, mutta ennen lipukkeen avaamista, saat katsella jännitystä nostattavaa ja ennalta määrättyä videoesitystä. Se siis eroaa totaalisesti ravivedonlyönnistä tai urheiluvedonlyönnistä, joista voit hankkia tietoja etukäteen, vaikka tallivihjeillä tai kilpailijan kuntoa vuoden seuraamalla.
Suomessa näitä ” helvetinkoneita” oli joka baareissa, huoltoasemilla, sairaaloiden kantiineissa ja markettien auloissa, koska niiden tuotto Veikkaukselle oli täysin ylivoimainen muihin pelimuotoihin verrattuna. Veikkaus joutui kuitenkin poistamaan osan niistä laitteista lisääntyvien peliriippuvuuksien takia ja useiden arvostelijoiden epäillessä Veikkauksen toiminnan moraalia.
Vuonna 2019 Suomessa oli noin 112 000 rahapeliongelmaista, arvioitiin THL:n kyselyssä. Rahapeliriippuvuudesta kärsiviä on auttavan Pelurin mukaan ylivoimaisesti eniten eli 81 prosenttia juuri rahapeliautomaattien pelaajilla. Veikkauksen moraali arveluttaa myös siksi, että monet Veikkauksen sosiaaliset avustukset rahoitetaan nimenomaan rahapeliongelmaisten rahoilla. Näitä laitteita oli eniten vuonna 2019 yhteensä 21 000, mutta niitä on ”enää” 13 105.
Olen omakohtaisesti nähnyt, kuinka muutama ”tuttu” pelikoneriippuvainen ei voi yksinkertaisesti kulkea Paavolan Citymarketissa koneen ohi, livauttamatta kolikoita koneeseen. En ole itsekään jäävi pelaamisen suhteen. Ongelmani ovat olleet lähinnä ”nopeat naiset ja hitaat
hevoset” Ensi kerralla ruoditaan Eläketurvan raporttia eläkkeiden riittävyydestä nuorisollemme.
Juhani Melanen
Lähde: Addiktioyhteiskunta; Tuulikki Tammi ja Pauliina Raento; 2014