Kuluneen viikon sisälle on mahtunut sekä tunneskaalan ääripäät että monta tunnetta ääripäiden väliltä. Viime viikonloppuna Tampereella järjestettiin SDP:n 46. puoluekokous, jossa puolueellemme valittiin uusi johto tulevalle kolmivuotiskaudelle. Itse tulin valituksi puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi, mistä lämmin kiitos erityisesti Hämeen piirille ja kaikille muille minua äänestäneille. Teen kaikkea ollakseni luottamuksenne arvoinen! Puolueemme puheenjohtajaksi valittiin odotetusti Sanna Marin. Tampereella valitulla joukkueella on hyvä jatkaa eteenpäin ja rakentaa huomisen Suomea.

Puoluekokouksessa noudatettiin tarkkoja turvallisuusohjeita tartuntariskin minimoimiseksi. Hengitysmaskeja ja käsidesejä oli tarjolla kaikkialla. Lisäksi 500 hengen kokousväki oli jaettu kahteen osaan riittävien turvavälien varmistamiseksi. Keskustelut vanhojen ja uusien tuttujen kanssa onnistuivat onneksi hyvin turvavälejä ja turvallisuusohjeita noudattaen, mikä oli erittäin mukavaa kuluneen koronakevään jälkeen. Tapaamisten ohella iloitsin myös viikonlopun kokouksessa tehdyistä hyvistä aloitteista. Uskon, että haastavista ajoista huolimatta tulemme tekemään monia tarpeellisia asioita paremman Suomen ja maailman puolesta.

Tiistaita värittikin jo toisenlaiset tunnelmat. Finnair ilmoitti irtisanovansa 100 työntekijää ja keskiviikkona Metsäyhtiö UPM:n julkisti päätöksensä Kaipolan tehtaan kolmen paperikoneen ja sanomalehtipaperin tuotannon on alasajamisesta. Uutiset ovat huolestuttavia niin työntekijöiden kuin Suomen talouden kannalta. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, jotta turvaamme irtisanomisuhan alla oleville ihmisille toimeentulon. Olen keskustellut Jämsän tehtaan tilanteesta UPM:n johdon kanssa ja olen myös menossa käymään tehtaalla loppuviikosta.

Teollisuutemme työpaikkojen turvaaminen on nyt äärimmäisen tärkeää. Kehittämällä ja tehostamalla yhteistyötä valtion, yritysten ja alueiden välillä pystymme kehittämään teollisuuden taloudellista kasvua. Teollisuus on myös Suomen viennin kantava voima. Noin neljäsosa maamme bruttokansantuotteesta syntyy siitä, että Suomessa valmistetaan tavaroita tai tuotetaan palveluita, joille on kysyntää maamme rajojen ulkopuolella. Yhteensä noin 500 000 työpaikkaa on riippuvaisia, joko suoraan tai epäsuorasti, ulkomaisesta kysynnästä.

Siksi tässä ajassa on pyrittävä kaikin keinoin elvyttämään teollisuutta ja varmistamaan, että vienti vetää myös jatkossa. Meillä on edessä vaikeat ajat, mutta yhteistyöllä tästäkin selvitään.

Ville Skinnari