Ihmisen menestyksen katsotaan usein olevan seurausta hänen omista lahjoistaan. Samoin köyhyyden ja syrjäytymisen voidaan joskus ajatella johtuvan ihmisen omista valinnoista.
Jeesuksen aikana fariseusten näkemys maailmasta perustui vahvasti käsitykseen Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja siunauksesta, jotka toteutuivat jo tässä maailmassa. Tuossa näkemyksessä menestys oli seurausta ihmisen oikeamielisyydestä ja synnin palkkana olivat sairaus, kärsimys ja köyhyys.
Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kääntää tällaisen ajattelun kuitenkin päälaelleen. Jumalan siunaus ei ole sama asia kuin menestys, ystävät ja vaikutusvalta.
Jeesus osoittaa kertomuksella Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, ettei rikkaudella tai köyhyydellä ole merkitystä vaan sillä, mikä ihmiselle on tärkeintä: ”Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi ”( Matt 6:21) Niin rikkaus kuin köyhän katkeruuskin voivat rikkoa ihmisen suhteen Jumalaan.
Sunnuntain aihe, katoavat ja katoamattomat aarteet, kehottaa meitä etsimään kestävää turvaa Jumalan yhteydestä. Psalmin kirjoittaja muistuttaa meitä: ”Opeta meille miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” ( Ps.90:12) Kun Jeesus lopun aikoina tulee hakemaan omiaan, hän sanoo: ”Tulkaa te minun isäni siunaamat.” (Matt.25:34)
Tuolla siunauksella ei tarkoiteta menestystä ja vaikutusvaltaa, vaan samaa siunausta, jonka sai ristin ryöväri, syntinen nainen ja moni muu köyhä ja rikas syntinen ihminen kokea. Sama siunaus on tarjolla tänäänkin. Kristus on sovittanut syntimme, jotta me saisimme iankaikkisen elämän Isän siunattuina taivaassa.
Janne Suomala