Tärkein syy uskoni menettämiseen on some ja sen muuttuminen karnevalistiseksi sirkusalustaksi, jota suomalainen media seuraa ja apinoi ikään kuin sokeripaloja odottava sirkuskoira kuittailemalla ja osallistumalla itse mukaan tähän totuushuutokilpailuun!

Twitteristä ja Facebookista onkin tullut toksisia mielipidemanipulaattoreita ilman vastuuta. Suomalaisten luottamus uutisiin on ollut ennätyskorkea, jopa 70-80 prosenttia, mutta juuri nyt monet seuraavat, mitä uskoa ja mitä ei. Amerikkalaisista vain 26 prosenttia uskoo enää mediaan. Paras esimerkki median valehtelusta on Fox News, joka tiesi presidentin varmasti valehtelevan, mutta julkaisi silti uutisen. Oikeusjuttu sovittiin juuri äsken 800 miljoonalla dollarilla, mutta anteeksipyyntöä ei tullut!

Meillä Helsingin Sanomien toimittajat syyllistyivät kirjoittamaan salaisesta Viestikoekeskuksesta ja selvisivät asiasta pienillä sakoilla ja päätoimittaja, jonka kaiken järjen mukaan piti olla tietoinen kirjoituksesta ja lain mukaan vastuussa, selvisi ilman edes syytettä. Suomen suurin media on astunut arveluttavalle tielle julkaistessaan täysin yksityisen ministeri Rydmanin viestin, jonka parisuhteessa pettynyt osapuoli on lähettänyt Helsingin Sanomille kostotarkoituksessa jo 12 vuotta sitten . Oikeus viime kädessä varmasti katsoo tämänkin asian laillisuuden, mutta silti oikeusvaltiossa ministerilläkin pitää olla oikeus viestittää edes parisuhteessa
henkilökohtaisia viestejään salassa. Mikä on se yleinen etu, jota lehti peräänkuuluttaa julkistaessaan
asian? Rasismi vai se, että lehden toimittajat ovat syytteessä kunnianloukkauksesta?

Suomi on siirtymässä ”trumppimaiseen” mielentilaan, jossa liikutaan reilusti yli hyväksytyn ja sallitun sivistyneen rajan. Ääriajattelusta, leimaamisesta, totuuden kiertelystä ja oikean tiedon pimittämisestä on tullut medialle arkipäivää. Omaa poliittista toimittaja-agendaa ajetaan kuuntelematta lainkaan itse asianosaista. Asioiden riitelemisestä on siirrytty vastakkainasetteluun, jossa kaikki keinot poliittisiin päämääriin ovat sallittuja!

Olemme siirtymässä polarisoituneeseen suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa totuus palaa mukavasti tulessa ja leimakirveet heiluvat täydellä teholla. Olen seurannut toimittajana tätä ”me too”-menoa nyt yli 10 vuotta julkisuudessa ja erityisesti mediassa. Media leimaa ja maalittaa itse sellaiset, jotka uskaltavat puolustaa kunniaansa median ensin leimatessa nämä henkilöt jo etukäteen. Tomi Metsäkedon tapaiset rohkeat yksilöt antavat vielä uskoa suomalaisen oikeusjärjestelmän puolueettomuuteen, mutta silti tärkeitä suomalaisia instituutioiden kimppuun hyökätään mediassa yhä herkemmin.

Media on antanut Somessa ”sallitut siivet” suomalaisten instituutioiden kimppuun käymiselle. Sieltä kaivetaan esiin kaikki tyhmät sanomiset, jota sitten mutustellaan viikkoja. Olemme siirtymässä opettaja Laura Huhtasaaren viitoittamaa tietä kohti evoluution kieltämistä ja sellaista aikaa, jota jo eletään ”trumppilaisessa” todellisuudessa.
Erityisen onnistuneesti länsimediaan ovat päässeet vaikuttamaan Venäjän trollit, joiden kohteena ovat juuri tällä hetkellä Ruotsin valtion leimaaminen Koraanien polttamisen sallivaksi Islamin vihaajaksi.

”Totuuden jälkeinen aika” mediassa voi hyvin, sillä keskustelevasta demokratiasta on siirrytty kiistelevään moniarvoisuuteen. Populistien vastamediaa ei kyetä torjumaan, koska monilta kansalaisilta puuttuu siihen tarvittava medialukutaito ja itsekritiikki. Suomalainen media ei tunnu itse kykenevän tarvittavaan mediakriittisyyteen. Eräänä keinona on lehdistön valikoiva vaikeneminen, Elämme nyt ristiaallokossa, jossa olisi kahlattava eteenpäin ilman median usein välittämää tutkittua tieteellistä näkemystä. Media tarvitsisi heti selkeää verkkokommenttiensa moderointia uutistoimituksissaan.

Lehdistönvapaus ja journalistien vapaus ei tarkoita silti vastuutonta kirjoittelua ja huutelua puskista, vaan faktapohjaista ja analysoivaa viestintää. Miehemme EU:ssa eli Teuvo Hakkarainen on rotunsa
valio ja hyvä esimerkki oivasta Keskisuomalaisen sallimasta sananvalinnan mestarista. Toimittaja Oskari Onninen ruotii Etelä- Suomen Sanomia onnistuneesti viimeisessä Suomen Kuvalehdestä juuri tästä lehden linjasta ja sen kaksinaamaisuudesta. Annetaan tilaa omille ”maalaisliittolaisille” ajatuksille röyhkeästi ja syrjitään tai jätetään julkaisemasta eriäviä lahtelaisia mielipiteitä.

Juhani Melanen