Tämän kutsun Jeesus esitti ihan tavallisille kalastajille Galileanjärven rannalla. Siellä olivat Simon ja Andreas, kaksi veljestä, jotka olivat jo tehneet pitkän päivän. Aurinko alkoi paahtaa kuumasti, saalista oli tullut ihan mukavasti. Kohta olisi aika selvittää verkot ja lähteä päivälevolle.

Jo kaukaa veljekset näkevät Jeesuksen tulevan rannalle. Hänen tuloaan ei voi olla huomaamatta, sillä Jeesuksen ympärillä on iso joukko ihmisiä: lapsia, naisia, miehiä, muutama vanhuskin. ”Mikä mies tuo Jeesus oikein on”, miettii Simon mielessään, ”kun niin moni on lähtenyt hänen matkaansa.” Andreaksen mielessä käyvät monet huhupuheet ihmeellisistä tapahtumista, joita hänen korviinsa on kantautunut: ”Tuo mies on tehnyt ihmeellisiä tekoja – ja puhuu Jumalan rakkaudesta tavalla, jota täällä ei ole ennen kuultu.”

Päästyään rantaviivalle Jeesus sanoo veljeksille: ”Rauha teille. Lähtekää minun mukaani! Minä teen teistä ihmisten kalastajia!”

Mitä miettii Simon? ”Tässä olisi oiva tilaisuus päästä pois tästä pienestä kylästä ja haisevien kalaverkkojen äärestä. Jotakin erityistä tuossa miehessä täytyy olla – taidanpa lähteä matkaan, seikkailu odottaa!” Andreaksen mielessä käyvät jo vanhoiksi tulleet isä ja äiti: ”Miten heille käy, jos lähden tuon miehen mukaan? Haluan kuulla lisää siitä, mistä itseään Jumalan Pojaksi kutsuva Jeesus puhuu. Ja onhan täällä kotikylässä vielä sisko, joka voi pitää huolta vanhemmistamme.”

Kutsu on vastustamaton – ja niin veljekset lähtevät Jeesuksen matkaan. Pian siihen liittyy joukko muitakin kutsuttuja, kahdentoista lähimmän ryhmä. Nuo kaksitoista apostolia, Jeesuksen kaveria, opetuslasta, lähettilästä, julistajaa ja jalankulkijaa, lähetettiin kulkemaan paitsi Jeesuksen myös toisten ihmisten rinnalla. Julistamaan Jumalan rakkautta paitsi sanoissa myös teoissa.

Tähän samaan tehtävään myös meidät kaikki on kutsuttu. Ja tähän tehtävään Jumala antaa voiman ja ilon, kuten profeetta Jesaja julistaa (Jes. 52: 7):

”Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman.”

Pauliina Hatakka

Meidän lapsuutemme juhannuksina paistoi aina aurinko ja vesileikkimme olivat hurjia. Omatekoisista ja itseväsätyistä tarzan-keinuista hypättiin korkealta ilman suojakypärää eri asennoissa kylmään veteen. Sitä ennen oli käyty armoton kivisota lingoin ja kilvin ilman turvahaalareita. Emme me ulkoilleet Niket jalassa vaan avojaloin neljä tuntia metsässä ja söimme itse poimimiamme puolukoita ilman sokeria, erityistä herkkua olivat ketunleivät ja kusiaispesästä tikulla imetty muurahaisten kusi. Kukaan ei takonut pleikkaria eikä pelannut videopelejä, koska niitä ei ollut keksitty. Onneksi! Äidille haettiin koivunoksia, joista tehtiin vastoja eli vihtoja, joilla hoidettiin ”kaksisuuntainen mielialahäiriö”. Niistähän sai myös erinomaisia vitsoja, jotka takapuoli muisti pari tuntia ja sitten ”ei kun menoksi”, koiruuksia tekemään.

Erilaisia kisoja oli alituisesti. Meidän ”miehuuskokeemme” oli raiteilla makaaminen ja voittaja oli se, joka uskalsi olla kauimmin. Tämäkin leikki loppui, kun eräs keskuudestamme sananmukaisesti potkaisi tyhjää Hennalan seisakkeella. Takapuoleni muistaa sen vieläkin erinomaisesti!

Nykyään lapset röhnöttävät huonoryhtisinä aamiaispöydässä lappamassa hunajamuroja ja katsovat sohvalta väkivaltapiirrettyjä kannettavista DVD- soittimista.  Onko tämä meidän vanhempien vika? Ei vaan nykyajan, joka on liikaa suojeltu. Jotain on peruuttamattomasti pielessä. Me selvisimme aikuisiksi ilman autojen takapenkkien turvavöitä, mutta kohta vaaditaan herran tertuille pakollisia suojakypäriä pelikonsoleiden pelaamiseen, jos siinä samalla voi mäkkäriä mutustellessa muksahtaa vaikkapa sohvalta. Voihan perkele!

Me isojen ikäluokkien lapset olimme sen verran kovia jurrikoita, että selvisimme koulukiusaamisestakin arvin ja vanhempien sisarusten avulla. Opettajat saattoivat vielä ilman vankilatuomioita käyttää valtaansa harkinnanvaraisesti ja itsenäisesti ja kitkeä tukkapöllyllä ja karttakepillä pahimmat kiusaajat kuriin. Ritsat ja puukot otettiin pois koululaukuista ilman tuomarin lupaa ja koulun vahtimestari oli sheriffi vailla vertaa.

Nyt suomalaiset aikuiset ovat ällistyttävän homogeeninen massa. Suvivirren veisuusta, homojen adoptio-oikeuksista sekä Euroopan pakolaisongelmista on toki erimielisyyttä, mutta samaa mieltä
ollaan vain sitä, että Suomenkin pitäsi pelata Venäjän MM-kisoissa! Mitä helvettiä Panama siellä muuten tekee?

Lapsenlapsillamme on kaikkea liikaa; tarpeetonta. Jokaisen nurkissa pyörii Kiinassa valmistettua muoviroinaa kasapäin. Mökin nurkassa lojuu jos jonkinlaista vieterinukkea ja mönkijää. Meillä aikuisilla on vain tarpeellista, kuten pizzakivi, kolme piikkimattoa ja laminointikone. Kuka lukee enää kirjoja? Nyt voi vapaasti rouskuttaa sipsejä ja vetää bisseä MM- kisoihin vedoten.

Nostalgia valtaa mielen, kun muistelee , kuinka valmistuttiin ennen juhannusjuhlille. Mukaan pullo pimeästi haettua koskenkorvaa ja voidetta tukkaan ja ei kun lavalle! Tärkeintä oli potkia uusia Ladan renkaita, kuin jolkotella tangoa. Vasta sitten repesi, kun viimeiset puolituntia soitti joku Islanders kunnon rockia ja latojen seinät vapisivat. Osa porukoista makasi puskissa ja poliisin jousipamppu heilui, kuten mekin. Nyt tyttäreni Miia pyöräli juhannuksena ja kilpailee 30.6 Lahdessa täyspitkän triathlonin.

O tempora, O mores! Voi aikoja, voi tapoja!

Juhani Melanen

Politiikassa kaikki on joskus mahdollista. Sipilän ja Orpon johtama hallitus on ajautunut eriskummalliseen ja omituiseen tilanteeseen, jossa nyt kovalla kädellä mitataan keskinäistä keskustan ja kokoomuksen keskinäistä luottamusta. Vuoden 2015 marraskuisesta hymysuin tehdystä lehmänkaupasta eli valinnanvapaus kokoomukselle ja maakuntamalli keskustalle on tullut taakka, joka uhkaa kaataa koko hallituksen.

Eduskunnassa on käynyt jo pitkään selväksi, että kokoomus on halunnut viivyttää maakuntavaalien ajankohtaa. Keskusta taas on halunnut kiirehtiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan työn paljous on tullut muka yllätyksenä. Se ei ollut yllätys meille, jotka olimme perustuslakivaliokunnassa kirjoittamassa lausuntoa, jossa edellytimme valinnanvapauteen perustuslain vaatimuksien edellyttämiä korjauksia. Ja niitä oli paljon. Suomen historian suurinta uudistusta ei voi tehdä hätäillen. Kokoomus ei halua myöntää, että heidän ehdoillaan toteuttava valinnanvapaus maksaa Suomelle tulevaisuudessa miljardeja, koska rahat ohjautuvat yksityisille terveyspalveluyrityksille eli kokoomuslaisten kavereille. Keskusta on panttivankina, vaikka näyttää siltä, että suurin osa eduskuntaryhmästä ei haluaisi kokoomuksen pro business – valinnanvapauden kanssa edetä enää senttiäkään. Hallitus on rikki, eikä sitä korjaa kuin uudet vaalit ja uusi hallitus.

Pääministerin uhkailu hallituksen luottamuksesta äänestämisestä pääministerin ilmoituksen yhteydessä oli viesti kokoomukselle – oletteko mukana vai ette? Nyt pääministeri kuitenkin tiistaina ilmoitti, että äänestystä ei tulekaan. Oliko riski sittenkin liian suuri ? Hän on myös ilmoittanut, että maakuntavaalit järjestetään toukokuussa, vaikka hän ei tosiasiallisesti tätä asiaa päätä. Parlamentaarisessa demokratiassa vaalien ajankohdasta sovitaan eduskuntapuolueiden kesken yhteisesti valmistellen. Toisin sanoen sivistyneessä oikeusvaltiossa pääministeri ei käskytä vaalien ajankohtaa.

Suomi tarvitsee fiksuja ratkaisuja ja kestävän sote-uudistuksen, joka voidaan hyväksyä parlamentaarisesti yli puoluerajojen. Hyvä lopputulos saadaan aikaiseksi parhaiten rakentavalla yhteistyöllä. Sitä meidän kaikkien on tavoiteltava ja se on tehtävissä jos ja kun laitetaan perusasiat kuntoon eikä yritetä väkisin rikkoa sellaista mikä ei ole rikki.

Ville Skinnari

Juhannusta ja Mittumaria odotellessa oikea journalisti tekee juuri sen, mitä pitää eli muistuttaa millaisessa mielipuolisessa ja neuroottisessa maailmassa me elämme! Maailman asemenot vuonna 2017 olivat 1710 miljardia. Luku on juuri niin iso tai mieletön, ettei se sano tavalliselle tossunkuluttajalle mitään, mutta yritetään hahmottaa lukua realisemmaksi. Se on lähes 30- kertaa suurempi kuin Suomen valtion vuoden budjetti. Sillä voisi ruokkia kaikki maapallon ihmiset 30 vuotta. Sillä voisi kustantaa Mars-matkan tai rakentaa kolme Helsinki-Tallinna tunnelia. Miettikää itse, paljonko kurjuutta sillä voisi korjata tai parantaa terveydenhoitoa , mutta ”momo homini lupus” eli ihminen on ihmiselle susi -ajattelu, ei muutu hetkessä.

Tuomiopäivänkone on valmis. Suurvaltojen asehulluuden seuraukset voisivat olla vakavammat kuin ”kylmän sodan” aikana, koska sattuman mahdollisuus ydinsodan syttymiseen on lisääntynyt. On silkkaa hyvää tuuria, että ihmiskunta on vielä hengissä tai että suurin osa meistä on ylipäätään syntynyt. Tämä johtuu siitä, että suurvallat ovat yhteisvoimin rakentaneet ja omaksuneet doktriinin eli sellaisen opin, että omat ohjukset on lähetettävä matkaan jo ennen kuin yksikään vastapuolen ohjus on saavuttanut maalinsa. Toisaalta molemmin puolisen tuhon oppi on estänyt laukaisun, mutta tilanne on muuttumassa. Ydinsota voidaan manipuloida kybersodassa ja ei ku menoks!…

Historia tuntee erittäin paljon näitä ”near by” eli ”läheltä piti” -tilanteita, jolloin koko ihmiskunta on ollut hiuskarvan varassa tuhoutua ja pyyhkiytyä kivikauteen. Tässä muutama esimerkki. 1979 USA:n presidentin Jimmy Carterin turvallisuusneuvoja Zbigniew Brezinski sai kaksi puhelua, joiden mukaan Neuvostoliitto oli käynnistämässä täysimittaista ydinsotaa. Kyse oli kuitenkin inhimmillisestä virheestä: harjoitusnauha, jossa stimuloitiin Neuvostoliiton mahdollista hyökkäystä, oli vahingossa joutunut hälytysjärjestelmään ja harhauattanut päivystyshenkilökunnan. Vuonna 14.10 1983 Naton sotaharjoituksessa NL tulkitsi, että Länsi valmistuu täysimittaiseen sotaan siksi, että sotaharjoituksen Abel Acher eli Taitava Jousimies tiedot olivat niin vakuuttavia ja todellisia, että Neuvostojoukot uskoivat ne tosiksi!

Ydinsodan syttymiseen on aiemmin tarvittu viisi edellytystä: tekninen vahinko, inhimillinen virhe, voiman osoitus (pahin), ” jokin vetää mukaan” -ajattelu ja toiseksi vaarallisin ”huonon hävijän rooli”. Nyt Princetonin tutkija Bruce Blairin ja muiden asiantuntijoiden mukaan tilanne on vielä pahempi kuin kylmän sodan aikana, koska älykkään hakkeroinnin ansioista ja indoktrinaation takia, ydinasevaltioiden hälytysjrjestelmät voidaan suistaa pois tai aikaansaada valehyökkäys.

Tiedämmekö varmasti, toimiiko Venäjää varoittava ohjusjärjestelmä. Voisivatko yhä lähemmäs sijoitutetut USA:n risteilyohjukset yllätyshyökkäyksellä tuhota kaikki Venäjän komentokeskukset? Kysymyksiä on paljon; hyviä vastauksia vähemmän. Vuonna 1947 perustettu ydinsodan mahdollisuutta mittaava ”Tuomiopäivän kello” näyttää tänään 23.58 matkaa keskiyöhön.

Näillä mukavilla tiedoilla varokokaa silti hukkumasta ja liikenneonnettomuuksista armon vuonna 2018 Suomen niemellä! Ei kun makkaraa käristämään ja mietoja juomia maistelemaan!

Hyvää juhannusta eli Jussia lukijioilleni!

Jussi Melanen

Seurakunnissa varmana kesän merkkinä voi pitää sitä, kun rippikoulut pyörähtävät käyntiin. Myös Launeen seurakunnan rippikoulukesä on alkanut! Juhannuksen aikaan rippikouluaan viettävät kaksi rippikouluryhmää Siikaniemessä. Rippikoulussa nuoret saavat syventyä siihen uskoon, johon heidät on kastettu. Vanhastaan sitä on kutsuttu kastekouluksi. Juhannuksena kirkoissa muistetaan Johannes Kastajaa, mikäs siis sopivampaa rippikoululaisille.

Johannes Kastaja oli tienraivaaja. Hän oli Jeesuksen serkku, autiomaassa elänyt erakko ja profeetta. Johannes ohjasi ihmisten katseita ja sydämiä kohti Jeesusta. Hän saarnasi kansalle parannusta ja lupasi messiaan tulevan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa ihmisiä ottamaan Jeesus vastaan. Ehkä juhannuksena voi hetkeksi pysähtyä vaaleassa kesäyössä ja kuunnella, mitä Johanneksella on sanottavanaan. Hän kysyy: oletko valmis kohtaamaan Jeesuksen?

Rippikoululaiset kohtaavat Jeesuksen monin tavoin. He tutkivat Jeesuksen opetuksia ja tekoja ja pohtivat mitä ne merkitsevät tänään ja yhden pienen ihmisen kohdalla.

Rippikoulussa yksi hyvä pohdittava kysymys voisi myös olla, miten voi valmistautua Jeesuksen kohtaamiseen? Vastaus on yksinkertainen. Hän ei kaipaa meidän tekojamme. Hän on jo tehnyt kaiken puolestamme. Jeesus kutsuu meitä kaikkia ja on kasteessa ottanut jo ensimmäisen askeleen meitä kohti.

Rukoillaan tänään yhdessä kesän rippikoululaisten puolesta. Rukoillaan heille rohkeutta ja avointa sydäntä Jeesuksen kohtaamiseen.

Maija-Reetta Katajisto

Juhannus on ovella ja moni odottaa lomaa tai edes pitkää viikonloppua arjen keskelle. Moni suomalainen pääsee näinä päivinä ansaitulle kesälomalle. Lomaa vietetään perinteisesti mökillä tai etukäteen suunnitellulla lomamatkalla. Ulkomaille on mukavaa reissata, mutta kotimaassakin on paljon nähtävää. Kotimaanmatkailun suosiminen on tärkeää, koska kotimaanmatkailu on myös valtion talouden kannalta positiivinen asia: matkailijat kuluttavat ulkomaiden sijaan Suomessa ja matkailu työllistää ihmisiä etenkin palvelualoilla. Monet perheet ovat olleet minuun yhteydessä kotimaanmatkailun kalleuden takia.

Edellisvuonna suomalaiset tekivät ulkomaille reilut 8 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Kotimaanmatkojen määrä oli 26 miljoonaa, mutta maksullista majoitusta sisältävien matkojen määrä oli vain noin 6 miljoonaa. Ihmiset matkustavat ulkomaille entistä lyhyemmille lomille lentäen, ja se syö kysyntää kotimaan lomista. Hinta on varmasti osatekijä tässä kehityksessä, sillä Eurooppaan voi päästä vain muutaman kympin lennoilla. Matkailuala on jatkuvasti kasvava ala, johon meidän tulee ehdottomasti panostaa.

Mikä on oikea koululaisten loman aika?

Kansalaisaloite lukuvuoden koulutyön päättymisajankohdan siirtämiseksi peruskoulussa ja lukiossa keräsi toukokuun loppuun mennessä reilu 11 000 allekirjoitusta. Aloitteessa haluttiin siirtää kesälomien alkamista kahdella viikolla, kesäkuun keskivaiheille. Perusteluissa todetaan, että Suomen alkukesä on usein kylmä ja sateinen, kun taas loppukesän sää on usein lämmin ja aurinkoinen. Näinhän se on useana vuonna ollut, vaikka tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen lämmintä ja hienoa säätä jo toukokuun alusta saakka. Aloitteentekijät ilmoittavat, että kesälomien siirrolla olisi myönteisiä vaikutuksia oppilaiden ja heidän vanhempiensa mahdollisuuksiin palautua loman aikana. Minusta on tärkeää, että näistä aiheista puhutaan avoimesti ja pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että perheet voivat viettää lomaa yhdessä. Erityisen tärkeää on kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ulkona ja luonnossa. Luontosuhde ei synny itsestään kuten ennen vanhaan, vaan meidän aikuisten on autettava lapsia luomaan se.

Meille kansanedustajille kesä ei ja istuntotauko eduskunnasta ei automaattisesti tarkoita lomaa. Ohjelmassa on erilaisia kesätapahtumia, joihin osallistumme. Esimerkiksi Porin SuomiAreena on viikon kestävä tapahtuma, jonne suurin osa kansanedustajista osallistuu. Olen myös itse menossa paikalle. Lisäksi kierrän puolueen varapuheenjohtajana eri puolella Suomea. Lahdessa ja Päijät-Hämeessa tapahtuu paljon – Suur-Hollola viikonloppu ja muut kesätapahtumat tietenkin kohokohtina.

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista juhannusta pitäen metsäpalovaroitus ja kohtuus kaikessa mielessä !

Ville Skinnari

Maailma ei ole enää sama kuin vielä 30 vuotta sitten, jolloin ”pumpattavan Barbaran” ostaja leimattiin oudoksi seksuaalifriikiksi tai peräkammarin pojaksi, joka ei saanut naista. Nyt vapaampi ajattelu on vallannut alaa. Kaliforniassa toimii tehdas, jossa valmistetaan tekoälyn avulla toimivia seksirobotteja. Valmistajat väittävät, että kenenkään ei tarvitse olla enää yksinäinen. Ja mikäs sen mukavampaa! Kuka nyt haluaisi alati nalkuttavaa akkaa tai jatkuvasti patistelevaa ” Justiinaa” huusholliinsa. Toisaalta kiire solmia pysyviä ihmissuhteita ja työn perässä matkustelukin estävät tämän.

Kaikilla ei ole varaa kalliisiin huippuprostituoihin, kuten Trumpilla. Heille täytyi keksiä markkinat. Ja mikä tärkeintä satunnaisissa seksisuhteissa saatu sukupuolitauti, saattoi merkitä tuhoa niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Nyt ei sitä tarvitse enää pelätä! Nyt voi rakastua täydelliseen robottiin, joka puhuu suosikkijoukkueestasi ja on muotoiltu mieleiseksi naisfiguuriksi. Eihän ennenkään tervekätinen mies naista ole mihinkään tarvinnut, mutta nyt on vielä paremmin, sillä jokainen voi löytää oman suosikkinsa satojen versioiden joukosta. Ei kun kaikki poijaat heti nettikauppaan oma ” robokimuli” hankkimaan!

Alku oli nihkeä, mutta markkinoita alkoi löytyä pikku hiljaa. Kaksikymmentä vuotta sitten aloitteleva kalifornialaistaiteilija Matt McMullen työskenteli Halloween-tarvikkeita valmistavassa yrityksessä. Hän muotoili kumisia pieniä aidonnäköisiä naishahmoja. McMullenin puhelin alkoi soida ja soittajat kysyivät, voisiko hän tehdä nuken, jonka kanssa harrastaa seksiä. Aluksi hän kieltäytyi, mutta kun soitot jatkuivat, hän ymmärsi vastata markkinoiden huutoon ja siitä se lähti. Ensin Mc Mullenin yritys, Abyss Creations, keskittyi mahdollisimman aidon näköisiin silikoninukkeihin, mutta viime joulukuussa hänen tytäryrityksensä Realbotix, lanseerasi markkinoille uuden sukupolven seksirobotin, joka käyttää hyväkseen tekoälyä.

Paitsi, että sille voi valikoida vartalotyypin ja ulkonäön, sille voi ohjelmoida kännykkäsovelluksen avulla persoonallisuuden ja jopa puheaksentin. Mikäs sen mukavampaa, kun robokimuli nauraa, kikattaa ja vastailee yksinkertaisiin kysymyksiin aina pirteällä äänellä. Ja sen loistavin ominaisuus on se, että sen voi sammuttaa; eri tavalla kuin kirveen nielleen äksyn akan! Se huomauttelee, jos vietät aikaa facebookissa. Tarvittaessa sille saa ohjemoitua mustasukkaisuutta, omistushalua ja pikkutuhmia vitsejä . Se voi vastata tietokilpailukysymyksiin, koska se on yhdistetty Wikipediaan.

McMullenin bisness kukoistaa! Hänen asiakkaitaan ovat varakkaat liikemiehet, insinöörit, hammaslääkärit ja it-nörtit, joilla ei ole aikaa etsiskellä itsekkäitä akkoja. Tämä harrastus on mielestäni kuin autojen virittely! Ála carte -listalta löytyy sinullekin etelälahden poika sopivia malleja! Ei kun kaikki mukaan! Kenenkään ei enää tarvitse olla yksin!

Juhani Melanen

Lahden kaupunginvaltuusto valitsi lähes yksimielisesti Pekka Timosen uudeksi kaupunginjohtajaksi.
Timosen varaan lasketaan paljon. Lahti on vedenjakajalla mahdollisuutena päästä mukaan kasvukeskusten imuun ja nousuun tai sitten näivettyä edelleen. Lahti todella tarvitsee uusia näköaloja ja rohkeampaa ajattelua elinvoiman lisäämiseksi. Kysymys on samalla
myös henkisestä vahvistumisesta. Uuden yliopistokaupungin on onnistuttava paketoimaan strategiassa kirjattu rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki todelliseksi tekemiseksi ja toimenpiteiksi. Meidän vahvojen PK-yritysten on onnistuttava kasvamaan ja kansainvälistymään
edelleen. Liikunta- ja kulttuurikaupunkina Lahden tulee pystyä erottumaan kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tehtävä matkailusta todellista työllistävää teollisuutta. Se vaatii paljon myös meiltä päättäjiltä. Meidän tehtävä on näköalojen ja toivon lisäksi
tuoda myös ratkaisuja ja saada virkamiehet valmistelemaan sellaisia. Tätä peräänkuulutin maanantaina valtuustossa kouluratkaisujenkin yhteydessä. Miten tehtävät investoinnit todella palvelevat päämääräämme olla rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki. Sen
pitää silloin näkyä kaikessa tekemisessämme. Nyt näin ei valitettavasti ole vaan ratkaisut ovat enemmän perinteisiä.

Torstaina osallistuin Naantali 24 -keskusteluun. Keskustelimme Suomen tulevaisuudesta
puoluejohtojen kesken avoimesti ja rehellisesti. SDP on noussut tänä vuonna gallup – kärkeen ja samalla olemme onnistuneet tuomaan keskusteluun uusia avauksia, joiden toteuttaminen on meille tärkeää jos olemme hallitusvastuussa ensi keväänä. Painotin tänään
osaamisen merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Nykyhallituksen kilpailukyvyn määritelmä ei ole oikein jos ja kun sillä vain tarkoitetaan ihmisten palkkoja! siksi tarvitsemme uskottavan ja realistisen osaamisen, kaupunkipolitiikan ja liikenteen ohjelman aina
ensi vuosikymmenen loppuun saakka. Sitä juuri nyt SDP:ssä teemme ja tuomme sen julkisuuteen vielä syksyn aikana. Eduskuntavaaleihin on enää 10 kuukautta ja siksi eri puolueiden painotuksilla on väliä. Mukana olivat kaikkien eduskuntapuolueiden johtoa eli
Touko Aalto (vihr.), Li Andersson (vas.), Simon Elo (sin.), Sari Essayah (kd), Anna-Maja Henriksson (r.), Laura Huhtasaari (ps), Katri Kulmuni (kesk.) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Kansainvälinen tilanne ja EU:n tulevaisuus oli yksi teemoista. Nostin esille
SDP:n esitykset Suomen EU-puheenjohtajuuskauden teemoiksi. Haluamme aloittaa keskustelun hyvissä ajoin, sillä Suomi toimii EU-puheenjohtajamaana jo vuoden kuluttua. Suomella on puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla
EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi on aktiivinen ja ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

EU on nyt pahasti hukassa monessa mielessä. Tarvitsemme vahvaa ja yhtenäistä EU:ta vastaamaan
globaaleihin haasteisiin. Epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa jolloin demokratia horjuu jopa unionin jäsenmaissa, on pidettävä esillä EU:n perusarvoja. Kyse ei ole vain taloudesta. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate vaativat lujittamista.

SDP pitää eriarvoisuuden vähentämistä keskeisenä EU:n yhteistyössä ja sosiaalista ulottuvuutta
tärkeänä EU:n peruspilarina. Sosiaalisessa ulottuvuudessa on kyse ihmisten Euroopasta, vastaamisesta työelämän murrokseen, osaamisen ja koulutuksen kehittämisestä sekä osallisuuden vahvistamisesta että eurooppalaisesta kulttuurista. Erityisesti nuorisotyöttömyys
on ongelma, johon koko Euroopan pitää tarttua.

Arktinen yhteistyö ja muu rajat ylittävä yhteistyö tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia
alueen kehittämiselle. EU:n ulkorajat ylittävä yhteistyö sekä Itämeri-yhteistyö ovat Suomelle luontevia teemoja. Kattavilla liikenne- ja verkkoyhteyksillä tuetaan elinkeinoelämän kehittämistä sekä mahdollistetaan pohjoisten harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuus.

Suomi on kiertotalouden suurmaa ja EU:n on oltava edelläkävijä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Kiertotalouden keinoin voimme vastata globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen ylikulutukseen. Samalla luomme pohjaa kestävälle talouskasvulle ja työpaikoille Euroopassa.

Veronkierron ja haitallisen verokilpailun kitkemiseksi tarvitaan toimia EU-tasolla sekä
laajasti kansainvälistä yhteistyötä. Hyvinvointivaltion perusrakenteiden kannalta verovaroilla on tärkeä merkitys, sillä niillä rahoitetaan julkisia palveluita kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Suomen on tehtävä itse fiksuja ratkaisuja. Samalla voimme viedä niitä koko Eurooppaan.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Voisiko iltahetkestäsi tänään tulla tärkeä rauhoittumisen hetki? Sellainen oma hetki, jolloin voisit katsella päivääsi ja miettiä päivän tapahtumia. Mikä on tuntunut hyvältä, mikä raskaalta? Pysähtymisen ja mietiskelyn kautta Jumalan rakkauden ymmärtämiselle omassa elämässä avautuu mahdollisuus. Voit seurata vaikkapa näitä mietiskelyhetken ohjeita Rukousten kirjasta ja katsella mennyttä päivääsi paimenpsalmin 23 pohjalta:

”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Kun käyt läpi päivän tapahtumia, ehkä huomaat hyviä asioita. Esimerkiksi kuinka kesäaurinko on herättänyt kauniiseen aamuun, kesäinen luonto on muutoin puhutellut hienoudellaan tai päivässä on ollut mukavia kohtaamisia lähimmäisten kanssa. Päiväsi on kulkenut Hyvän Paimen ohjauksessa. Mieli tekee kiittää päivän hyvistä asioista hiljaisesti häntä.

”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Mietiskelysi voi jatkua päivän tapahtumissa eteenpäin. Ehkä tänään on ollut kuljettava myös pimeässä laaksossa. Tapahtunut jotain sellaistakin, mikä ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä. Niihin hetkiin on vaikea pysähtyä, ne mieluummin ohittaisi kokonaan. Jokin asia on synnyttänyt avuttomuutta, surua, vihaakin. Asioiden ja tunteiden ohittamista parempi on puhua niistä Hyvälle Paimenelle. Ja luottaa hänen apuunsa ja anteeksiantoonsa. Jeesus sanoo tämän sunnuntain evankeliumissa tahtovansa armahtavaisuutta. Sen voi ajatella omassa iltahetkessäkin anteeksiantamuksen armoksi itselle ja toisille.

”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” Voit sitten mielessäsi kääntyä huomista kohti ja kertoa, mitkä asiat ja ihmiset ovat huomisessakin erityisesti mielessäsi. Ja pyytää, että tulevanakin päivänä saat olla Hyvän Paimenen ohjauksessa ja hoidossa. Lopuksi siunaa itsesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Siunattua kesää!

Kati Saukkonen,
pastori Launeen seurakunnasta

Sunnuntain raamatunkohdat puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Aihe ei ole helppo, vaan saattaa jättää meidät epävarmoiksi. Mikä oikeastaan on Jumalan valtakunta ja miten meitä sinne kutsutaan? Jeesus kuvaa matkaa Jumalan valtakuntaan, kuin auraan tarttumisena. Kun lähtee auraamaan, ei kannata katsoa taakseen, sillä muuten voi käydä niin, että aura lipeääkin käsistä.

Kristityn elämässä jatkuva selän taakse vilkuilu nakertaa rohkeutta ja ehkä lisää myös epävarmuutta. Jo kasteemme on liittänyt meidät Kristuksen seuraajiin. Kukaan meistä ei ole niin määrätietoinen, etteikö elämäämme mahtuisi kömpelyyttä, epätoivoa tai näköalattomuutta, kun yritämme katsella taivasten valtakuntaan.

Silloinkin, kun me hapuilemme, Jumala on meille uskollinen. Hän ei tiputa meitä auran ajosta eikä hän korvaa meitä jollakin toisella. Jumala ei katso meitä kuin olisimme epäonnistuneita. Vaan hän antaa aina uuden alun ja uuden mahdollisuuden. Sitä on matka taivasten valtakuntaan. Me saamme vaeltaa armossa.

Siunattua kesää.

Ville Hakulinen