Parasta toimittajan työssä on ehdottomasti kritiikki ja palaute. Sain sähköpostiini kipakan palautteen. ”Perkele Jussi! Kyllä sinä nämä KymiRingin mokat ja talousasioiden töppäilyt osaat tonkia, mutta kerro nyt helv.. myös oma näkemyksesi, miten tässä Suomea uhkaavassa taantumassa pitäisi sitten oikein edetä? Ja perustele myös näkemyksesi!” Pallo jäi siis minulle, joten pakkohan tähän on tietysti vastata.
Ensin vähän faktaa. Suomi elää viennistä. Meillä on suhteettoman suuri julkinen sektori verrattuna moniin muihin demokraattisiin maihin verrattuna. Pelkät pienet kotimarkkinat eivät elätä meitä!
Pakolliset kipeät rakennemuutokset on tehtävä. Tarvitsemme hoitoalalle lisää maahanmuuttajia ja
muita korkeakoulutettuja osaajia mutta onneksi me boomerit poistumme kuvioista viimeistään jo 2040- luvun tienoilla, jolloin eläkekulutkin Suomessa supistuvat suuresti. Mutta silti huippuosaamista meiltä löytyy eri aloilta. Koululaitoksemme on silti eräs maailman parhaista, samon naisten asema ja koulutustasomme on huippua. Korkeakouluopetus on maksutonta suomalaisille ym. Mutta mistä kiikastaa?
Olemme valitettavasti ajautumassa nykyisessä Orpon mallissa työmarkkinapoteroihin, joista pääsy aiheuttaa meidän kansantaloudellemme ja viennillemme erittäin suurta haittaa ja kilpailijoillemme etua mahdollisina maamme toimitusepävarmuuksina. Mitä me voisimme tehdä? Valita Tanskan tai Ruotsin mallin vai tehdä oma mallimme entisen kolmikannan tilalle? Kas, siinäpä kysymys?, sanoisi ystäväni Shakespeare.
Ratkaisu tähän tilanteeseen olisi löydettävä ennen kuin populismi, polarisaatio ja kyynisyys voittavat järjen äänen. Huonoin ratkaisu tässä olisi nyt olla tekemättä mitään ja jatkaa nykyisessä ilmapiirissä.
Nyt onneksi myös työmarkkinapuolelta alkaa kuulua varmasti SAK:takin miellyttäviä ja edistäviä puheenvuoroja, joita kannattaisi nyt kaikkien osapuolten kuunnella herkällä korvalla. Muuten Ukrainan sotalamasta, inflaatiosta ja energiahintojen noususta selviäminen kestää vielä kauemmin.
Lähi-Tapiolan pääjohtaja työnantajajärjestö EK:n hallituksen jäsen Juha Koponen ehdotti Suomen
Kuvalehden haastattelussa, että työntekijöiden edustajat kytkettäisiin Suomessa mukaan päätöksen tekoon entistä tiiviimmin. Vastaantulo on merkittävä ja karkottaa kauas ”Management by Perkele” -ajattelun, jota sitäkin saatiin tavata maassamme vielä menneinä vuosikymmeninä.
Tanskan mallin perään meillä ovat huutaneet osin sekä työnantajat, että työntekijät, mutta mikäli
malli toteutettaisiin täällä, se olisi otettava täällä käyttöön kokonaisena eikä pilkottuna osiin.
Saatat kuulla maanantaina, että työpaikkasi irtisanoo väkeä ja keskiviikkona olet työtä vailla! Tanskassa työttömyyskassoilla on merkittävä rooli. Ne tukevat aktiivisesti jäsentensä työllistymistä esimerkiksi säännöllisillä tapaamisilla ja koulutuksen järjestämisellä. Tanskalaiset kutsuvat malliaan komealla nimellä flexcurity. Työttömyyskassasta rahaa alkaa raksuttaa siitä päivästä alkaen, kun palkanmaksu loppuu, oli se sitten kolmen päivän päästä tai kolmen kuukauden päästä. Tuki on merkittävä ja parhaimmillaan noin 3000 euroa kuussa, jos työntekijä on maksanut kassaan täysjäsenyyttä vähintään neljä vuotta yhtäjaksoisesti ja tienannut 3700 euroa kuussa. 2500 euron kuukausituloillakin työttömyystuki on vielä noin 200 euroa. Mutta nyt tilanne Tanskassakin on muuttunut. Vaikka työllisyystuki on hyvä ja sitä porrastetaan, se tehdään valitettavasti vastavalmistuneiden kustannuksella. Töitä on haettava viikossa 1,5 kertaa tai tuki katoaa. Erityiseksi ongelmaksi ovat Tanskassa muodostuneet epäsäännölliset työsuhteet, jotka ovat yleisempiä maahanmuuttajien ja matalapalkkaisilla kaupan- ja alustateollisuuden aloilla. He eivät valitettavasti pääse näille tuille. Tanskassa on voimassa nyt Euroopan tiukimmat maahanmuuttolait.
Suomessa on nyt eri tietojen mukaan noin 200 000 avointa työpaikkaa. Mistä nykyhallitus aikoo löytää lupaamansa 100 000 uutta työpaikkaa? Orpon työllisyystavoitteet ovat uskomattoman epärealistisia! Suomen talousennusteet kertovat koko ajan hyytyvästä ostovoimasta, ruokajonoista ja heikoista kulutusluottamuksesta. Tärkein työllisyystoimi Suomessa on työperäisen maahanmuuton edistäminen ja helpottaminen. Suomalainen työelämä tarvitsee sellaisia joustoja, jotka työelämän molemmat osapuolet tulisi hyväksyä yhteisillä päätöksillä. Miksei Ruotsin mallia voisi kokeilla sovellettuna meilläkin? Kilpailuvaltti se ainakin viennissä Ruotsille varmasti on.
Jokainen työntekijä tietää, että sillä on merkitystä, missä pöydissä henkilöstön edustaja istuu? Meilläkin on sääntöjä työntekijöiden osallistumisesta yrityksen hallintoon, mutta Ruotsissa tämä on paljon syvempää kuin meillä, vakuutti tyttäreni Miia, joka on Ikean maajohtaja. ”Aluksi minusta tuntui oudolta ”diskuteerata” siivoajan kanssa yrityksen strategiasta ja päämääristä, mutta sitten käsitin sen sitoutumisen asteen, jolla heidät tuotiin mukaan hallintohimmeliin. Lakot vähenivät ja työilmapiiri parantui huomattavasti!”, kertoi tyttäreni.
En tiedä vastasinko lukijani kysymykseen riittävän hyvin, mutta kyllä työnantajien ei nyt mielestäni kannattaisi polkea työntekijöiden oikeuksia liikaa ja työntekijöiden miettiä myös turhia lakkoja. Lopetankin juttuni sitaattiin, joka on nokkela keino peittää oma tyhmyytensä. Yrjö Jylhää ja Matti Simulaa mukaillen.” Meillä on käsky jyrkin/ Voi voimalla karhunnyrkin, uhmata lakkoilijaa/ Meillä ei säikytä, meillä ei surra/ Meillä on Riikka Purra.”
Jussi Melanen