Pyhäinpäivä kääntää katseemme kohti taivasta, päämäärää, jonka Jumala on meille valmistanut, ja johon hän meitä odottaa. Matka sinne tuntuu pitkältä, sitä ei käy kiistäminen.

Odotus on myös pitkä, eikä elämän jatkaminen täällä tunnu helpolta, silloin kun on joutunut luopumaan rakkaasta ihmisestä. Silti itsensä on vain uskallettava taivuttaa pois haudan todellisuudesta, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin.

Hautausmaalla käynnille, muistamiselle ja surulle on oma tärkeä aikansa ja paikkansa, mutta niin on myös elämän jatkamisellekin.
Mitä tämä rakas ihminen toivoisi minun tekevän nyt? Miten hän toivoisi minun jatkavan elämääni tästä eteenpäin? Tämä on kysymys, joka voi ajan kuluessa lohduttaa, avata sydäntä ja antaa voimia jatkaa elämää päivän kerrallaan.

Pyhäinpäivä on kaunis päivä, ja sitä kauniimmaksi se muuttuu, kun illan kajo katoaa taivaanrannan taakse.
Hämärtyneen illan keskellä loistaa hiljainen ja lämmin kynttilämeri. Tämän päivän ja illan aikana myös Lahden hautausmaat täyttyvät lukemattomista kynttilöistä, joista jokainen kertoo rakkaudesta, kiitoksesta, muistoista ja kaipauksesta.
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29 :11)

Antti Kilpi
pastori
Launeen seurakunta