Ukrainan sodan jatkuessa aina vain useammin huomaan miettiväni sodan ja rauhan teemoja. Niitä käsittelimme myös menneen kesän kaupunkiriparilla. Silloin pidimme ihan oman yhteisen riparijumalanpalveluksen juuri näistä teemoista. Nuoret pysähtyivät aiheeseen ensin lukemalla Matteuksen luvusta 5 jakeet 38-48, joissa Jeesus kehottaa rakastamaan vihamiehiään ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Ja sitten syntyi seuraavanlaisia ajatuksia:

”Jeesus tuntuu opettavan sanoillaan, että rakasta sun lähimpiä ihmisiä. Ole läsnä niille. Jeesus opettaa, että kaikkia pitäisi rakastaa, jopa vihamiestä. Älä siis vihaa sitäkään, joka kiusaa. Anna asia Jumalan haltuun.”

”Onko sota sitten ikinä oikein? Sota olisi helpompi hyväksyä, jos vain ammattisotilaat sotisivat keskenään. Eikä ainakaan siviilejä sotkettaisi siihen. Kun sotaan aina kuuluu tappamista, niin se on oikein silloin, jos puolustautuu ja puolustaa jotakin.”

”Sodat on vaikea juttu. Ne johtuvat erimielisyyksistä ja ahneudesta. Tavallisen ihmisen on vaikea vaikuttaa siihen, ettei maailmassa olisi sotia. Mutta maiden johtajat voisivat avoimesti neuvotella ja tehdä asioista sopimuksia rauhan onnistumiseksi.”

”Tavallinen ihminen voi kyllä sillä lailla vaikuttaa, että opettaa lapsilleen rauhanasiaa. Niin, etteivät he vastaisi vihaan vihalla. Vanhemmat voi opastaa lasta kertomaan aikuiselle vihatilanteista. Silloin aikuinen, joka tietää enemmän, voi vaikuttaa asiohin vihan loppumiseen. Jokainen voi vaikuttaa myös niin, ettei lähde mukaan vihaan, pysyy itse rauhallisena ja rauhantahtoisena.”

Viisaita ajatuksia pohdittavaksi meille jokaiselle.

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta