Ehtoollispaasto päättyy paastonaikana

Laskiaisen jälkeen tuhkakeskiviikkona alkoi kristillinen paastonaika eli pidättäytymisen aika, mutta Lahdessa katkeaa silloin ”ehtoollispaasto”. Koronan takia on taas ollut pitkä aika, jolloin ei ole ollut lupa viettää jumalanpalvelusta seurakuntalaisten kanssa. Sen tähden ei ole vietetty messuja, vaan striimattuja sanajumalanpalveluksia. On ollut ikävä ehtoollista, kristityn matkaevästä.

Vaikka sanaa ja musiikkia on paljon tarjolla radiossa, televisiossa ja somessa, ehtoollinen tuo Jeesuksen eri tavalla aivan lähelle. Hän ei ole silloin vain sanoissa ja sävelissä, hän on leivässä ja viinissä. Tunnemme hänen läsnäolonsa ja hänen sovituksensa todellisuuden sisikunnassamme. Tällaista käsin kosketeltavaa, konkreettista uskon vahvistusta ihminen tarvitsee. Muuten alkaa helposti tuntua siltä, että eihän anteeksiantamus taidakaan ulottua minuun asti.

Koronan takia tiukat rajoitukset jatkuvat, niinpä kaikki halukkaat eivät valitettavasti mahdu meidän pieneen Launeen kirkkoomme. Mutta tämä on kuitenkin merkki siirtymisestä eteenpäin koronan karulla tiellä.

Paastonaikana ei tarvitse enää kokonaan paastota ehtoollisesta, mutta paljon muuta puuttuu vielä elämästämme pandemian takia. Paljosta olemme joutuneet luopumaan. Paastonaika kutsuu meitä kumminkin arvioimaan juuri tätä elämäämme. Onko tässä koronan riisumassakin elämässä jotain, joka vie meitä kauemmas Jumalasta ja lähimmäisestä? Voisimmeko löytää elämään jotain, joka vie lähemmäs elämän tärkeitä asioita? Haluatko seuraavien viikkojen aikana alleviivata valmistautumista pääsiäiseen jollain näkyvällä tavalla?

Pyhä Jumala, kulje kanssamme paaston tiellä. Näytä meille, mikä on elämässä arvokasta. Riisu meidät turhasta ja anna meille, mitä tarvitsemme. Aamen.


Riitta Särkiö

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
ARKISTO