Kirkon Yhteisvastuu 2015 – keräyksen nettisivuilla minut pysäytti erityisesti juttu Hannes Hynösestä. Tämä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla suomalaisten sydämet kertaheitolla hurmannut mies nimittäin on mukana eräässä Yhteisvastuuvaroin toteutetussa valokuvanäyttelyssä ja kertoo siellä valokuvin omasta puhuttelevasta elämäntarinastaan. 101-vuotias teräsvaarikin on taas mukana yhteistä vastuuta kantamassa!
Kirkon yhteisvastuukeräys on tuttu ja vakiintunut keräys, jonka vuosittainen kohde vaihtelee. Keräysvarat jaetaan sekä kotimaiseen että ulkomaiseen kohteeseen. Tänä vuonna on tarkoituksena tukea vähävaraisia ja vaikeuksissa olevia Suurella sydämellä -vapaaehtoistoiminnan kautta ja auttaa lapsia kouluihin Haitissa. Televisiomainokset tuonevat keräyksen jokaiseen kotiin.
Launeella lipaskerääjän voi kohdata esimerkiksi kauppaliikkeissä. Lipaskerääjäksi voi vielä ilmoittautua ottamalla yhteyttä vastuuhenkilö Tarja Klamiin, puh. 044 719 1451. Yksi mahdollisuus osallistua on Karaoke-kahvila Launeen kirkolla lauantaina 28.3. eli silloin olet tervetullut viettämään kotoisasti aikuisten iltaa ja laulamaan hengellisen musiikin karaokea klo 18.30-21.00! Tilaisuudessa on ostettavana karjalanpiirakoita kotiinvietäväksikin yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Yhteisen vastuun aika on aina, ei pelkästään silloin, kun on menossa jokin keräys. Monet ovatkin ryhtyneet kuukausilahjoittajiksi, jolloin tililtä siirtyy säännöllisesti tietty summa hyvään tarkoitukseen. Netti- ja puhelinlahjoittamisen lisäksi ns. toisenlaiset lahjat ovat tulleet vuosi vuodelta suositummaksi. Miksi näin?
Varmaan sen vuoksi, että auttamisesta tulee hyvä mieli. Kun saa vapaaehtoisesti tukea itselleen tärkeää kohdetta ja seurata, miten apu menee perille, auttaminen tuntuu mielekkäältä. Monet pitävät säännöllisesti yhteyttä kummilapseen, jonka koulunkäyntiä ovat halunneet avustaa jonkin järjestön kautta. Syntyy vuorovaikutusta, jopa ystävyyttä.
Maailma on yhteinen ja jokainen tärkeä. Avun tarve ei ole vähentynyt omassa maassamme eikä ulkomailla. Tehtävää on paljon. Tärkeää on, että itsekkyyden ja ahneuden sijasta valitsemme toisista huolehtimisen ja yhteisen vastuun kantamisen. Kiitos osallistumisestasi tämän vuoden yhteisvastuukeräykseen!
Kati Saukkonen
seurakuntapastori
Launeen seurakunta
En tiedä laskitko mäkeä tai söitkö laskiaispullaa viime tiistaina kuten perinteet velvoittavat. Luultavasti tuhkakeskiviikko vei viimeisetkin sokerinmuruset suupielistäsi pois, sillä siitä alkoi paaston aika.
Uskon, että kiinnostus paastoa kohtaan tulee lisääntymään tulevina vuosina, sillä varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita kaikenlaista äärimmäisyyksistä. Monet myös kaipaavat elämäänsä jonkinlaista ohjekirjaa, siksi niin monet ruokavaliotkin tiukkoine rajoituksineen ovat niin suosittuja. Eikö tässä olisi markkinarako myös paastolle? Mikä olisi sen mahtavampaa kuin kerran vuodessa yli kuukauden mittainen jakso, jonka aikana voisi noudattaa tiukkaa kaavaa ja samalla ehkä myös laihtua!
Valitettavasti kristillisessä paastossa ei ole aivan kyse pelkästä ohjeen noudattamisesta tai lihan pois jättämisestä. Kyse on paljon suuremmasta. Tarkoitus on raivata tilaa hengelliselle hiljentymiselle. Puhdistaudutaan maailman huvituksista, nautinnoista ja turhuuksista. Ainakin sellaisista, jotka vievät huomion pois Jumalasta ja samalla sisäisestä vahvistumisesta.
Entäpä sitten kiusaukset? Jokainen, joka on tehnyt uudenvuodenlupauksen tietää, että lupauksia on vaikea pitää. Lankeaminen tulee usein jo ennen loppiaista. Omaan lupaukseensa ja itseensä pettyy. Hyvän pyrkimyksen heittää koko loppuvuodeksi nurkkaan, eikä se rakenna ketään.
Paastossa tulee myös kiusauksia. Tärkeää on, että ei lupaa enemmän kuin pystyy kantamaan. On ehkä hyvä, että ei lupaa muuta kuin raivata tilaa Jumalalle. Ehkä elämässäsi on jokin alue, jossa voit harjoittaa luonteen lujuutta tai itsesi kasvattamista. Jollekin se voi olla lihasta tai jostain muusta juhlaruuasta kieltäytyminen.
Esikuvana paastossa on itse Jeesus. Hänelle paholainen ei tarjonnut pelkästään liha-ateriaa, vaan tarjosi kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Jeesus kuitenkin kieltäytyi kaikista paholaisen hänelle tarjoamista asioista ja Jeesus sai jäädä rauhaan.
Rauhaisaa paaston aikaa sinullekin,
Ville Hakulinen
Seurakuntapastori
Jeesus sanoi: Me menemme nyt Jerusalemiin. Samalla hän puhui kärsimyksestään. Laskiaisesta alkaa tapahtumat, jolloin seuraamme Jeesuksen matkaa kohti Jerusalemia, kohti kärsimystä, ristiä ja kuolemaa. Se oli alentumisen, nöyrtymisen ja nöyryytyksen tie. Mutta se oli myös uskon, toivon ja rakkauden tie.
Jeesus puhuu monikossa: ” Me menemme…” Jeesus kutsuu oppilaita mukaansa. Meitäkin kutsutaan matkalle kohti Jerusalemia. Näitä tapahtumia seuratessa kristityt ovat vanhastaan paastonneet. Suuri paasto alkaa tuhkakeskiviikosta ja kestää pääsiäiseen. Jeesuksen lähimmät saivat olla tapahtumien todistajia. Meitäkin kutsutaan katsomaan ja todistamaan.
Onko kristityn tie vain voittosaatossa kulkemista? Eikö siihen kuulu myös risti? Kristus kantoi ristiään ja risti kuuluu myös hänen seuraajilleen. Ja kuitenkin tämä uskon on siunattu tie, sillä saamme olla tällä tiellä Jeesuksen kanssa.
Elämällään Jeesus opettaa meille toisenlaista tietä: Suurin on pienin, ei vaatiman vaan antamaan.
Erityisesti aikanamme yksilökeskeisyys ja omien oikeuksien vaatiminen saa toisen ihmisen tarpeet kuin katoamaan tietoisuudestamme. Siksi meitä kutsutaan seuraamaan Jeesuksen kärsimystietä, jotta siitä löytäisimme toisenlaisen asenteen.
Jeesuksen tie oli vaikea tie, mutta se on Jumalan tahdon ja rakkauden tie. Mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa?
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune
Launeen seurakunnan rippikoulu polkaistiin äskettäin käyntiin riparistartilla. Iltaan oli kutsuttu rippikoululaisten vanhempia kuulemaan, mitä rippikoulu pitää sisällään.
Tuota iltaa varten kaivoin itsestäni kuvan vuosien takaa omalta rippileiriltäni. Kuva herätti paljon muistoja omasta riparistani: kahden viikon leirillä heinäkuussa paistoi joka päivä aurinko, uimavesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Leirillä tutustuttiin, ihastuttiin, riideltiin ja sovittiin, leikittiin, naurettiin, itkettiinkin. Yksi parhaista hetkistä oli Riihikirkon tunnelmallinen iltahartaus lauluineen ja tarinoineen.
Rippikoulu on yksi merkittävimmistä kokemuksista nuoren elämässä. Siksi on tärkeää, että siihen panostetaan kunnolla. Ammattitaitoiset ohjaajat, luotettavat isoset ja hyvä valmistelu ovat yksi olennainen osa rippikoulua. Tärkeää on myös se, että kuljemme nuorten ja heidän perheidensä kanssa koko rippikoulun ajan.
Minulle rippikoulussa luovuttamatonta on rukous. Rukouksessa voimme tuoda Jumalan eteen kaikki rippikoulua käyvät nuoret ja heidän perheensä, isoset ja ohjaajat. Myös jokaisessa oman ripariryhmäni kohtaamisessa kevään aikana rukoilemme yhdessä. Ja kesän leirillä jokainen päivä alkaa rukouksella ja päättyy rukoukseen.
Hyvä Jumala,
anna jokaiselle rippikoululaiselle elämänrohkeus,
suurempi, kuin osaan edes pyytää.
Lähde lentoon, sinä, joka et ole enää lapsi
mutta et vielä aikuinenkaan.
Jumala siunatkoon sinua.
Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori
Launeen seurakunta
