Olen juuri saanut viettää kolme päivää ulkosaaristossa Utön karulla saarella. Kuljin paljon kallioilla, ihmettelin kaunista luontoa ja aavaa merta. Jumalan läsnäolo konkertisoitui kaikessa, uskomattoman kauniissa meressä ja kevääseen varovasti heräävässä luonnossa. Saari on myös tunnettu vaarallisista karikoistaan ja sinne haaksirikkoutuneista laivoista. Kauneus ja kärsimys ovat siellä jotenkin yhtäaikaisesti läsnä. Siellä oli hyvä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja mietiskelemään.

Jostain käsiin sattui kirjoitus siitä, ollako pitkäperjantai-ihminen vai pääsiäisihminen. Kiinnostava ja vähän omalaatuinen kysymys näin hiljaisen viikon alkuun. Kirjoituksessa kysyttiin Piispa Kaarlo Kallialalta juuri tuota kysymystä, ja hän sanoi, ettei siihen vastaaminen tuntunut yhtään yksinkertaiselta. Miten sinä vastaisit omasta puolestasi?

Pitkäperjantai-ihmisyyteen voisi kuulua alakulon mielenlaatua. Ja ennen kaikkea sitä, että kykenisi pysähtymään ristin eteen pohtimaan Kristuksen kärsimystä. Ja tulisi jotenkin kosketetuksi faktasta, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla meidän ihmisten takia. Pitkäperjantai-ihmisyyteen kuuluisi senkin kyselyä, miksi pahuuden ja väkivallan, vihan ja kärsimyksen piti Golgatalla leikkaantua Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen niin suoraan ja puuduttamatta. Siksikö, että me puutuneet ja tunnottomat ihmiset emme vähemmästä hätkähdä?

Pitkäperjantai käy meitä kohti. Sen piti toteutua meidän tähtemme. Siitä ei voi kiemurrella irti. Ja kun ei voi, tarvitaan jotakin, joka vapauttaa, antaa tilaa hengittää, palauttaa itsekunnioituksen. Tarvitaan pääsemistä eli siis pääsiäistä.

Pääsiäisihmisyys puolestaan sisältäisi kykyä ymmärtää se, että on tullut lunastetuksi ja vapautetuksi, pitkäperjantai-ihmisyyden pimeydestä valoon siirretyksi Kristuksen ansiosta. Ja oppinut luottamaan siihen, että antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Piispa Kalliala totesi siinä kirjoituksessa lopuksi, ettei vastaaminen alun kysymykseen ole tärkeää. Niin minäkin ajattelin Utön kalliolilla, ei sillä ole niin väliä, ettei osaa vastata. Mutta molempia elementtejä tarvitaan.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi!

Pastori
Kati Saukkonen