Tervehdys Utön saarelta!

Olen juuri saanut viettää kolme päivää ulkosaaristossa Utön karulla saarella. Kuljin paljon kallioilla, ihmettelin kaunista luontoa ja aavaa merta. Jumalan läsnäolo konkertisoitui kaikessa, uskomattoman kauniissa meressä ja kevääseen varovasti heräävässä luonnossa. Saari on myös tunnettu vaarallisista karikoistaan ja sinne haaksirikkoutuneista laivoista. Kauneus ja kärsimys ovat siellä jotenkin yhtäaikaisesti läsnä. Siellä oli hyvä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja mietiskelemään.

Jostain käsiin sattui kirjoitus siitä, ollako pitkäperjantai-ihminen vai pääsiäisihminen. Kiinnostava ja vähän omalaatuinen kysymys näin hiljaisen viikon alkuun. Kirjoituksessa kysyttiin Piispa Kaarlo Kallialalta juuri tuota kysymystä, ja hän sanoi, ettei siihen vastaaminen tuntunut yhtään yksinkertaiselta. Miten sinä vastaisit omasta puolestasi?

Pitkäperjantai-ihmisyyteen voisi kuulua alakulon mielenlaatua. Ja ennen kaikkea sitä, että kykenisi pysähtymään ristin eteen pohtimaan Kristuksen kärsimystä. Ja tulisi jotenkin kosketetuksi faktasta, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla meidän ihmisten takia. Pitkäperjantai-ihmisyyteen kuuluisi senkin kyselyä, miksi pahuuden ja väkivallan, vihan ja kärsimyksen piti Golgatalla leikkaantua Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen niin suoraan ja puuduttamatta. Siksikö, että me puutuneet ja tunnottomat ihmiset emme vähemmästä hätkähdä?

Pitkäperjantai käy meitä kohti. Sen piti toteutua meidän tähtemme. Siitä ei voi kiemurrella irti. Ja kun ei voi, tarvitaan jotakin, joka vapauttaa, antaa tilaa hengittää, palauttaa itsekunnioituksen. Tarvitaan pääsemistä eli siis pääsiäistä.

Pääsiäisihmisyys puolestaan sisältäisi kykyä ymmärtää se, että on tullut lunastetuksi ja vapautetuksi, pitkäperjantai-ihmisyyden pimeydestä valoon siirretyksi Kristuksen ansiosta. Ja oppinut luottamaan siihen, että antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Piispa Kalliala totesi siinä kirjoituksessa lopuksi, ettei vastaaminen alun kysymykseen ole tärkeää. Niin minäkin ajattelin Utön kalliolilla, ei sillä ole niin väliä, ettei osaa vastata. Mutta molempia elementtejä tarvitaan.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi!

Pastori
Kati Saukkonen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO