Joskus on vaikea ilmaista toiselle ihmiselle, että rukoilee hänen puolestaan. Ehkä siinä ihmissuhteessa ei ole ennen ollut puhetta hengellisistä asioista, on juteltu muusta, on tehty muuta yhdessä. Mutta kun elämään tulee vastatuulta, rukous on korvaamaton apu. Silloin tekee mieli kysyä, voinko rukoilla puolestasi. Tai sitten vain suoraan kertoa, että muistan sua iltarukouksessa.
Yhtä lailla rukous voi tulla ajankohtaiseksi toisin päin. Pyydän toista rukoilemaan jonkin asian puolesta, muistamaan jotain ihmistä tai itseäni. Rukous on meille ihmisille annettu valtava lahja. Emme ole omassa varassamme, emme ole umpikujassa. Aina on rukouksen kokoinen väylä eteenpäin.
Tämän sunnuntain psalmissa ihminen rukoilee: Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. (Ps. 25:6) Tässä on pieni, mutta vaikuttava rukous: Muista minua! Ei Jumalalle tarvitse antaa toimintaohjeita (niihin kyllä usein syyllistymme, kun toivomme juuri määrättyä ratkaisua pulmiimme). Jumala tietää enemmän, hänen tahtonsa tie on parhain. Riittää, kun saa jättää itsensä, ihmiset ja asiansa Jumalan käsiin ja pyytää vain, muista meitä.
Järki ei voi käsittää rukouksen voimaa. Miten Jumala muka minut muistaisi? Mutta usko luottaakin Jumalan lupauksiin eikä jää järjen vangiksi. Tahdon lapsenomaisesti heittäytyä Jumalan varaan ja uskoa hänen apuunsa. Herra, muista minua ja meitä kaikkia. Armahda tätä maailmaa.
Riitta Särkiö