Eräällä keskustelufoorumilla kyseltiin vinkkejä joulun viettoon silloin kun joulua viettää yksin tai kahdestaan lapsen kanssa, eikä käytössä ole ylimääräistä rahaa. Kysyjä sai monenlaisia vinkkejä ja ideoita joululauluhetkistä, riisipuuron keittämisestä, hautausmaalla käyntiin, mutta itse jäin miettimään varsinaista kysymystä. Siis sitä, mikä tekee joulusta joulun?

Ensi sunnuntaina 1. adventtina aloitetaan joulun odotus, vaikka käytännössä joulukauden avajaisia on vietetty jo reilusti aikaisemmin. Vähintään toista kuukautta kestävä odottamisen aika keskittyy monin tavoin joululahjojen hankintaan ja joulun etukäteisjuhlintaan. Ei ehkä ihmeellistä, jos itsestä tuntuu että jää ulkopuolelle, silloin kun ei ole rahaa tehdä suuria hankintoja tai ei ole luonnollista yhteyttä osallistua yhteisiin joulujuhliin. Jos jouluun tarvitaan lahjoja, erityisiä ruokia ja juhlintaa, niin silloin joulu on pääasiassa varakkaiden ja sosiaalisesti aktiivisten ihmisten juhla.

Itseäni puhutteli viime vuonna joulun alla kovasti erään ruotsinkielisen joululaulun kohta, jossa sanotaan “Psalm, som är sjungen från tid till tid, eviga längtan till ljus och frid”.
Yhtyminen johonkin, joka on ollut jo ennen meitä ja jatkuu vielä meidän jälkeemmekin. Jumalan meihin asettama ikuinen kaipaus, kohti yhteyttä. Ja samaan aikaan arkinen todellisuus kaiken kiireen ja tekemättömien tehtävien keskellä.

Ajattelen, että samanlainen ristiriitaisuus kuuluu ja näkyy joulussa ja joulun odotuksessa. Haluan kuitenkin haastaa sinut miettimään; Mikä sinulle tekee joulusta joulun?

Hanna Suominen
kappalainen Launeen srk

Amerikan mantereelta kuuluu kummia! Jo viime keväänä, jolloin vierailimme vaimoni siskon luona San Diagossa olin havaitsevani, että jotain tässä lännen ihmemaassa on tapahtumassa. Yli 43 miljonaa elää Amerikassa köyhyyssrajan alapuolella ja se on paljon yli 300 miljoonan asukkaan kapitalismin kehdossa. Hyvä kysymys onkin, onko amerikkalainen unelma luhistumassa? Köyhien määrä USA:ssa on kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Kodittomia lapsia on 1,5 miljoonaa, mikä on kolminkertainen määrä 1930-luvun lama-aikaan verrattuna.

Outoudet alkoivat, kun kapitalismin suurin äänitorvi Financial Times, vaatii kapitalismiin muutosta. 180 yhdysvaltalaista suuryrityksen johtajaa vaatii yhdessä julkilausumassaan, että yrittäminen ei voi perustua vain ja ainoastaan voiton tavoitteluun. Se pahentaa eriarvoisuutta ja haittaa demokratiaa. Ovatko rikkaat lukeneet Marxinsa ja Naomi Kleinin teokset: No logo, Tuhokapitalismin nousu ja Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs. ilmasto vai mistä tässä viime kädessä on oikein kysymys? Onko kapitalismi uskonto?

Vakavalla äänellä yritysjohtajat esittävät nyt, että heistä on vääryys, että eniten rahaa saa pörssipelillä ja sijoituksilla, tuottamatta mitään. Mistäs nyt tuulee? Tilanne on muutamassa vuodessa muuttunut ja USA on jakautunut räikeästi kahtia. Trumpin alemman keskiluokan kannattajat ovat kaivautuneet poteroihin ja joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä tullakseen toimeen, koska globalisaatio. digitalous ja alustayrittäminen ovat siirtäneet halpatyöt Aasiaan. Trump on siirtänyt kaiken syyn maahanmuuttajien ja huumerikollisuuden niskoille. Tilanne on nyt sellainen, että miljardöörit ja superrikaat alkavat tietty pelätä omien asemiensa puolesta. He eivät niinkään ole huolissaan köyhistä, vaan keskiluokan kurjistumisesta. Keskiluokan vihaisuus sataa Trumpin laariin kuin manna taivaasta. Kapitalismin sanansaattajat ja sen nimeen vannova Chicagon koulukunta ja Milton Frideman voivat Jenkeissä edelleen hyvin.

Voiko USA konkreettisesti hukkua ”paskaan”, kuten jotkut kolumnistit uskovat. Kuka jätteet viime kädessä siivoaa suurkaupunkien kaduilta? Piilaakson rikkaat sitä eivät varmasti tee. Mielestäni tässä on kyseessä pelkästään yrityksestä muuttaa kapitalismin keskeisiä pelisääntöjä sellaisiksi, että työn arvostusta yhteiskunnassa nostetaisiin siten, että yhdelläkin työllä kykenisi tulemaan toimeen. USA:n sairas vakuutusjärjestelmä ja terveydenhoidon kustannukset ovat häpeä kaikille länsimaille ja oikeudenmukaisiksi demokratioiksi itseään kutsuville maille.

Ovako nyt koronkiskurit joutumassa tilille USA:ssa vai miten tämä ”reformaatio” siellä oikein toteutetaan? Onko sijoituksilla rikastuminen nykyajan ”anekauppaa”? Tosiasia on, että kapitalismi pyrkii muuttamaan kaiken pelkästään rahaksi. Jäämme kaikki niin USA:ssa kuin Suomessakin odottamaan vastausta kysymykseen:
”Millaista on vastuullinen markkinatalous, ketkä sen kustantavat? Ja milloin, miten ja millä aikataululla pitäisi tässä hienossa asiassa edetä?”

Vaarallisinta on pitkällä aikavälillä työttömänä pitkään vetelehtivä punaista lihaa syövä heteromies ja toisaalta kehitysmaissa suuri, ilman töitä oleva nuorisomassa. Vältytäänkö enää kansainvaelluksilta ja sisällissodilta vai toteutuvatko pahimmat dystopiat? Varmaa on vain, että demokratia, sananvapuus ja yksilön oikeusturva ovat Pohjoismaissakin kohta vaarassa!

Juhani Melanen

Keskustelu kaupunkien kehittämisestä käy vilkkaana ja syystä. Suomi on entistä selvemmin jakautumassa voittajiin ja häviäjiin. Kasvukolmio Helsinki-Tampere-Turku menee kovaa vauhtia eteenpäin. Itä-Suomessa ja Pohjoisessa haasteet ovat suurimpia. Rannikolla on päästy kasvun imuun hyvin mukaan. Monessa kunnassa Pohjanmaalla on käytännössä täystyöllisyys. Elinvoiman näkökulmasta investoinnit ja asukasluvun kasvut ovat tärkeimpiä mittareita. Oulu on kasvukeskus pohjoisessa. Jyväskylä ja Kuopio ovat sitä myös, jos pelaavat korttinsa oikein. Vielä enemmän mahdollisuuksia on Lahdessa. Pelkkä sijainti ei kuitenkaan riitä. Tärkeintä on olla ihmisten kaupunki, jossa kaikki viihtyvät ja palvelut toimivat mahdollisimman hyvin.

Tällä viikolla Lahden asukasluvun uutisoitiin laskeneen alle 120 000. Tämä uutinen pitää ottaa vakavasti. Opiskelijat, työelämässä olevat, lapset ja nuoret, eläkeläiset, työttömät, kaikki yhdessä tekevät kaupungin. Erityisesti tarvitsemme veronmaksajia ja opiskelijoita. Kaikki ei ole meistä itsestämme kiinni, mutta paljon on.

Lahdessa on hyvä elää ja harrastaa monipuolisesti. Haasteita on, mutta niin on joka puolella. Tämä koskee kulttuuritarjontaa ja liikuntaa monessa mielessä. Sekä luontoa ja sen läsnäoloa. Vettä ja järviä. Paljon riippuu siitä, mitä itse kerromme Lahdesta – me rakennamme tarinan, kotimaassa ja kansainvälisesti.

Tällä viikolla on vietetty valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Vuodesta 2003 järjestetyn viikon teema on tänä vuonna Näe, huomaa, kuule – omaishoidon monimuotoisuus. Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä kotihoidon resurssien riittävyyden edistämiseen ja omaishoidon kehittämiseen on varattu viisi miljoonaa euroa. Kehitystyö on osa ministeri Kiurun vetämää Tulevaisuuden sosiaali-ja terveyskeskusohjelmaa. Omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä läheisensä kanssa. Omaishoitajien asemassa on paljon parannettavaa koko Suomessa ja Lahdessa, jossa aiheesta on oltu huolissaan liittyen omaisten jaksamiseen.

Jalkapallossa on tulossa kuuma kesä. Ainakin Huuhkajille. Toivottavasti se on sitä myös Lahdessa. Maajoukkueen menestyksestä huolimatta liikunta- ja urheilupaikkarakentaminen on jälleen vastatuulessa Lahdessa. Kisapuiston hanke ei etene. Tarvitaan uusia ratkaisuja. Palaan tähän asiaan ensi viikolla.

Ville Skinnari

Kuluvalla viikolla, 18.-24.11. vietetään lasten oikeuksien viikkoa. Lasten oikeudet ovat kirjattu sopimukseen, joka täyttää jo 30 vuotta. Sopimuksessa on kirjattu oikeudet, joista kaikkien maailman lasten pitäisi olla mahdollisuus nauttia. Eikä kyse ole vain pikkulapsista, vaan sopimus kattaa kaikki alle 18-vuotiaat.

Tämä erityinen juhlaviikko on näkynyt sosiaalisessa mediassa hauskalla tavalla. Aikuiset ovat laittaneet sosiaalisen median palveluihin kuvia itsestään, jotka ovat heidän lapsuudestaan. On ollut ilo katsoa miltä ystävät ovat näyttäneet lapsuudessaan. Kuvat muistuttavat siitä, että jokainen meistä on ollut lapsi. Tämän päivän lapsuus on hyvin erilaista verrattuna siihen, minkälaista se on ollut vaikkapa minun lapsuudessani 80-luvulla. Yhteiskunta, kulttuuri ja ympäröivä maailma on muuttunut.

Lasten oikeudet eivät kuitenkaan ole pelkkää kuvahassuttelua tai nostalgisia muisteluhetkiä. On valitettava todellisuus, että kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuus samanlaiseen kohteluun, koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Lasten asema on kirkon ydinsanomaa. Lasten erityinen asema nousee kristillisestä ihmiskäsityksestä sekä Raamatun sanomasta. Jeesus asetti lapsen uskovan ihmisen esikuvaksi. Taivaan valtakunta on lasten kaltaisten. Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi olla lapsellisia. Lasten kaltaisuus on Raamatussa mielentila ja asenne. Kyse on luottamuksesta.

Lasten oikeuksien viikko kutsuu meitä taistelemaan sen puolesta, että kaikki lapset voisivat elää turvassa, vapaina ja luottamuksen arvoisten ihmisten keskellä.

Ville Hakulinen

Suomen verottajalta jää saamatta satoja miljoonia euroja jättiosingoista, koska moni suuromistaja ei maksa osingoistaan veroja. Ongelma on se, että pörssiyritysten jakaminen miljardien suuruisia osinkoja verotetaan epäyhtenäisesti. Piensijoittajat ovat täysin eriarvoisessa asemassa ja joutuvat maksamaan osingoistaan täydet 30 prosenttia pääomaveroa. Siltä osin kuin verovelvollisten verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatuloista suoritetaan veroa 34 prosenttia. Mutta jos omistat yli 10 prosenttia pörssiyhtiöstä, et joudu maksamaan kyseisestä yhtiöstä saadusta osinkotulosta veroa lainkaan. Tällaisia omistajia Suomesta löytyy erittäin paljon. Esimerkkeinä Fiskarsin Alexander Ehrnrooth ja Koneen Suomen rikkain mies Antti Herlin. Koneen pääomistajana hän sai vuonna 2016 osinkoa 160,7 miljoonaa euroa. Yritysjärjestelyiden kautta hän maksoi Koneen osingosta veroa vain 7,5 miljoonaa euroa eli hänen veroprosenttinsa oli vain 4,7 prosenttia. Vertailuna vaikka keksituloinen eläkkeensaaja, jonka veroprosentti 2700 euron eläketulosta on 28 prosenttia.

Muut merkittävät veroja välttelevät sijoittajat ovat yleishyödylliset säätiöt ja sijoitusrahastot. Myös ns. vakuutuskuoren alle sijoituksensa laittaneet eivät maksa osingoistaan pääomaveroa. Esimerkkinä valtion rahoilla keinotellut entinen pääministeri Sipilä. Suomalaiset pörssiyhtiöt tekivät jo vuonna 2015 yhteensä 166 miljardin tuloksen. Yhtiöt maksoivat veroa vain noin 8 miljardia, josta summasta puolet menee ulkolaisille sijoittajille. Verottaja saisi yli miljardin, jos kaikki maksaisivat osingoistaan täyden veron, mikä on vähintäänkin kohtuus. Piensijoittajien osuus on tästä vain viidennes.

Kummajainen tässä verottomuus asiassa ovat rikkaat ammattiyhdistykset, koska ne ovat pulleita sijoittajia. Kauppalehti (3.9.) kertoi, että Teollisuusliitto, JHL, PAM, OAJ, Akateemisten ja Rakennusliitto hallitsevat uskomatonta yli 900 miljoonan nettovarallisuutta. Tärkeää on todeta, että kaikki verovapaasti. Rikkaat ammattiliitot porskuttavat leveästi ja esimerkiksi listautunut vuokratalojätti Kojamo (ent. VVO) on maksanut viidessä vuodessa yli 240 miljoonan euron osingot ja näistä yli puolet on virrannut liittojen kassakirsuihin. Ammattiliitot ovatkin vauraita sijoittajia ja hyötyvät köyhien ihmisten vuokratuloista, jotka hyvin usein katetaan suoraan valtion kassasta erilaisina sosiaaliavustuksina ja vuokratukina.

Suomeen on syntynyt verovapaudesta nauttiva ammattiyhdistysten yläluokka, jonka sanastoon ei kuulu solidaarisuus muuta kuin lakkojen aikana. Silloinkin lakkoavustukset ovat verottomia, vaikka olisi kyse laittomistakin lakoista. Nyt Postin tukilakoissa on kyse juuri tästä. Suomi pistetään polvilleen lamauttamalla vientiteollisuus, liikenne ja merenkulku! Varmasti tiedetään, että valtio menettää yli 200 miljoonaa euroa ammattiyhdistysten verovapauden takia.

Toisaalta kaikki tämä spekulointi on turhaa, koska tiedetään, että kahdeksan (8) maailman rikkainta ihmistä saa enemmän rahaa kuin puolet maapallon ihmisistä eli 3,8 miljardia. Ja nämä henkilöt eivät maksa varmasti osuuttaan maailman hyvinvoinnista. Onko demokratia kuollut? Davosin ilmastokokoukseen 1500 heistä lensi yksityiskoneilla. Päätelkää itse, onko tämä oikeudenmukaista?

Juhani Melanen

Suomessa on nyt hallitus, joka panostaa ihmisiin. Laitamme perusasioita kuntoon. Investoimme koulutukseen, infrastruktuuriin, sosiaaliturvaan ja toimeentuloon. Tämä ei tietenkään näy vielä ihmisten kukkarossa tai koulutuksen laadussa tai saatavuudessa, mutta tulee näkymään. Varhaiskasvatuksen, peruskoulun, ammatillisen koulutuksen tai korkeakoulujen panostukset alkavat näkyä ensi vuonna. Samoin alle 1400 euroa ansaitsevien eläkeläisten toimeentuloon tulee konkreettinen parannus tammikuun alusta alkaen.

Jokaisen nuoren oikeus ja velvollisuus on saada tarvittava koulutus. Se on paras henkivakuutus mukaan pääsemiseksi entistä vaativampaan työelämään. Työllisyyden kuntakokeilu etenee Lahdessa, mikä on hyvä asia. Paikallinen yhteistyö saadaan vihdoin sille kuuluvalle tasolle. Palkkatuen käyttöä tullaan lisäämään. Henkilökohtaista palvelua työn saamiseksi kehitetään. Osatyökykyiset otetaan mukaan. Nämä kaikki ovat asioita, jotka nostavat työllisyysastetta.

Riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jokaisen suomalaisen ja lahtelaisen perusoikeus. Lahtelaisena valtuutettuna haluan kysyä, onko lähiklinikoiden lakkauttaminen todella kokonaistaloudellisesti järkevää? Lahden krooninen ongelma on ollut ja on edelleen peruspalveluiden saatavuus. Valtakunnallisesti ajamme nyt määrätietoisesti seitsemän päivän palvelutakuuta vastaanotolle pääsemiseksi? Päijät-Hämeessä moni kunta tähän jo pääsee ja heillä SOTE-kustannuksetkin asukasta kohden ovat olleet realistisella tasolla jo pitkään. Mitä tekee Lahti? Keskittää kaikkea kaupunginsairaalaan, vaikka jo pitkään on tiedetty, ette se ole toiminnallisesti tai edes taloudellisesti järkevää. Etelä-Lahti on kasvava kaupunginosa, joka tarvitsee palveluita. Nyt Etelä-Lahden ääntä ei kuunneltu. Ei myöskään Ahtialan, joka yhdessä Launeen kanssa on erittäin toiminnallisesti ihmisen kokoinen kokonaisuus. 

SOTE-kentällä vuodesta 2013 saakka eri rooleissa mukana olleena tiedän, että 20.000–30.000 ihmisen palveluille rakennettu terveyskeskus on toiminnallisesti tehokkain. Nyt on taas ”tilattu” sellainen konsulttiselvitys, että se sopii kaupungin visioeliitin ajatteluun ja arvomaailmaan. Näitä selvityksiä saamme sitten lukea lehdistä sopivaan aikaan ja ajankohtaan.

Ennen kaupunkia johdettiin virkamiesten ja päättäjien yhteisellä näkemyksellä. Nyt kilautetaan konsultille. Lahti Sports Lab 2030 eli urheilun ja liikunnan tulevaisuuden visio kilpailutettiin konsultilla, joka nyt soittelee alan todellisille asiantuntijoille kysellen miten Lahtea tulisi kehittää. Odotan kuumeisesti tämän työn tulosta, koska siinä ratkeaa myös Lahden tulevaisuus uskottavana urheilu- ja liikuntakaupunkina. Lahti on konsulttiselvityksien luvattu kaupunki.

Toivottavasti Lahti Energian selvityksen kanssa ei päädytä samanlaiseen lopputulokseen. Viimeksi olimme yhdessä Jorma Ratian kanssa ajoissa torppaamassa erittäin hyvin asiaperustein yhtiön myyntiä. Nyt ollaan taas etsimässä kuuluisaa ulkopuolista osaamista, mutta miksi? Toivottavasti yhtiön hallituksella on nytkin samaa selkärankaa. Lahtelaisten osaaminen energia-alalla on erinomaista ja tästä on todisteita paikallisesti ja Euroopankin tasolla. 

Ollaan ylpeitä siitä, kuten myös keskussairaalasta ja omasta työstämme.

Ville Skinnari

Osallistuin alkuviikolla Keniassa järjestettyyn kansainväliseen ICPD25 Nairobi Summit -kokoukseen. Sen tarkoituksena on jatkaa Kairossa 25 vuotta sitten sovittua tavoitetta mahdollistaa naisille oikeus päättää omasta kehostaan. Kokouksessa 55 maata allekirjoitti sitoumuksen seksuaali- ja lisääntymisterveyden tasa-arvon puolesta, mutta esimerkiksi Yhdysvallat ei ole mukana.

Suomalainen koulutusosaaminen on kovaa valuuttaa maailmalla. Nairobissa tapaa myös lahtelaisia. Lotilan ala-asteen koulukaverini Jussi Hinkkanen on tehnyt upean kansainvälisen uran ja on nyt Nairobissa menestyvä startup-yrittäjä. Hän työllistää Keniassa ja Suomessa kymmeniä ihmisiä. Hänen yrityksen osaamisen avulla yhä useampi afrikkalainen pääsee kiinni työelämään ja saa työpaikan. Tekoälyäkin hyödyntävä kysyntä kohtaa osaamiseen. Digitaalisen palvelun potentiaali on huima yli miljardin asukkaan Afrikan mantereella.

Myös Suomessa panostukset korkeakoulutukseen heijastuvat positiivisesti koko alueen kehitykseen. Lahden ja sitä ympäröivien maakuntien kasvun edellytys on osaamistason nosto, mikä tarkoittaa Lahden kehittämistä elinvoimaiseksi opiskelijakaupungiksi. Sitä varten Lahti tarvitsee lisää aloituspaikkoja sekä yliopistoon että ammattikorkeakouluun. Tällä hetkellä meillä on huomattavan vähän korkeakouluopiskelijoita ja erityisesti yliopisto-opiskelijoita verrattuna alueemme asukaslukuun. Täällä ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa opiskelee vain 5766 opiskelijaa, kun vastaava luku esimerkiksi Jyväskylässä on 21 555 ja Kuopiossa 13 542.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on sitouduttu 25-34 vuotiaiden korkeakoulutettujen määrän nostamiseen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nyt korkeakoulutettuja on noin 41 prosenttia kyseisestä ikäluokasta. Lahden seudulla luku on selvästi pienempi. Koulutuspaikkoja tarvittaisiin lisää valtakunnallisesti muun muassa tekniikan, terveyden ja hyvinvoinnin, liiketalouden sekä kauppatieteen aloille. Näitä koulutusaloja voi opiskella Lahdessa ja koulutuspaikat ovat olleet erittäin kysyttyjä. Kouluilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ottaa lisää opiskelijoita nykyisten tutkintotavoitteiden asettamissa rajoissa.

Lahti on tunnistanut haasteensa ja ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin. LUT ja Lahden kaupunki sekä alueen yrittäjät ovat sitoutuneet vahvistamaan alueen osaamisprofiilia. Esimerkiksi LUT aikoo sijoittaa Lahteen kaksi uutta professuuria, jotka rahoitetaan yhteisvoimin. Puolet rahoituksesta tulee kaupungilta ja toinen puoli alueen yrityksiltä. Professorien päätehtävinä on uuden tiedon luominen tutkimusryhmiensä avulla sekä sen jakaminen opetuksessa, yritysyhteistyössä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Teemme nyt yhdessä töitä opiskelupaikkojen lisäämiseksi Lahden korkeakouluissa ja kansainvälisen verkoston rakentamisessa. Tulevaisuuden Lahti on kansainvälisestikin aktiivinen ja vilkas opiskelijoiden suosikkikaupunki, jonne myös Nairobin menestyjät haluavat jonain päivänä palata. Mikä onnistuu Afrikassa, onnistuu myös Lahdessa. Myös musiikkiluokat, Lahden sinfonia ja rokki soivat entistä kuuluvammin monipuolisessa kulttuurin ja urheilun kaupungissa.

Ville Skinnari

Tulevan sunnuntain Vanhan testamentin teksti ampuu aika lailla kovilla ja kohti. Aamoksen kirjan kohta kuuluu: ”Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi!” (Aamos 4:12) On valvomisen sunnuntai ja kirkossa puhutaan aikojen lopusta. Jotkut puheet menevät etäältä ohi, mutta tämä profeetan kehotus tulee suoraan meille: valmistaudu kohtaamaan Jumalasi!

Miten siihen voisi valmistautua? Jos kylään on tulossa tärkeä vieras, siivotaan paikat kuntoon ja leivotaan kakku. Jos edessä on visainen koe tai tärkeä haastattelu, valmistaudutaan opiskelemalla ja perehtymällä tuleviin kysymyksiin. Mutta miten valmistaudun Jumalan kohtaamiseen? Onko tehtävä mahdoton?

Oleellista on miettiä, millainen Jumala on. Hän ei odota meiltä virheettömyyttä eikä pintasiivottua elämää. Hän ei tenttaa meitä. Hän rakastaa meitä ja odottaa kohtaamistamme. Hän on valmis antamaan anteeksi. Siksi valmistautumisessa ei tarvitse keskittyä meihin itseemme. Saamme nostaa katseen ja odottaa Jumalaa. Hän toivoo meiltä vain uskoa ja luottamusta, sitä, että otamme hänet tosissamme.

Profeetan pelkona oli, että ihmiset unohtavat Jumalan. Häntä huolettaa se, että arki vie niin mukanaan, ettei ihminen uhraa ajatustakaan Jumalan kohtaamiselle. Silloin hän puuhaa omissa asioissaan niin tiiviisti, ettei ole aikaa Jumalan kohtaamiseen. Vielä vakavampaa on, jos lopullinen Jumalan kohtaaminen kuoleman tullessa yllättää ihmisen.

Valvomisen sunnuntai muistuttaa siitä, että ihmisen tulisi joka hetki olla valmis lähtemään tästä elämästä. Ja tärkeää on myös se, että haluaisimme täällä ajassa kohdata Jumalan hänen Sanassaan, rukouksessa, toisten kristittyjen yhteydessä, ehtoollisessa. Kun käytämme näitä aarteita, olemme Jumalan tiellä.

Riitta Särkiö

Vajaa viidennes suomalaista on kokenut työpaikoilla ikärasismia. Outoa on myös se, että 90 % syrjintää kokeneista ei ole kertonut siitä kenellekään. Omituista on myös se, että työelämän ikäsyrjinnästä tehdään sen kieltoa valvoville aluehallintoviranomaisille ilmoituksia erittäin vähän. Vielä vähemmän niitä setvitään tuomioistuimissa. Karu totuus nimittäin on, että ikäsyrjinnän toteen näyttäminen on äärimmäisen vaikeaa.

”Työnantajat tuntevat jo yhdenvertaisuuslain ja sen säännöt niin hyvin, että osaavat vältää näkyvät virheet ja selvät ylilyönnit”, toteaa vuonna 2015 ikäsyrjinnästä Tampereen yliopistossa väitellyt Niina Viitasalo. Omituisissa työpaikkailmoituksissa ei haeta enää lainvastaisesti nuorta työntekijä, vaan esimerkiksi ”uran alussa olevaa” tai ” nuorekkaaseen tiimiimme soveltuvaa dynaamista persoonaa”.

Ikäsyrjinnästä pitäis esittää kirjallisia todisteita, mutta nitä on vaikea kaivaa esille. Seuraavia lausuntoja kuulee yhä enemmän: ”Jos työstä valtaosa tehdään tietokoneella, tarvitaan usein viisi viiskymppistä tuottamaan sama määrä tekstiä kuin yksi sukkela alan hallitseva 30-vuotias tuottaa”. ”Usein kehittämishalua saattaa olla nuoremmilla enemmän, kuin iäkkäämällä”. Kummallista ja epäeettistä oli se, että edes uudelleen kouluttautuminen ja taitojen päivittäminen ei riittänyt usein hälventämään ikään liittyviä ennakkoluuloja.

Työelämän professori Clas-Håkan Nygårdin mukaan tilanne todellisessa elämässä on kuitenkin muuttunut. ”Jotkut kuusikymppiset juoksevat maratooneja ja seitsemänkymppiset nousevat Mount Everestille.” On olemassa rakenteita, jotka toimivat ikääntyneiden työntekijöiden rekrytoimista vastaan. Eräs ja kiusallisin on yrityksen työntekijöistään maksamat työkyvyttömyysmaksut. Isot yritykset joutuvat maksamaan niitä sitä enemmän, mitä enemmän työntekijöitä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen sijaan toisin kuin monet luulevat, ikääntyneen työeläkkeen maksu on työnantajille edullisempi kuin nuoremman.

Kun työntekijä on täyttänyt 53 vuotta, hänen itse maksamansa osuus eläkemaksusta kasvaa. Monet työnantajat pelkäävät, että iäkkäimmille työntekijöille pitää maksaa kovempaa palkkaa, vaikka tuottavuus ei lisäännykään. Näin ei tilastojen valossa kuitenkaan ole! Mutta osaako työnantaja arvostaa työkokemusta, kykyä keskittyä oleellisimpaan, vähään vaihtuvuuteen, pieneen sairastavuuteen ja naisten kohdalla työsuhteen katkaiseviin olemattomiin raskausaikoihin? Kyse onkin aina, millä mittareilla ihmistä mitataan? Työpaikoilla tarvitaan myös tunneosaamista ja sosiaalista älykkyyttä. Näitä löytyy iäkkäimmiltä työntekijöiltä enemmän.

Lopuksi pieni mukava juttu. Kuulin tämän luotettavalta taholta. Työpaikkahaastattelussa parrakas yli viisikymppinen kysyy: ” Mitenkäs ne teknologiataidot? Osaatko käyttää Publisheria,Powerpointia tai Exceliä? ”Ei käytän vain näitä ” isoja”, Twitteriä, Snapchattia, Pinterestiä, Vinea…

Juhani Melanen

Me aloitamme valehtelun jo lapsina. ”Ei ole kakka housussa!” Näin yritetään välttää ikävä vaipanvaihto. Valehtelussa otetaan huomioon tärkeitä kehityksellisiä askeleita. Valehtelun syyt monimutkaistuvat vuosi vuodelta. Älykäs lapsivalehtelija oppii jättämään asioita sanomatta, jotta ei satuttaisi toisten tunteita.

Teini-iän valkoiset pikkuvalheet ovat asiantuntijoiden mukaan normaaleja. Kukapa meistä siinä iässä kertoi menemisiään vanhemmille totuudenmukaisesti? Kyky valehdella on osa ihmisen sosiaalisuutta. Itse asiassa lajimme on pysynyt maapallolla hengissä siksi, että osaamme valehdella toisille ihmisille luontevasti. Jos olisimme kertoneet kaikki salaisuudet naapuriheimolle, emme olisi selvinneet olemassaolon taistoissa. Jokainen meistä valehtelee joskus. Jos väittää muuta, valehtelee.

Poliitikot ovat ehdottomasti parhaita faktan väärentäjä maailmassa. Joskus jätämmme vain totuuden kertomatta, jotta emme loukkaisi ystäviämme. Kuka lohkaisee totuuden, jos ystävä uudessa puvussaan näyttää lihavammaltalta? Hiljaa oleminen suojelee ihmissuhteita. Kaikki tuntevat jonkun totuuden torven töräyttelijän. Onko hänelle sijaa majatalossa?

Suomessa on tapana ajatella, että hyvä ihminen on aina rehellinen ja puhuu totta. No näinhän ei suinkaan ole. Jos minä voittaisin lotossa kuusi miljoonaa, niin valehtelisin varmasti, jos joku kysyisi asiaa, suojellakseni itseäni turhilta huhuilta. Huvittavaa onkin että jos köyhä ihminen valehtelee ”fattan” tai sossun luukulla ja saa sen ansiosta satasen enemmän kuussa, tuomitsemme hänet välittömästi. Mistä johtuu, että huono-osaisilta vaaditaan enemmän rehellisyyttä kuin rikkailta? Rikkaat eivät saa juurikaan tuomioita valehtelusta esimerkiksi siirtäessään varojaan veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin. Tämähän on jopa rikollista valehtelua.

En suinkaan tässä jeesustele ja kehota ihmisiä valehtelemaan, vaikka valehtelu olisi kuinka sosiaalinen taito tahansa. Valehtelu saattaa tuottaa lyhyellä aikavälillä hyötyä, mutta pitemmällä aiheuttaa stressitasolla haittaa. Jokainen ymmärtää, että luottamus on tärkeää ja sen menettäminen ei kannata, sillä se on oikeaa henkistä pääomaa, jota tarvitsemme joka päivä. Ankara rehellisyyskin voi aiheuttaa omantunnontuskia. Vain saduissa on tiukka rajaus hyvän ja pahan välillä. Elämä ryvettää meitä jokaista ja harva pääsee hautaan aivan puhtaalla omallatunnolla.

Lämpötila täällä Turkin Rivieralla Kemressä on +25 °C vai onko?

Juhani Melanen