Siis varallisuutta ja kulutuspotentiaalia.
Näin myös päättävien joukossa ajatellaan vähintään jossain määrin. Ja hallintoalamaisia – anteeksi- suvereeneja ja autonomisia kansalaisia stressataan. Vaikka meillä on enemmän kuin suurimmalla osalla maailman väestöstä, tuo materiaalinen hyvä ei ratkaise elämän arvoitusta. Kulutustason kohoaminen tälle tasolle on vaatinut kuria ja kurinalaisuutta sekä ihmisten sitoutumista yhteiseen hyvään.

Mutta: on hyvä katsoa valoisan asian varjopuolta. Kuluttaminen, rikkaus, oman lisääminen sitovat , joskus sairauteen asti. Täytyy keinolla millä hyvänsä varmistaa oma materiaalinen hyvinvointi ja lisätä sitä. Raha on hyödyllinen ja tarpeellinen, mutta ei takaa tässä elämässä muuta kuin sen, että sitä tulee ja menee. Oleellinen on siinä, missä minun sydämeni on, mihin se kiinnittyy. itselleen keräämisen ansa on itsensä ympärille käpertymisen ansa. Näkökyky ulospäin hämärtyy, anteliaisuus ja vieraanvaraisuus katoavat, yhteys toisiin vaurioituu ja rakkaus katoaa.

Tämän viikon viisaus ja toimintamalli: antaessaan ei koskaan köyhdy ja lähetetty leipä tulee moninkertaisesti takaisin.
Suosittelen jakamisen ja huolenpidon mallia.

Esa Kekki