Kirjoitin viime viikolla presidenttivaalien asetelmista, Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuudesta tai sen puutteesta Lähi-Idässä ja tällä viikolla tunnelma on jo ainakin paneeleissa tiivistynyt. Ulkoministeri Elina Valtonen ainakin tuli järkiinsä ja sanoin Brysselissä Israelille, että nyt riittää. Mutta miksi vasta nyt? Ja mikä olisikaan vaalien tilanne, jos vaalit käytäisiin vasta toukokuussa? MTV:n tentissä nähtiin jo enemmän kuin sävyeroja myös ulkopolitiikassa. Kehityspolitiikan rooli nousi hyvin esille. Orpon hallituksen tekemät leikkaukset vaikuttavat väkisin Suomen kansainväliseen asemaan eikä Stubbin alleviivaama Suomen mahdollinen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa ainakaan paranna Suomen mahdollisuuksia. Suomi vetäytyy kuoreensa, kuten muutkin populistipuolueiden johtamat maat. Se vaikeuttaa myös yrityksien pääsyä uusille markkinoille ja sitä kautta Suomen talouden kasvua. Pekka Haavisto sanoin aivan oikein Alexander Stubbille, että jatkossakin Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikkaa johdetaan Suomesta, ei Washingtonista tai Brysselistä. Pohjoismaiden yhteistyön ja yhteisen varautumisen merkitys nousi sekin hyvin esiin kysyttäessä hypoteettista uhkakuvaa Norjan Huippuvuorilla, jos Yhdysvallat ei olekaan aktiivisesti tukemassa meitä – tai vaikka olisikin. Hienoa, koska nyt ollaan ulkopolitiikan ja turvallisuuden ytimessä, mikä tärkeintä, olemme johdonmukaisia. Pohjoismainen linnake ei ole paras termi, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Iso-Britanniaa ei ydinasevaltiona ja JEF kumppanina mainittu ja siitä kaikille ehdokkaille miinusta. Kotimaan asioiden hallinta on sekin välttämätöntä presidentille, koska muuten ei ole auktoriteettia johtaa isommissa asioissa. Jutta Urpilainen tekee oikein puolustaessaan sopimusyhteiskuntaa ja arvojen merkitystä. Ilman sitä me ole se Suomi enää jatkossa mihin minä olen syntynyt, ja mistä olen ollut äärimmäisen ylpeä. Rajojen sulkeminen on vielä helppoa, mutta kestävien ratkaisujen löytäminen vaatii taitoa ja viisautta.

Lahdessa järjestettiin kaupungin valtuuston infotilaisuus keskiviikkona. Esillä oli mm. taloutta, kiinteistöjen kauppoja ja Jäähalli Oy:n eli Isku Areenan tilanne. Spatium ja Lahden Tilakeskus kertoivat järjestelyistä ja hyvä niin. Kysymys vain kuuluu miksi näitä rooleja ei ole selkeytetty aiemmin, jos ja kun halutaan toisen keskittyvän kaupalliseen toimintaan? Johdonmukaisuus on puuttunut konsernin johtamisesta ja tämä sinänsä pieni asia kertoo paljon koko konsernista. Jäähalli Oy:n tilanne liittyy tietenkin Isku Areenan tilanteeseen ja siihen millaisissa olosuhteissa Lahdessa jääurheillaan ammattilaistasolla ja millaisen viestin Lahti haluaa lähettää muualle Suomeen oman kaupungin kilpailukyvystä Suomen ykköslajissa eli jääkiekossa. Kysyin asiaa ja sain vastaukseksi, että kokonaisselvitystä tehdään ja siinä saadaan vastaukset esimerkiksi uuden monitoimihallin tulevaisuuteen. Mutta mikä tässä on kestänyt ja kestää? Olen jo vuosia sitten yrittänyt saada Lahden virkamiehiä ja kaupunginhallitusta (KH) tekemään edes yksinkertaisen rautalangan mitä halutaan, mutta koskaan sitä ei ole valmistunut. Ainoa harjoitus oli KPMG:n yritys piirtää urheilun olosuhteita ja visioita paperille, mutta kuten silloin kirjoitin, miten KPMG voisi olla edes osaajana urheiluasioissa? Tässä Lahden kaupungintalon valmistelu ja KH on ollut johdonmukainen. Mikään merkittävä hanke ei ole lentänyt maaliin saakka Sibelius – talon jälkeen, vaikka rahaa on mennyt kasapäin erilaisiin selvityksiin ja konsultteihin. Johtamista se on sekin, mutta surkeaa taapertamista ja kyvyttömyyttä toteuttaa lahtelaisten unelmia ja tarpeita. Valtiontukien osalta Lahden kompastelu on jo koomistakin. Siinäkin olisi kannattanut ottaa opiksi eikä vain jatkaa samalla tavalla kuin ennen.

Lahti Energian myyntikeskustelu on sitten jo luku sinänsä. Olen ottanut asiaan kantaa nyt ja aiemmin ja tulen ottamaan jatkossakin. Keskusteluissa on faktat muuttuneet fiktioiksi jo moneen kertaan. Lahden valtuustolle tulee nyt antaa se rooli mikä sille kuuluu, että päättää Lahden kannalta olennaisista asioista, kuten Lahti Energia ja sen tulevaisuus. Kaupunginhallitus on tässä nyt mielestäni mennyt halpaan monella tavalla. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tätä yritetään.

Kun itse olin Lahti Energian hallituksen varapuheenjohtaja emme hallituksena antaneet koko keskustelun lähteä myynnistä laukalle, vaan hoidimme asian taustalla ja järjestelimme yhtiön asiat siten, että rahoitusasema oli turvattu ja kilpailukykyinen. Silloinkin meitä painostettiin monesta suunnasta, mutta emme taipuneet. Ja mihin nyt tarvitaan konsulttia? Omassa organisaatiossa tulee olla tarvittavaa osaamista ja jos ei ole niin miksi sitä ei ole hankittu? Lahden kaupunginhallituksella on tähän kaikkeen syytä olla hyvät perustelut, koska konsernin johtamisessa on nyt suuria ongelmia.

Ville Skinnari