Kohta on jo neljäs adventtisunnuntai. Tuntuuko, että taas on joulukuu mennyt hurjaa vauhtia? Päivät kuluvat ja täyttyvät tekemisestä tai voivat ne täyttyä harmaasta odotuksestakin. Meillä kaikille on oma joulukuumme (vai joulukuume?) ja tiemme kohti joulua.

Marian ja Joosefin matka Betlehemiin oli sekin pitkä. He eivät tienneet, mitä odottaa. Veroluetteloon piti päästä, muusta heillä ei ollut tietoa. Nuori Maria ehkä tunsi, että kohta vauva syntyy. Kävely kivisellä tiellä ja istuminen aasin selässä ei varmaan ollut ihan mukavaa.

Kaiken keskellä Herra on lähellä. Se on neljännen adventtisunnuntain otsikko, mutta se on totta myös jokaisena muuna päivänä. Tunsimme mitä vain ja tapahtui meille mitä vain, Jumala on meitä lähellä. Hän lähetti myös oman Poikansa meidän auttajaksemme, elämämme Herraksi. Jouluna elämme todeksi Jeesuksen syntymää, mutta kaikkina päivinä hän on kanssamme.

Kun Herra on lähellä, apu ja lohdutuskin on meidän ulottuvillamme. Voimme aina rukoilla ja jättää elämämme suuriin käsiin. Emme ole yksin, vaikkei ihmisiä olisikaan vierellämme tai jos koemme yksinäisyyttä ihmisten seurassa. Jeesus sanoi: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tähän lupaukseen tartun.

Riitta Särkiö