Terve Maria!

Viime viikkoina olen ollut niin surullinen. Euroopassa on syttynyt sota. Monet äidit ovat hyvin huolissaan pojistaan ja miehistään sotatoimialueella. Toiset äidit ovat joutuneet jäämään saarrettuihin tai pommitettuihin kaupunkeihin keskelle julmaa sotaa. Lukuisat äidit ovat paenneet pienten lastensa kanssa ja tehneet vaarallisen matkan kodistaan ihan vieraille seuduille. Voin aavistella, kuinka kauhealta tuo kaikki tuntuu näiden äitien sydämissä. Täällä kotimaassanikin on aikanaan oltu sodan jaloissa, ja siitä monella nousee nyt muistoja ja vanhoja pelkoja mieleen. Ymmärrät varmasti tätä kaikkea, kun sinäkin olet joutunut pakolaiseksi Jeesuksen kanssa ja sitten myös suureen uhraukseen menettäessäsi hänet.

Tämän käsittämättömän myllerryksen keskellä minua on puhutellut näkemäni kuva sinusta, Maria. Siinä levität suojaviittasi ihmisten ylle. Sellaisen kuvan tiedän olevan Lohjan Pyhän Laurin keskiaikaisessa kattomaalauksessa. Se ei ole loistelias ja kultavärein maalattu vaan vain muutamalla värillä hahmoteltu, keltaisella ja sinisellä sekä ruskealla suoraan vaalealle kalkkikiviseinälle. Hiukan kömpelöstikin ihmishahmot on siihen piirretty. Silti maalauksessa on jotain hyvin koskettavaa. Siinä sinä, Maria, Jeesuksen äiti, olet aika tavallisen naisen näköinen, mutta hyvin tyyni ja levollinen. Levität paksun sinisen viittasi suojaamaan ihmisiä. Nämä suojaan otetut näyttävät minusta naisilta, hekin levollisilta, kädet ristissä. Tuot heille ihmeellistä rauhaa ja lempeyttä. Onneksi taivaassa olet sinä, Maria, joka ymmärrät äitien hädän.

Pyydän, että sinä rukoilisit ja levittäisit viittasi sodan satuttamien ihmisten päälle. Että he saisivat toivoa ja lepoa tämän kaiken rankan ja epäinhimillisen keskellä. Ja toivoa rauhasta sekä asioiden järjestymisestä kohti normaalia aikaa. Yhdessä monen muun kanssa tätä rukoilemme.

Terveisin
Marian ilmestymispäivänä 2022, yksi äiti monien puolesta

PS. Vielä minun pitää kertoa, että lehdessä oli viime viikolla kuvia, kuinka kotikaupungissani oli joku aukaissut kotinsa sotaa pakoon lähteneelle naiselle. Tästä pakolaisesta on tulossa pian äiti ja hän odottaa lastaan ihan pian täällä turvallisissa oloissa syntyväksi. Ihmeellistä, miten kaiken pahan keskellä tapahtuu myös hyvää! Toivon, että itsekin keksin lisää keinoja auttaa.


Pastori Kati Saukkonen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
Jukka Ihalainen: On tärkeää olla toiselle enkeli arjessa
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kumppanuuspöytien kautta
Kirjailija Sirpa Kähkönen: Finlandia-palkinnon myötä olen saanut paljon uusia lukijoita
Joululaulut yhdistävät ihmisiä yhä edelleen
ARKISTO