Mahdollistaako hallintarekisteri veronkierron Suomessa?

Valtionvarainministeriön entinen virkamies ja harmaantalouden asiantuntija Markku Hirvonen julkaisi yhdessä Pekka Lithin ja Risto
Waldenin kanssa laajan tutkimuksen kesäkuussa 2010. Tässä tutkimuksessa ilmeni, että noin 90 prosenttia suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotosta jätetään ilmottamatta verottajalle.

Yleisimmin veroja kierretään osakkeiden myyntivoittojen ja osinkojen osalta. Erään arvion mukaan Suomi menettää verotuloja arviolta 820
miljoonaa euroa nimenomaan juuri kansainvälisen veronkierron takia. Tämä ei ole Mediassa kovinkaan seksikästä, joten toimittajilla on todella vaikeuksia hankkia tietoja veronkiertoon liittyvistä asioista. Valvonta on retuperällä ja pahasti jälkijunassa.
Hallintarekisteröinnillä mahdollistettiin se, että omistuksista tehdään anonyymejä. Miten tämä on mahdollista Suomessa, jota
pidetään oikeusvaltiona? Ja ketkä tämän lain valmistelivat Suomessa?

Lain valmistelijana oli ” Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä”.
Matti Meikeläisen tarvitsee avata ensin arvo-osuustili pankista, minkä jälkeen vasta hän voi ostaa Enson osakkeita Helsingin
pörssistä. Tiedot kaupoista kulkevat arvo-osuustililtä Arvopaperikeskukselle eli Euroclear Finlandille ja edelleen veroviranomaisille. Verottaja osaa täten ottaa 28 prosenttia suomalaisten sijoittajien myyntivoitosta ja osingsta pääomaveroa.

Hallintarekisteri tarkoitettiin vain ulkomaalaisille sijoittajille.Siinä arvopaperit kirjataan, mutta omistajan tilalla lukee vain esimerkiksi Hong Kong bank, jolloin todellinen tilin omistaja jää anonyymiksi, eikä hänen tarvitse maksaa myyntivoitosta veroa Suomeen.Tällä näppärällä keinolla häivytetään suomalaisten omistukset ulkomailla taivaan tuuliin.

Tällainen verokikkailu on mahdollista vain rikkaille ja hyväosaisille. Yksinkertaisesti suomalaisten pörssiyhtiöiden omistusten julkisuus katoaa, kun ne siirtyvät hallintarekisteriin. Tätä aloitetta on ollut valmistelemassa myös entinen pääministeri Mari Kiviniemi. Suomalaiset finassipiirit hykertelivät käsiään, kun vuonna 2005 varallisuusvero lakkautettiin ja sen yhteydessä poistettiin mahdollisuus saada tietoja omistusten suuruudesta.

Vastuu sijoittajien henkilöllisyydestä yritetään vierittää suomalaisten pankkien harteille, jotka usein ovat rekistöröityneet
ulkomaille. Tätä kaikkea on yritetty perustella sillä, että pääoma pakenee Suomesta. Jos näin on, ovat kansalaiset eriarvoisia Suomessa. Kaikki tehdään suuren rahan ehdoilla, välittämättä mistään oikeudenmukaisuudesta. Tätä vastaan on uuden eduskunnan yritettävä taistella.
Missä puolueessa tämä tiedostetaan ja kuka aloittaa?

Jussi Melanen

 

Synkkää ja ikävää?

Kumpi on kivempi, joulu vai pääsiäinen? Nyt kun molemmat ovat (noin suunnilleen) lähes tuoreeltaan takanapäin, voi tehdä vertailua.
Törmäsin hiljaisella viikolla keskusteluun, jossa tätä asiaa pohdittiin. Yllättävän monen mielestä joulu on näistä juhlista se iloisempi. Pappina ajattelen toisin. Ei toista ilman toista mutta onhan se nyt vaan jotakin, että ristinpuuhun naulataan Jeesuksen lisäksi koko maailman synnit ja ylösnousemuksen aamusta alkaen kristikunta elää iankaikkisuuttaan jo nyt. Kyllä siinä jäävät seimen oljet kerrasta kakkoseksi.

Mietin että miksi pääsiäisen ajalla on niin synkkä leima. Onko se tämä suomalainen luonteenlaatu, joka tarttuu melankoliaan eikä pääse irti ei sitten millään? Pääsiäistä edeltää pitkä paastonaika, jolloin syvennytään ja hiljennytään ja päät kallellaan pohdiskellaan syntyjä syviä (ehkä niin syviä että sinne ei juuri päivä paistakaan). Sitten kun pääsiäisen alla alkaa tapahtua, tapahtuukin ripeästi. Eikö pää kestä vauhdissa mukana?

Palmusunnuntaina me muistelemme palmunlehviä heiluttavia jerusalemilaisia, jotka tervehtivät iloisina Jeesusta – ja ajattelemme hieman happamina, että kohta lentävät oksat nurkkaan ja nyrkkien heristys alkaa, kun juhlakansa kiroaakin Jeesuksen. Otsat rypistyvät ja tuhon odotus alkaa.
Hiljaisen viikon aikana me kuljemme Jeesuksen kärsimystien askelissa. Kiirastorstaina Jeesus asettaa ehtoollisen. Sen sijaan, että iloitsisimme siitä että meillä tämä kristittyjen matkaeväs on olemassa, me kyräilemme, kuin olisimme osa Jeesuksen opetuslasten ruokailevaa joukkoa: kohta se Juudas nousee ja poistuu yöhön ja menee kavaltamaan Jeesuksen, se petturi ja roisto!

Ristin juurella katsomme kärsivää Messiasta ja otsa rypyssä tuumailemme, että tuo jos jokin se kyllä tekee kipeää. Saisi siinä iloitakin, jos ei muusta niin siitä, ettei itse ole siinä paikalla johon kyllä ihan oikeasti kuuluisi, siis ristinpuuhun ja Jumalan hylkäämäksi omien syntien vuoksi. Vaan sinne naulattiin kerralla kaikki, omat ja vieraat, nykyiset ja tulevat synnit. Hirveää, mutta hienoa. Hirveän hienoa.

Lankalauantaista on tietysti vaikea riemua repiä. Jeesus pötköttää kuolleena haudassa, kaikki toivo on mennyttä ja asiat ovat muutenkin huonosti. Itse taistelin alakuloa vastaan käymällä lauantaina kastamassa yhden tuttavani lapsen. Jouduin tosin itseäni aika lailla psyykkaamaan taipuakseni kastejuhlaan päivänä, jolloin koko kristikunta suree ja sanoin kastekodissakin, että onpa jäätävä kastepäivä, mutta toisaalta: me kristityt emme tuijota vain menneeseen vaan suuntaudumme voimakkaasti tulevaisuuteen. Mikä muu on niin hieno lupaus tulevaisuudesta kuin pieni lapsi, joka kasteessa liitetään Jumalan perheväkeen ja armon osallisuuteen.

Pääsiäisyöstä alkaen saa kyllä sitten ihan luvan kanssa heittää huolet mäelle ja suorastaan riehaantua päiväkausiksi juhlimaan. Ei ole kuolemaa, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Kristus on ylösnoussut! Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisillä joita Hän rakastaa! Hei aattokansa, tästä se vasta alkaa!

Anu Toivonen
Nuorisopappi ja armahdettu syntinen

 

Jääkiekon MM-kisat

 

Jokakeväiset Lätkän Mömmömkisat alkavat tänään perjantaina. Suomen avausvastustaja on Tanska, joka viime kisoissa niisti leijonien nenän heti kärkeen 4 -1, joten ihan takki auki ei tänäkään vuonna kannata avausotteluun lähteä.
Suomen joukkue ei meikäläistä vakuuta, sillä ihmettelen mitä ihmettä joukkueessa tekevät sellaiset nimet kuin Puistola, Välivaara, Pesonen, Pyörälä, Lajunen ja Lahti. Kovaa jengiä ehkäpä kotoiseen Sm-liigaan, mutta ei kansainvälisiin peleihin.
Lisäksi Hovinen kolmosvahtina on luultavasti Pasi Nurmisen salajuoni nostaa Hovisen hintaa mahdollisille kyselijöille.
Saattaa nimittäin olla, että kisojen jälkeen maalivahtilupausta viedään kovaa vauhtia NHL:aan tai KHL:aan ilman ensimmäistäkään pelattua MM-ottelua, mutta toivottavasti edes kovaan hintaan…

Pelikaani-Hovinen ylsi yllättäen MM-kisoihin asti

No totuus lienee se, että Suomen taso nyt vain on oikeasti niin huono tänä päivänä, että kyseiset jannut mahtuvat kisajoukkueeseen. Suurimpaa osaa NHL-pelaajista ei kevään kisat kiinnosta, niinpä on onni, että edes Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu on saatu houkuteltua mukaan.

No, pitää Jaloselle sentään jotain kredittiäkin antaa ja se tulee siitä, että uskalsi ottaa Mikke Granlundin mukaan kisoihin. MG on Suomen suurimpia tulevaisuuden toivoja Sami Vatasen kanssa ja on hyvä päästää poika jo nyt aikuisten kisoihin, jolloin nähdään missä nuoren miehen rajat menevät.

Käytännössä Kanada, Venäjä, Tsekki ja Ruotsi ratkovat mitalit ja Suomen osaksi jää jo kolmannen kerran peräkkäin putoaminen puolivälierissä. Samalla heitetään hyvästit Jukka Jaloselle ja ensi vuonna maajoukkueen peräsimessä on Kai Suikkanen, joka samalla johdattaa muuten Pelicansin ensimmäisen kerran mitalipeleihin.

”Se Litin patsaan töhrijöiden joukkue”

Lahtelaiset futisfanit keräsivät jälleen kyseenalaista kunniaa ympäri Suomen, kun joku/jotkut tosifanit keksivät raiskata Litmasen patsaan tämän siirryttyä HJK:n paitaan. Tuskin ketään olisi liikuttanut, jos Litti olisi valinnut esim virolaisen Nömme Kaljun, mutta se oli viimeinen niitti, että herra siirtyi arkkivihollisen kaapuun.
Tietyllä tapaa ymmärrän fanien reaktion, mutta toteutus oli surkean teinimäinen ”poltetaan se patsas”-versio. Itse olisin paremmin ymmärtänyt patsaan pukemisen esim. hameeseen. Olisi silläkin muutaman otsikon saannut. Saas nähdä uskaltaako kukaan enää tämän jälkeen siirtyä Lahdesta Klubiin…..

Sitten itse asiaan eli jalkapallosarjat käynnistyvät myös aivan näillä näppäimillä.
Veikkausliiga ei kiinnosta tänä vuonna ketään, koska kukaan ei vielä tiedä mitkä joukkueet siellä edes pelaavat. Melkoinen farssi kaikenkaikkiaan, joten keskitytään pelkästään Ykkösen ennakointiin.

FC Lahti on kaikissa ennakoissa kenties se suurin suosikki, jopa senkin jälkeen kun AC Oulu tiputettiin kilpailemaan Ykkösen voitosta.
Suomen Cupissa otettu vakuuttava voitto Liiga-TPS:sta tukee tätä uskomusta ja kyllähän Lahdella hyvä joukkue divariin on, se on selvä. Eri asia on kuinka kasetti pelaajilla ja Kautosella kestää, kun joukkue on joka matsissa ennakkosuosikki.
Ehkäpä juuri sen takia Kautonen itse nostikin AC Oulun sarjan suurimmaksi suosikiksi. Onhan siellä vielä muutama muukin joukkue, jotka kamppailevat suorasta noususta eli ainakin PoPa ja Viikingit voivat kammeta kapuloita Lahden ja Oulun rattaisiin.

Rafua tarvittaisiin kentällä jo kauden alussa

Lahden joukkueesta sen verran, että puolustus ja keskikenttä ovat ehdotonta eliittiä ykkösessä, maalivahditkin ihan OK, mutta hyökkäys huolestuttaa hieman. Rafael missaa noin kuusi peliä alkukaudesta ja saattaa olla pahasti puolikuntoinen vielä pitkään.
Jonne Kemppinenkin on ollut pitkään sairaana, joten näyttää siltä ettei Lahdella ole tällä hetkellä hyökkääjiä lainkaan. Kunhan ei nousua tuhrita jo alkukaudesta tähän ongelmaan…

Tänään perjantain yritetään sitten kammeta JJK ulos Cupista ja nousun tavoittelu alkaa ensi tiistaina 3.5. Espoota vastaan legendaarisessa Kisapuistossa.
Mukava muuten palata Kisikseen sanoo tämä vanha jarru!

– Pete Salomaa-

Surusta iloon ja juhlaan

Pääsiäinen on elämän syvimmässä ytimessä. Se on erilaisten juhlapyhien ja tunnelmien sarja, joka kuljettaa meitä suosiosta hylkäämiseen, kipuun ja kuolemaan, mutta nostaa lopulta syvyyksistä ylös iloon ja ihmeeseen. Hiljaisen viikon ja pääsiäisen pyhien aikana käydään läpi elämän tärkeimpiä asioita.

Jeesus sai viimeisenä viikkonaan kokea nämä jyrkät laskut ja nousut. Hän ratsasti Jerusalemiin juhlittuna, vaikkakin hyvin erilaisena kuninkaana. Aasilla ratsastava messias oli auttanut ja parantanut, hän oli tehnyt niin paljon hyvää, että ihmiset pyysivät häneltä: hoosianna, oi, auta, pelasta. Muutaman päivän päästä vastaanotto oli tyystin toinen: Jeesus olikin pahantekijä, joka haluttiin tuomita kuolemaan. Me ihmettelemme ihmisten kiihkoa ja vihaa. Tapahtumat toteuttivat kuitenkin Jumalan suunnitelmaa. Sen Jeesus tahtoi täyttää. Vain kärsimällä ja kuolemalla hän pystyi vastaamaan ihmisten pyyntöön, vain niin hän pystyi auttamaan ja pelastamaan.

Kiirastorstaina kirkon alttari puetaan mustaan. Pitkäperjantaina tuo tummuus pysyy ja syvenee, mutta pääsiäisyön messussa mustat kankaat otetaan pois. Hämärässä kirkossa alkaa levitä valo, se siirtyy pikku kynttilästä toiseen, ja kohta koko kirkko on valoisa, täynnä juhlaa. Kuolemalla ei ole pääsiäiskertomuksessa viimeistä sanaa. Jeesus nousi ylös kuolleista! Se on ihme, järjelle käsittämätön. Mutta vain elävä Jeesus voi olla todellinen pelastaja. Hän voitti kuoleman, hän avasi tien taivaaseen myös ihmisille.

Elämän ahdingossa, sairauksissa ja synnin painon alla ihminen löytää turvan pääsiäisen ytimestä: ristin juurelta ja tyhjältä haudalta. Jeesus on kantanut koko maailman synnit, hän otti rangaistuksen päälleen. Sen tähden me voimme saada syntimme anteeksi. Jeesuksen ylösnousemisen kautta meilläkin on toivo ikuisesta elämästä.

Launeen seurakunta toivottaa kaikille siunattua pääsiäistä!

Riitta Särkiö

 

Onko ydinvoiman lisääminen ainoa vaihtoehto?

Toisinajattelija Peter Lundin matkasaarnoista poimittua

Googlen hakukoneesta sanalla Peter Lund tulee yli osumia yli miljoona. Mikäs mies hän oikein onkaan?
Jalo Paananen ja Lea Launokari ovat käyneet debattia Suomen ydinvoimaohjelmasta Etelä-Suomen Sanomissa ja esittäneet niistä mielipiteensä.
Näkemykset ovat erilaiset, mutta kumpikaan ei ole alan terävintä huippua, joten lienee hivenen paikallaan esitellä lahtelaisillekin Suomen ydinvoiman tosinajattelija Peter Lund. Hän on laatinut maailman kattavia energia-analyysejä ja julkaissut niitä sadoissa kansainvälisissä medioissa.
Hän on toiminut energiatutkimusohjelmien neuvoantajana Euroopan komissiossa, kansainvälisessä energiajärjestössä IEA:ssa ja Pohjoismaiden neuvostossa. Eihän häntä kuunneltaisiin ellei hänellä olisi myös ajatuksia.

Hänen mielestään Suomen kansantalous voisi paremmin, jos luopuisimme lisäydinvoimalasta.
Hän ihmettelee monia asioita Suomen ydinvoimalabuumissa. Ostamme teknologina Ranskasta ja mahdollisesti jatkossa Venäjältä ja Japanista. Ydinreaktorin rakentajatkin ovat ulkomailta. Hänen mielestään hyödyt valuvat ulkomaille eivätkä rahat kierrä Suomessa. EU vaatii, että vuonna 2020 kaikesta energiasta tuotetaan uusiintuvalla tavalla. Maahamme on syntymässä teknologian lukkiutuma. Hän väittää, että Työ- ja elinkeinoministeriön sähkönkulutuslaskelmia muutettiin yhdessä päivässä, että saatiin lupa vielä toiselle uudelle ydinvoimalalle. Pekkarinen pekkaroi taas ja Katainen nyökytteli päätään, kuten ajokoiran tuleekin.

Koko maailmassa tuotetaan ydinvoimalla 14 prosenttia sähköä. Suomessa tämän osuus on neljännes ja se kasvaa koko ajan. Vanhoilla voimaloilla on ikää vuoteen 2030 asti ja uudet reaktorit eivät poistu ennen vuotta 2080. Ydinsähköä on perusteltu sen edullisuudella. Lund kysyykin oikeutetusti, missä se halpa sähkö oikein sitten piileksii?
Kuluttajalle sähkön hinnan määrää pohjoismainen sähköpörssi. Mikä tarkoittaa, että kun Norjan kosket kuohuvat, vesivoimaloiden tuottama sähkön hinta laskee. Jos Norjassa on kuivaa eivätkä vesivoimalat käy täydellä teholla, sähkönhinta nousee.
Ydinsähkö on halpaa; tosin vain reaktoreiden omistajille. Olkiluodon omistaa TVO eli Teollisuuden voima. TVO suomalainen energiayhtiö, jonka taas omistavat Pohjolan Voima, Fortum. Helsingin Energian tytäryhtiö Mankala, Etelä-Pohjanmaan voima. Pohjolan Voiman suurimmat omistajat taas ovat metsäyhtiöt UPM ja Stora Enso. TVO on eräänlainen osuuskunta, jonka hinta omistajille on 20 euroa megawattitunnilta, kun sähkön oikea markkinahinta on 40-50 euroa. Nyt metsäteollisuus siirtää tuotantoa koko ajan muualle ja se etu, jonka valtio antaa raskaalle teollisuudelle halvasta energiasta, vähenee jatkuvasti.

Valitettavasti raskas teollisuus sijoittaa Suomessa tuotekehittelyyn vain minimaalisesti. Lundin mielestä myöskin löperö verotus on sekin Suomen erikoisuus. Normaali yritys maksaa arvonlisäveroa 23 prosenttia, mutta osuuskuntarakenteen kikkailulla avulla TVO:n tulos on optimoitu. Esimerkkinä hän esittää Saksan, joka pumppaa ydinvoimayhtiöiltään rahaa suoraan uusiintuvien energiamuotojen kehittämiseen. Saksassa tässä on haistettu siinä bisnes. Uusiintuva energia on tuottanut sille 15 vuodessa 350.000 työpaikka.

Lund ihmettelee, miksi Suomi korkean teknologian maan toimii näin. Hänen mielestään Suomesta löytyy uusiintuvan energian ja energian käytön tehostamisen avulla potentiaalia tehostaa panostusta uusiintuviin energiavaihtoehtoihin. TVO:lla oli velkaa vuonna 2009 3,5 miljardia euroa, siis 70 prosenttia rahoituksesta. Tämähän minimoi omistajien riskin onnettomuuden sattuessa. Mikä tarkoittaa taas, että viime kädessä valtio eli sinä ja minä olemme maksumiehinä, sillä eihän tällaista yhtiötä voi päästää konkurssiin.

Uusiintuvan energian maailmanmarkkinahinnat ovat 300 miljardia vuodessa ja kasvavat koko ajan. ”Eikö meidän pitäisi olla mukana tässä kehityksessä eikä lukita poliittisia päätöksiämme pelkästään ydinvoimaan”, Lund kysyy. Niin minäkin. Yhtä totuutta ei voi olla olemassa tässäkään asiassa.

Juhani Melanen

Kirjoituksessa on käytetty apuna professori Lundin lausuntoja eri lähteistä

 

Hiljaista viikkoa!

Palmusunnuntaina Jeesus ratsastaa nöyränä Jerusalemiin aasilla. Ihmiset hurraavat ja heittelevät palmunoksia ja vaatteita hänen eteensä. Riemuhuudot vaihtuvat kuitenkin pian ristiinnaulitsemisvaatimukseen. Ratsastaja on matkalla kuolemaan ja hän tietää sen. Muistelemme Jeesuksen kärsimyshistoriaa tapahtuma kerrallaan hiljaisella viikolla eli piinaviikolla, jonka palmusunnuntai aloittaa.

Vielä sunnuntaina kiertelevät iloiset virpojat taloissa toivottamassa siunausta ja tuottamassa iloa värikkäillä virpomisvitsoillaan. Erityisen siunaukselliselta virpominen tuntuu, jos sattuu saamaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä muistuttavan kolmihaaraisen vitsan. Tavan mukaan pikku virpojien tuloon on varauduttu suklaamunin, jotka muistuttavat kalliohaudan salpojen murtumisesta ja ylösnousemisen ihmeestä.

Vanhat, tutut perinteet kantavat sisällään kristinuskon suurta kertomusta. Ne ovat kuin kaunis kääre, johon lahja on kiedottu. Kaunis lahjapaperi houkuttaa ottamaan paketin vastaan, mutta sen rikkaus paljastuu vasta, kun kääre on poistettu ja lahja paljastuu. Palmusunnuntain kauniista kääreistä eteemme avautuu näköala itsensä antavaan rakkauteen, sovitukseen ja anteeksiantoon. Se ei ole satua, vaan totta. Verellä aateloitua kärsimystä. Meidän puolestamme. Sinun ja minun. Eikä se ole vain näkymä, vaan polku, joka kutsuu kulkemaan. Elämään todeksi hiljaisen viikon tapahtumia.

Leena Kukkonen

 

Vallankäytävillä ilman aatteen paloa

Miten tavallinen kansalainen ymmärtää poliitikkojen kieltä

Tutustuin päivän viime viikolla neljän suurimman puolueen aatteelliseen ohjelmaan, jotta osaisin äänestää 17.4. oikeaa ehdokasta. Vaalikonetta en käytä. Otin varsin kriittisen lukuasenteen ja ryhdyin töihin viime sunnuntaina. Pian aloin epäillä ensin käsityskykyäni sitten uudelleen lukemisen jälkeen pelästyin; järkytyin on ehkä parempi ilmaus. Kaikki olivat samankaltaisuudessaan hämmästyttäviä.

Jokaisen puolueen poliittinen semantiikka osoitti, kuinka taitavasti kirjoittajat osasivat piiloutua passiivimuotojen, konditionaalien ja optatiivien taakse, mistä arvosanaksi ammattipoliitikoille täysi kymppi. Mutta se sisällöllinen puoli!
Kaikki kannattivat vapautta, tasa-arvoa sekä näkivät työnteon ja hyvinvoinnin keskinäisen riippuvuuden. Hieman Urpilaisen ylevä lause ” työ lisää vapautta.. muistutti Aatun ”Arbeit macht frei julistusta, mutta lienee tahaton.
Kaikki olivat huolestuneita vanhuksista, sairaista, nuorista työntekijöistä, köyhistä ja kaikille maahanmuuttajat olivat tärkeitä. Jumalasta ja homoista oltiin vain niukasti eri mieltä ja omia saavutuksia kehuttiin estottomasti. Kaikille arvot olivat tärkeitä: kannattavuus, suvaitsevaisuus, sivistys olivat mukana, mutta koti, uskonto ja isänmaa olivat haihtuneet historian hämärään.

Jostain syystä kukaan puolue ei puhunut minulle tärkeistä arvoista ilmeisimmistä: kasvun pakosta ja markkinavoimien ylimaallisesta palvonnasta. Markkinavoimilla on kivaa ja kvartaalitalous saa jatkua, työikää voidaan pidentää (paitsi herroilta) supistuksia on tehtävä ja harmaa talous saa jatkaa
mellastamistaan rakennuksilla.Kaikki painottivat avointa keskustelua kuitenkaan tarkentamatta millä foorumilla, missä päätöksenteko vaiheessa ja kenen kesken? Vain hallituspuolueiden? Kabineteissa debattia kyllä käydään, mutta riittääkö se. Miten arvioidaan tehtyjä päätöksiä? Internetissä, lehtien mielipidesivuilla vai kapakassa oluttuopin ääressä

Kaikki välittävät ihmisestä, mutta epäselväksi jää miten? Miten ihminen vapautuu toteuttamaan omia arvojaan? Kepulaisen Kiviniemen mukaan ” on tärkeämpää etsiä keinoja, joilla vajaakäytöllä olevat inhimilliset voimavarat saadaan ihmisen oman elämän käyttöön”. Hän jatkaa ” ihmisen talous on muunnettava sellaiseksi, että se sopeutuu luonnonkestokyvyn asettamiin rajoihin”. Minulle ainakin syntyi tästä mielikuva, että Kiviniemen mukaan ihminen ei kuulukaan luontoon, vaan on pelkkä häirikkö.

Tästä kaikesta meidän on sitten kuitenkin valittava. Mutta peli jatkuu ja on epärehellistä. Veropolitiikalla on jo pitkään vauhditettu varallisuuserojen kasvua. Vaalit käydään yksittäisten ehdokkaitten brändäyksen ja imagon keinoin. Kaikki ovat rehellisiä ja kantavat raskaan vastuun kansakuntamme kohtaloista periaatteella: oma etu, kaverin etu ja puolueen etu. Muista ei ole niin
väliä.

 

Kärsimyksen sunnuntai

Kirkkovuodessa Lännen kirkossa tämä sunnuntai aloittaa hiljaisen viikon loppuun ulottuvan syvän paaston ajan. Jeesuksen aikalaiset eivät suuressa mittakaavassa ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä maailman Vapahtajana. Jeesus oli uuden liiton välittäjä. Hän kuoli kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Näin opettaa kirkkomme evankeliumikirja.
Evankeliumikertomusten äärellä tuntuu voimakkaana myös Jeesuksen lähipiirin ymmärtämättömyys. Vasta myöhemmin palaset ikään kuin loksahtavat kohdalleen ja syntyy voimakas vakaumus Jeesuksesta Messiaana lupausten täyttäjänä.
Kristuksen ruumiin eli kirkon historiassa voi myös epäillä joskus uskon olleen heikonlaista tai ainakin uskon liittymistä milloin mihinkin valtaan voimaan, kunniaan tai elämäntapaan.
Toki on niin, ettei kemiallisesti täysin puhdasta kristinuskoa omista kukaan. On myös niin, että elämme jossain tietyssä historian vaiheessa ja tietyssä kulttuurissa ja olemme vastaanottaneet jonkun hyvän ja mieltä muokkaavan sivistys- ja koulutuspaketin. Kaikki tämä vaikuttaa ja muokkaa näkemyksiämme.
Ei ole helppoa tai itsestään selvää vastata kysymykseen, millä tavalla Jeesuksen kärsimys ja kuolema liittyvät minun elämääni. Jos minun syntini aiheuttaa Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman, pyydän saada huomauttaa, että ” koskaan en ole kellekään mitään pahaa tehnyt ”. Niin vastataan varsin usein kohti käyvään kysymykseen.
Niin, jotain ihmistä voimakkaampaa on Jeesus-tapahtumassa, kun sitä uskomattomatkin vuodesta vuoteen jaksavat pilkata ja ivata.
Kannattaa katsoa, mitä sisältyy uskontunnustuksiin ja millaista uskoa ne julistavat.
Sitten voi käydä miettimään, kuka Jeesus minulle on. Ja sitten lähteä seuraamaan Jeesuksen kärsimysvaiheita. Jos sittenkin olisin ihan itse syyllinen. Tietenkin isieni kanssa, jos siitä lohtua on. Mutta pääasia on tässä: katso Jeesusta! Hän antaa sen, mitä tarvitset.

Esa Kekki

Suikkasen Tivoli

 

Pelsu

Viime maanantaina nähtiin Isku Areenassa Kai Suikkanen-niminen tivoli. Lahtelainen mediaväki meikäläinen mukaanluettuna oli liki rähmällään Pelicansin uuden valmentajan laukoessa tuttuja sutkautuksiaan muutamilla kirosanoilla ryyditettynä. On se äijä! Ja hauskakin vielä. Saas nähdä muuttaako Liipolaan Nupen vanhaan kämppään?

Ja sitten itse asiaan: Tiedotustilaisuuden anti muuten olikin sitten hieman köyhä. Ainoa uusi sopimus oli TPS:sta saatu huippupuolustaja Joonas Järvinen. Vanhoista pelaajista sopparin saivat Joonas Kuusela, Teemu Rinkinen, Tommi Paakkolanvaara ja Janne Tavi eli kovin odotetut nimet, ehkäpä Rinkinen oli pieni yllätys, sillä viime kauden näytöt eivät vakuuttaneet.
Suikkanen kertoi, että sopimuksia on nyt kasassa 17 kpl ja tarkoitus olisi saada aikaan 25 sopimusta, joten 8 pelaajaa vielä puuttuu palapelistä.
Uusia pelaajia Suikkanen ja pelsujohto katsoivat tarvitsevansa 4-5 kpl ja tässä olisi kyseessä nimenomaan ns.ykköskorin pelaajat. Lisäksi vielä 3-4 vanhaa pelaajaa saisi sopimuksen.

Suikkanen
Kuningas ja hovinarrit?  TJ Kaarna, Valmentajat Suikkanen ja Lehtonen sekä Nurminen mediaväen edessä

Mitä/ ketä sitten tarvitaan ja ketä ei?
Maalivahti osasto on kunnossa. Hovinen ja Kuusela on hyvä kaksikko, kunhan Hovinen ei vaan karkaa kesällä NHL:aan…
Puolustuksesta löytyvät herrat Järvinen, Pietilä, Hurri, Marttinen, Jalvanti ja Brocklehurst. Latvala saanee vielä ansaitusti sopimuksen, jos miehen reistaileva polvi saadaan kuntoon, joten yksi uusi puolustaja on vielä tulossa joukkueeseen. Hyökkäyskalusto onkin sitten hieman ongelmallisempi. Sopimukset löytyvät herroilta Loppi, Rinkinen, Tavi, I. & V. Sopanen, Immonen, Paakkolanvaara, A. Tyrväinen ja Blomqvist.
Suikkanen lupaili siis kolmea ykköskorin hyökkääjää eli lähtökohtaisesti koko ykkösketju tulisi muualta. Jatkosopimukset voisi sorvata vielä 4.kentän työmyyrille eli Pöyhöselle ja Sihvoselle sekä viime kauden kultakypärälle Jakub Sindelille

Näillä nimillä Pelicans voisi rakentaa ketjut esimerkiksi seuraavanlaisiksi:1.ketju ostetaan ”kaupasta”, 2. ketju olisi muotoa V.Sopanen – Immonen – Sindel, 3. ketju muodossa Tavi – Loppi – A.Tyrväinen ja 4.ketju Sihvonen – Paakkolanvaara – Pöyhönen. Reserviin jäisi vielä I.Sopanen ja Blomqvist, joilla löytyy potentiaalia pelata ylemmissäkin ketjuissa. Loppi on iso kysymysmerkki, sillä jos mies on ensi kaudellakin yhtä löysä ja väsynyt kuin tänä vuonna, ei kaverista ole edes kolmossentteriksi, mutta joka tapauksessa sopimus on ainakin toistaiseksi vielä voimassa…

Kun katsoo tuota listaa, huomaa välittömästi, että ykkösketjuun on sitten saatava todella kovia nimiä, joten autetaanpa hieman Pelicansin pelaajakoordinaattoria…Kovasti on ollut huhuja, että HIFK:sta olisi tulossa Ahtola ja Wärn. Mielestäni kyseiset herrat, varsinkaan Wärn eivät ole niitä ykköskentän miehiä, joita joukkueesta nyt puuttuu. Sen sijaan Suikkasen vanha tuttu Ilari Filppula on palaamassa Eurooppaan ja hän olisi kyllä loistava haku ykköskentän sentteriksi. Laidoille vaikkapa Justin Morrison Lukosta ja toiseen laitaan Erkinjuntti TPS:stä. Jos Juntilla on jo sopimus muualle, niin Ahtolakin kelpaa hätäpäissään tähän, viime vuonna kuitenkin pyssytti 23 maalia.

Ai niin se yksi puuttuva puolustaja voisi olla vaikkapa Mikko Kousa, joka palaa kotiin parempana pelaajana kuin lähti, kunhan ensin käy voittamassa pytyn suomenruotsalaisille. Ugh! Olen puhunut.

P.S. Peukkua Pirin paluulle Lahteen A-juniorivalmentajaksi!

 

– Pete Salomaa-

 

 

Luterilainen kirkkomme elämää vastaan

Älä taivu ja älä luovuta tietoja -pelin henki

Kirkostamme eroaa joka päivä satoja ihmisiä, jotka ovat saaneet tarpeekseen oman luterilaisen kirkkomme suvaitsemattomuudesta. Kirkon moraalisena tehtävänä on pidetty luottamusta ja uskoa armahtavaan Jumalaan. Nyt kansan kirkkomme ja kristillisdemokraatit ovat lähteneet ristiretkelle tuhomaan suomalaisen yhteiskuntamme arvomaailmaa hyökkäämällä avoimesti homoseksuaalisuutta ja kirkon kirjojen tutkimista vastaan.

Kirkkomme papit ja kirjaoppineet toimivat omien vaistojensa varassa eivätkä ole käsittäneet suomalaisen elämäämme ja itse elämänmuotojen moninaisuutta. Tärkein väite on elämän monitulkinnallisuus. Filosofi Hume kirjoitti, että elämän arvoja ei voida johtaa suoraan tosiasioista
”Humen giljotiini”. Toinen filosofi G.E. Moore huomauttaa, että minkä tahansa luonnollisen ja sen vuoksi hyväksi väitetyn asian hyvyys voidaan kyseenalaistaa. Arvot ja tosiasiat eroavat siten toisistaan. Mooren mukaan lankeamme naturalistiseen virhepäätelmään ,jos yritämme jostain ei-moraalisesta ominaisuudesta, kuten hyödystä tai onnellisuudesta loogisesti johtaa sen, miten asioiden pitäisi olla.

Papistomme ja nuoret hihhulit eivät tunne filosofiaa eivätkä ymmärrä, että vaikka arvojamm ei voida johtaa tosiasioista periaate ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tosiasiat voisi olla hyvinkin relevantteja arvostelmien kannalta. Se vain tarkoittaa, että tällaisten johtopäätösten tekeminen edellyttää myös muulta kuin kirkon taholta arvoja sisältäviä oletuksia. Ilman kirkon tuomitsevia kannanottoja me voisimme elää ja suojella elämää oikeammin kuin juuri
nyt tapahtuu. Ihmiskuntamme olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan ennen kirkkomme oppeja ellei ihmislajissamme olisi kehittynyt sellaisia luonteenpiirteitä kuin yhteistyökykyky, myötätunto, solidaarisuus, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys ja rehellisyys. Nyt kansan kirkkomme hyökkää nuorisokaapuun pukeutuneena kimppuumme tuomitsemaan kaikki sellaiset suomalaiset, jotka eivät tunnusta näitä oppeja omakseen. Siinä eivät arkkipiispan saarnat paljon auta ja paina, kun suvaitsemattomat kirkon kirjaoppineet hyökkäävät usealla eri rintamalla kirkkomme normaaleja
maallikkojäseniä vastaan.

Monille meille uskonto on tärkeää sen itsensä takia eli armon. Uskonto antaa meille hienoja pelisääntöjä ja käskyjä ja on sinällään jo tärkeää ilman minkäänlaista korkeampaa henkistä ulottuvuutta. Nyt nämä kirkkomme henkisen egon ostattajat olisi mitä pikimmin kitkettävä seurakunnista pois julistamaan omaa oppiaan kansan kirkkomme ulkopuolelle.Hienoimmat syväegologiset näkemykset korostavat juuri ihmisen myötätunnon koskemaan kaikkia ja kaikkea elollista.

Miksi me suvaitsemme luterilaisuudessa näitä eri tavoitteita ja homopelkoisia raukkoja? He perustakoon omilla rahoillaan uusia uskonnollisia liikkeitä, jotka hyväksyvät pedofilian ja antavat sille mahdollisuuksia. Esimerkkeinä katolinen kirkko ja vanhalestadiolaisuus, jotka tavan takaan ovat yrittänyt peitellä piirissään olevia ongelmia.

jussi.melanen@phnet.fi

 

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011