Yksi suosituimmista tv-ohjelmista on itsenäisyyspäivän lähetys presidentinlinnan vastaanotolta. Kättelyjonossa on diplomaatteja, poliitikkoja, yhteiskunnallisia vaikuttajia, artisteja, urheilijoita, jne. He ovat tehneet jotakin huomion arvoista, koska ovat saaneet kutsun näihin juhliin. Kun kutsu tulee niinkin korkealta taholta kuin presidentiltä, sitä ei helposti ohiteta ja jätetä väliin.
Mutta vaikka emme saisikaan kutsua näihin juhliin, olemme saaneet kutsun vieläkin korkeammalta taholta. Jumala on kutsunut meidät lapsikseen, hänen valtakuntaansa. Millä perusteella me olemme saaneet tuon kutsun? Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista.” Tällainen oli alkuseurakunnan kristittyjen joukko, sekalainen seurakunta.
Jumala ei valikoi kutsumisessaan. Hänen kutsunsa kuuluu kaikille. Juuri se suututti Jeesuksen toiminnassa fariseuksia. Niinpä esimerkiksi silloin, kun Jeesus halusi vierailla tullimies Sakkeuksen kodissa, ihmiset sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”
Eipä tainnut Sakkeus olla kovinkaan arvostettu, ei ansioitunut, ei ainakaan hengellisesti. Ja kuitenkin Jeesus tahtoi tulla hänen luokseen. Meidän ihmisten mielestä ehkä olisi ollut sopivampia paikkoja: hurskaita miehiä, vilpittömiä uskovia, aitoja hyväntekijöitä. Mutta ehkäpä he olivat jo saaneet ottaa vastaan tuon Jumalan kutsun. Siksi Jeesus tahtoi rohkaista arkoja, epäileviä. Heillekin tuo kutsu on tarkoitettu. Sanoohan Jeesus itse: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Meitä jokaista hän kutsuu valtakuntaansa, omistamaan Jumalan armon ja rakkauden.
Sakkeuksesta tuli uusi mies. Jeesuksen rakkaus muutti ja uudisti hänet. Siksi hän tahtoi korjata tekemänsä vääryydet . Jeesuksen rakkaus sai hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Siitä nousi kiitos ylös Jumalan puoleen. Siitä syntyi rakkaus hänen sydämeensä. ”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.”
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune
Joissakin juhannuspäivän messuissa on ollut tapana käyttää saarnatekstinä Luukkaan evankeliumissa olevaa Sakariaan kiitosvirttä. Sakarias ylistää kiitosvirressään Jumalaa, joka hyvyydessään katsoo kansansa puoleen ja tarjoaa sille pelastuksen. Jumala on siunannut Sakariaan vaimoa vielä vanhoilla päivillä lapsella, jolle enkeli määräsi annettavaksi nimen Johannes. Tuon Johanneksen syntymäpäivän kunniaksi me vietämme juhannusta ensi viikonloppuna.
Juhannuksena kaikki kynnelle kykenevät pakkautuvat autoihinsa ja siirtyvät virvoittavien vesien äärelle, luonnon rauhaan ja kauneuteen. Harva suomalainen vaikuttuu kauniista luonnosta ihan niin paljon, että puhkeaisi ylistysvirteen, mutta jotakin hyvin harrasta saatamme kokea juhannusaaton iltana kauniin luonnon keskellä.
Hartaushetkiin ja messuun tuodaan yleensä aina jotakin kaunista, yleensä kukkasia, joihin voi keskittää katseensa. Kauneudessa on paljon pyhää ja puhuttelevaa. Kauneuden keskellä oma sisin hiljenee ja mieli antaa tilaa syvällisemmille ajatuksille. Juhannusaaton auringon laskiessa voi saada välähdyksen ikuisuudesta ja aistia Jumalan. Ota siis tämäkin juhannus mahdollisuutena viettää hetki Luojasi kanssa.
Siunattua juhannusta!
Ville Hakulinen
Seurakuntapastori
Launeen seurakunta
Launeen seurakunta toimii muuallakin kuin täällä Etelä-Lahdessa. Meillä on monissa maissa nimikkolähettejä, joita tuemme ja joiden puolesta rukoilemme jumalanpalveluksessa.
Tänä sunnuntaina 15.6. yhteys tulee vielä todemmaksi, kun lähettimme Hanna Oja-Nisula saarnaa kanssani Launeen kirkossa. Hän on pappina Tansaniassa. Odotan innolla, mitä uutta afrikkalainen näkökulma tuo päivän evankeliumiin: Jeesuksen vertaukseen viinipuusta ja oksista.
Yksi oksa ei ole mitään, se ei voi kantaa hedelmää, mutta viiniköynnöksessä oksa on oikealla paikallaan. Kristittykin tarvitsee yhteyttä Isään Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään henkeen. Silloin elämään virtaa voimaa ja lohdutusta rungosta. Vain silloin voimme kantaa hyviä hedelmiä: iloa, toivoa, kärsivällisyyttä, rakkautta.
Voi olla, että afrikkalaiset osaavat tämän yhteyden idean paremmin kuin me yksilökeskeiset länsimaalaiset. Afrikassa puhutaan enemmän meistä, ei niinkään minusta. No, sunnuntaina ehkä kuulen, onko asia oikeasti noin. Tervetuloa messuun!
Jumalan edessä me olemme joka tapauksessa vain hänen armonsa varassa. Yhdessä toisten kanssa matka taittuu paremmin. Yhteinen määränpää innostaa.
Riitta Särkiö
Helluntai on pääsiäisajan viimeinen juhla kirkkovuoden kierrossa. Kirkkovuoden loppujakson sunnuntait nimetään helluntain mukaan. Tämä tapa korostaa Kristuksen ylösnousemusta kristinuskon ytimenä ja pääsiäistä kirkkovuoden keskuksena. Lisäksi esiin tulee ajatus siitä, että aika ensimmäisestä helluntaista viimeiseen tuomioon on Pyhän Hengen aikaa.
Helluntain ajankohta määräytyy kalenterissa Apostolien teoissa kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta. Se tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Suomenkielinen nimi on väännetty ruotsinkielisestä ilmaisusta helig dag.
Juutalaisen helluntain juhla-aiheena oli sadonkorjuu ja myöhemmin myös lain saaminen. Kristillisen helluntain keskeistä sisältöä on Pyhän Hengen saaminen ja toiminta sekä kristillisen kirkon synty. Pyhä Henki on lähetetty puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus itse on läsnä kirkossaan. Pyhä Henki liittää kaikki maailman kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.
Jos siis joku uskoo, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja, kysymys ei ole makean viinin liika-annostuksesta vaan Pyhän Hengen toiminnasta.
Ihmisellä ei ole mitään luontaista kykyä tai halua uskoa, niin että voisi omalla päätöksellään alkaa uskoa. Eikä myöskään voimaa pysyä uskossa. On kysymys suuremmasta voimasta ja päätöksestä.
Kirkon liturgiset menot, jumalanpalvelus- ja hartauselämä ovat käytössä siksi, että olisi mahdollisuus uskoa kristinuskon mukaista uskoa. Toteutustavat ovat toki ihmisistä ja resursseista riippuvaisia, mutta sisältö ratkaisee. Loputtomiin voidaan pohtia, millainen olisi ”meidän” messu, mutta sisältöä ei saa hukata. Tule siis mukaan hämmästelemään Jumalan tekoja meidän puolestamme.
Esa Kekki
