Suomessa on tiedetty jo pitkään puhtaiden tilastojen valossa, että suurten ikäluokkien eli meidän boomereiden siirtyessä eläkkeelle, erilaisia hoitajia tarvitaan lähes kaksinkertainen määrä, että nykyinen hoitotakuu olisi reaalinen. Tähän eivät poliitikkomme ottaneet kantaa juuri mitenkään, vaikka heillä olisi ollut erinomainen mahdollisuus lisätä sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutuspaikkoja ja määrärahoja jo vuosia!
Poliitikot ja päättäjät ovat olleet täysin tietoisia tästä ongelmasta ainakin 50 vuotta, sillä siitä on selkeitä tilastoja olemassa jo 100 vuotta. Uuteen Soteen uskottiin kuin pukki uusiin sarviinsa, mutta sepä ei ratkaissutkaan hoitajapulaa, vaan koulutettuja hoitajia ei ole läheskään tarpeeksi edes vakituisiin työpaikkoihin taajamissa. Syyt tiedetään hyvin, mutta siihen poliitikkojemme osuus hoitokriisin hoidossa on sitten jäänytkin. Ne kannattaa todella vielä kerrata: arvostus hoitotyötä kohtaan on laskenut, hoitotyöhön on osoitettu valtion budjetista joka vuosi liian vähän rahaa, joten koko ajan liian pienet resurssit ovat vaivanneet alaa, työolosuhteiden huononeminen, kiire suhteessa potilaiden määrään, työantajan koko ajan kiristyvät vaatimukset, huono palkkaus verrattuna työnmäärään, väärä hoitajamitoitus, johtamisen ongelmat, huonot uralla edistymisen mahdollisuudet, suuri eläkkeelle siirtyvien määrä, hoitotyön pitkän tähtäyksen koordinointi on ollut puutteellista sekä tärkein: hoitohenkilökunnan liian pienet aloituspaikkojen määrä.
Saadaksemme hoitoalojen joukkopaon loppumaan, meidän olisi puututtava kaikkiin edellä luettelemiini epäkohtiin. Tämä voidaan toki toteuttaa kaikilla Sote-alueilla, mutta vielä parempi olisi sellainen järjestely, jossa valtiovallan erityisasiantuntijajoukko kirjasi lakiin kaikki ne toimenpiteet, joita jokaisessa 21:llä Sote-alueella on priorisoitava tasa-arvon nimissä.
Seuraavia käytännön ratkaisukeinoja kannattaisi nyt yrittää: AVI:en ja Valviran asettamat rajoitteet pitää heti poistaa, hoiva-avustajien koulutusmäärien nopea nostaminen, teknologisten ratkaisujen hyväksikäyttö vanhusten ympärivuorokautisessa valvonnassa, oppisopimuskoulutettavat heti mukaan hoitotyöhön, oppisopimustuki Sote-alueille, työperäisen ulkomaisen pätevien hoitohenkilöiden nopeampi rekrytointi eli oleskelulupa ilman saatavuus harkintaa heti pois, maahanmuuttajien hoitoalan henkilöiden kielikoulutus valtion tuella käyttöön ja väliaikaiset työvoimapoliittiset koulutukset on muutettava pysyviksi muunto- ja täydennyskoulutuksiksi. Nämä keinot kaikki päättäjät ja poliitikot tietävät hyvin, mutta kuka ottaa asiakseen hoitaa nämä tärkeät hoitoasiat seuraavalla hallituskaudella? Kas siinäpä kysymys?
Juhani Melanen