Miksei Suomen luovuuspääomasta huolehdita?

Suomessa kuljetaan globalisaatiostrategiassa jälkijunassa. Täällä ei ole osattu huolehtia luovien yksilöittemme kasvun tuottamasta pääomasta ja tulosta sellaisella asiantuntemuksella, jota meiltä sivistysvaltiona olisi pitänyt odottaa. Tämä tuntuu uskomattomalta lapsellisuudelta juuri nyt, jolloin
tuotantotalous on totaalisesti muuttunut. Suomessa ei ole oikein käsitetty, mitä immateriaalisella omaisuudella eli merkki- ja tekijänoikeusluvilla (IPR) ylipäätään tarkoitetaan.
Esimerkiksi äänilevy-, elokuva-, lääke-, kosmetiikka- ja muotiteollisuudessa immateriaalisen merkkioikeuden arvo on tuotteen valmistukseen nähden monikertainen. Jokainen tajuaa, että jos timpuri väsää talon ja maalari maalaa sen syntyy talo ja omaisuutta, mutta kun loistavat ja osaavat luovat taitelijamme luovat IPR varallisuutta, ei suomalaisviranomaisten mukaan synny mitään, vaikka IPR:llä on patenttioikeutta monikertaisesti vahvempi lain suoja!
On erittäin huolestuttavaa, että suomalaisia yrityksiä on ostettu ulkomaille pelkillä tasearvoilla, jolloin IPR varallisuus on mennyt lapsiveden mukana kaupantekijäisinä ulkomaille. Nyt ulkomainen ostaja verottaa meitä raskaasti niiden käytöstä, nappaa uustuotannoilleen tuet ja vähentää loput kulunsa verotuksessa. Eivätkö suomalalaiset bisnesenkelit tajua , että Suomi on IPR investoijan paratiisi?
Miten on mahdollista, että henkisen pääomamme eteen tekevät sisällöntuottajat pakotetaan tai ahdistetaan ulkomaiseen omistukseen? Istuuko elinkeinosta vastaavassa ministeriössämme sellaisia hölmöjä, jotka eivät osaa tai edes tajua lahjakkaiden nuortemme ja kokeneiden luovuusammattilaistemme ongelmia. Jos on näin, pitää luuta pistää lakaisemaan ministeriöiden nurkkia kovalla kädellä.

Suomalaisella yhteiskunnalla pitäisi olla sellaisia keinoja käytettävissään, että jollain tavalla saisimme upean luovan taloutemme uudeksi kansantaloutemme huippuravuriksi. Tarvitsemme tähän sellaisia bisnesyrittäjiä, jotka tajuavat koko suomalaisen luovuuden laajuuden ja tason.
Kukaan ei ole laskenut niitä menetyksiä, jotka ulkomaille on menetetty pelkästään siksi, että keksijöittemme ja taiteilijoidemme tuotteet eivät ole pysyneet omissa käsissämme. Amerikkalaiset ovat tämän asian tajunneet jo vuosikymmeniä sitten. Pelkästään heidän elokuviensa
tekijänoikeudet ovat suuremmat heidän maatalousbisneksensä.

Suomen luovissa ajatushautomoissa syntyy varmasti lisää hienoja ”angrybirdsejä”. Kysymys kuuluukin? Miten pystymme varmistamaan sen, etteivät taiteemme ja luovuutemme rahat karkaa meiltä ulkomaille? Tässä saattaisi jollain ajattelevalla kansanedustajalla on näyttämisen paikka.

Jussi Melanen

 

Sydän ja Isä meidän

Psykososiologisessa persoonallisuuskehitysnäkemyksessä monikin viisas tutkija mainitsee ongelmallisen isäsuhteen. Välittömyys ja läheisyys eivät välttämättä ilmene kovassa ja ankarassa isäsuhteessa. Ruotsin kirkon historiassa esimerkkinä kenties toimii Lars Leevi Laestadius. Liekö ollut vaikeaa, kun hän mieluummin puhutteli Jumalaa Taivaalliseksi Vanhemmaksi? Tämän rukoussunnuntaiviikonvaihteen viisaus on siinä, että rukous ei ole rituaalinen velvollisuus, vaan välitön, läheinen ja luottavainen keskustelusuhde ihmisen ja Jumalan välillä.

Kaiken luodun takana on hyvä Jumala. Hänen valtakuntansa lopullista tulemista saa rohkeasti pyytää. Hänen tahtonsa toteutumista omassa elämässäni saan pyytää. Hän avaa kätensä ja antaa kaiken mitä tarvitsen. Jokapäiväinen leipä tulee ja siitää riittää jaettavaksi toisillekin. Hän antaa velkamme anteeksi ja päästää pahasta, sillä Hänen olemuksensa on sulaa hyvyyttä.
Kaikki on Hänen ja Häneltä. Meillä on osallisuus hänen omaansa.

Paitsi että tänään kehotetaan kollektiiviseen rukoukseen seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa, Jeesus kehottaa rukoilemaan yksin, käymään sydämen keskustelua Jumalan kanssa. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä on mahdollisuus kuunnella Jumalan puhetta, kohdata hänet ja mietiskellä.
Tämä kaikki ei ole vain kevyttä fiilistelyä vaan tällaisen toiminnan hedelmänä saattaa seurata toiminta juuri tässä näkyvässä maailmassa, rakastaa ja palvella lähimmäistä, kantaa vastuuta luomakunnasta ja tehdä työtä kaikkien yhteiseksi hyväksi elää iloisesti ja osallistua Jumalan antamien hyvyyksien iloiseen nauttimiseen.

Esa Kekki

 

Känni on köyhän sinfonia

-Ihanaa leijonat ihanaa!
Liipolan Nurminen pelasti shown

Turha sitä on anteeksi pyytää, jos kerran elämässä vetää persekännit MM voiton takia. Kaikki suomalaiset painivat samassa sarjassa: viinaa ei osata juoda. Herrat ja narrit kulkevat käsikynkkää tässä asiassa. Joukkueenjohtajat Jutila ja Nurminen osoittivat kansalliset kykynsä myös televisiossa.
Nurmisen lentokenttä kieppi pyörii YouTubessa ja tuo meille mainetta enemmän kuin tämä kunnianarvoisa maailmanmestaruus 16 vuoden tauon jälkeen.

Harva on lukenut Toronton Monitor lehteä, joka kommentoi kisoja. ” Mitä väliä, kun maailman parhaat pelaajat olivat poissa NHL:n loppuotteluissa, kuka voittaa toisen luokan kisat:” Mutta Suomi poika pitää tätä panetteluna ja happamina pihlajanmarjoina. Saatanan Nikkarit ja Kanuskit menköön vetämään siirappimehua nenäänsä. Parhaatkin puhujat! Sanonko perkele!

Nyt sitten kaikki tapakasvattajat ovat soimaamassa suomalaisten käyttäytymistä voiton juhlissa ja arvioimassa, mitä kamalaa vahinkoa se aiheuttaakaan meidän pilteillemme ja roolimallien hakijoillemme. Voi herran pieksut, mitä sievistelyä ja näennäismoraalista hännystelyä. Kaikki piltit
ovat jo ainakin Liipolassa hakeneet roolimallinsa vanhemmistaan, jotka konttaavat joka viikko laitamyötäisessä kotiin enemmän tai vähemmän rupsahtaneessa kunnossa. Ei siinä roolimalleja tarvita, vaan hyvää viinapäätä ja lasikuitumaksaa.
Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, jos nämä talvisotaa suuremmat sankarit olisivat avanneet Perrier vichynsä Kauppatorilla ja siemailleet pullon suusta poreilevia huikkia koko Suomen kansan nähden. Olisi siinä samppanjaa kauppaavat ranskalaiset ainakin puistelleet päätänsä ja haukkuneet odudot
suomalaiset täysin typeriksi tomppeleiksi, jotka eivät osaa juhlia oikeilla aineilla.

Hyvät ystävät ja kylän miehet. Meidän tulee muistaa, mistä me olemme kotoisin ja mikä erottaa meidät muista kansoista: sauna, terva ja viina. Viinaa me osamme käyttää oikein sen ainoalla oikealla tavalla eli vetämällä perseet olalle. Me painimme samassa sarjassa kuin muutkin alkuperäiskansat. Vain eskimot, intiaanit ja suomalaiset tietävät, miten virkistävää on vetää parin viikon putki nokkaan ja herätä sitten niin helvetilliseen kohmeloon, että jotkut jopa siinä tilassa ovat tulleet uskoon tai katumapäälle. Jollei nyt ihan uskoon, niin lakanneet kokonaan käyttämästä tätä jumalallista alkuainetta sen alkuperäisessä tarkoituksessa: humalahakuisuus tavoitteena. Ei voi olla ylevämpää näkyä kuin suomalainen johtaja ja kiekko-orja halaamassa toisiaan syvässä koomassa. Raateentie siitä väkisinkin tulee mieleen ja kyynel vierähtää silmänurkasta.
Helsinki ja Pasila Porilaisten Farssi! Ihanaa leijonat !Ihanaa !

 

Pyhä pyörillä

Lahdessa vietettiin kirkon suurtapahtumaa Kirkkopäiviä 13.-15.5. Kansaa oli koolla tuhansittäin. Oman ohjelmansa saattoi poimia tarjottimelta, jossa oli tapahtumaa, konserttia, keskustelua, kahvilaa jne. jne.

Jokainen löysi varmasi oman suosikkinsa. Minun suosikkini käveli minua vastaan torilla perjantaina puolenpäivän tietämissä. Vastaan tulivat työtoverini Kikka ja Johanna. He työntelivät kasarityyppisiä lastenvaunuja, jossa ei uinunut vauva, vaan pyykkilauta, kynttilä, kukkia, sanoja ja pieni krusifiksi. Pyhä kohtasi minua keskellä perjantaista toria.
Kikka ja Johanna kysyivät haluaisinko viettää heidän kanssaan pyhäkouluhetken. Miksikäs ei? Olinhan  pyhäkoulu minulle tuttu lapsuudesta asti. Sain soittaa tuttua triangelia. Johanna lauloi kauniisti siunauslaulun ja Kikka luki Lasten Raamatusta kertomuksen tuhlaajapojasta. Vielä yhteinen laulu ja triangelin soitto. Kynttilä loisti pyykkilaudalla.
Sain mukaani pyhäkoululehden ja pienen lammastarran.
’Tuntui siunatulta ja iloiselta jatkaa matkaansa lyhyen hetken jälkeen kirkkopäivätorilla. Niin Kikka ja Johannakin jatkoivat matkaansa pitäen kiertävää pyhäkouluaan taas uusille torilla liikkuville ihmisille.
Miten lempeästi ja kauniisti seurakunta tulikaan ihmisten keskelle.

Toi oli tosi upea idea, jonain lauantaina vaan vaikka Liipolan raitille, pyhäkoulu on hieno juttu ja meille monille vielä niin tuttu.

Kaarina Koho-Leppänen
oppilaitospastori

 

Ny rillataan!

Ihanaa leijonat ihanaa! Ny rillataan! Taivas varjele, mikä sieltä tuli! jne… Näitä on viime päivinä saanut kuulla jo kyllästymiseenkin asti. No, se suotakoon, kun tätä lätkän MM-kultaa on sentään odotettu 16 pitkää vuotta.
Sunnuntai-iltana oli kyllä loistavat fiilikset, kun katsoi finaalia Suomi-Ruotsi. Vielä Suomen johtaessa 3-1 oli sellainen pelko persuuksissa, että kyllä se Ruotsi sieltä vielä ohi tulee. Vasta Pesosen 4-1 maali sai meikäläisenkin vakuuttuneeksi, että jotain epätavallisen hienoa tässä tämänvuotisessa joukkueessa on. Harvoin on Suomen jääkiekkojoukkue näyttänyt sellaista itseluottamusta ja tahtoa kuin nyt nähtiin ja lopuksi Ruotsia vietiin kuin sitä kuuluisaa märkää rättiä.
Itse pelistä on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdollinen ja nyt mediassa puidaankin enemmän jo kultajuhlien hienoisesta örveltämisestä. Meikäläisen kannan asiaan voi lukea tämän lehden pääkirjoituksesta, joten ei siitä sen enempää. Montakohan kertaa ensi kaudella Pasi Nurmiselta pyydetään ilmaveiviä vieraskaukaloissa fanien toimesta…?


Taas me ollaan sankareita kaikki…

Loistava TV-ohjelma muuten tuo Leijonien kultajuhla. Kolme tuntia katseltiin toinen toistaan surkeampia laulu- ja soittoesityksiä, 100 000 ihmisen kirkumista ja tietenkin sitä kuinka nuo 40 suomalaista urheilusankaria heiluivat lavalla. Silti ohjelmalla oli yli 1,3 miljoonaa katsojaa. ”On se jännä!” sanoisi tähän varmasti Pasilan Pekka Routalempi…

Meikäläisen kisaennakko meni sitten totaalisesti metsään. Kirjoitin 29.4. Sporttinurkassa näin:

”Suomen joukkue ei meikäläistä vakuuta, sillä ihmettelen mitä ihmettä joukkueessa tekevät sellaiset nimet kuin Puistola, Välivaara, Pesonen, Pyörälä, Lajunen ja Lahti. Kovaa jengiä ehkäpä kotoiseen Sm-liigaan, mutta ei kansainvälisiin peleihin. Lisäksi Hovinen kolmosvahtina on luultavasti Pasi Nurmisen salajuoni nostaa Hovisen hintaa mahdollisille kyselijöille. Saattaa nimittäin olla, että kisojen jälkeen maalivahtilupausta viedään kovaa vauhtia NHL:aan tai KHL:aan ilman ensimmäistäkään pelattua MM-ottelua, mutta toivottavasti edes kovaan hintaan…”

Ei taida meikäläisestä ennustajaa tulla, mutta kerrankin olen ilomielin väärässä ja leijonat löivät meikäläiselle jauhot totaalisesti suuhun!
No Hovisen kohdalla taisin olla oikeassa, sillä Pappi väsäsi kisojen aikana sopimuksen NHL:aan Philadelphia Flyersiin. Onneksi jätti nähdään vielä ensi kaudella Pelicansin maalinsuulla.
MM-pokaali nähdään muuten Lahdessa 27.5. paikkana Isku Areena. Saas nähdä ketkä saapuvat paikalle. Luulisi, että ainakin herrat Nurminen ja Hovinen nykyisinä pelikaaneina sekä Aaltonen ja Komarov entisinä sellaisina. Mikko Koivu on Hennalassa, joten eiköhän tyylikäs kapteeni Lahdessakin nähdä. Ai niin, onhan Matikainenkin valmentanut pelsuja ja Salmelakin pelasi Lahdessa, joten eiköhän Anssikin jatka vielä juhlimista, näytti nimittäin Anssille näkäräinen maistuvan, kysykää vaikka Haloselta…

Pelikaanit valmistautuvat pikkuhiljaa ensi kauteen Kai Suikkasen johdolla. Uusin hankinta on jenkki Ryan Lasch, joka viime kaudella pelasi hyvin tehoin Elitserienissä Ruotsissa. Toivottavasti tällä vahvistuksella on molemmat polvet kunnossa, eikä uutta Mike Yorkia nähdä. No siitä ei varmasti ole pelkoa, ainakin jos uskomme Pelicans-johdon ja Suikkasen vakuutteluihin Laschin kyvyistä.
Pelicans ilmoitti, että enää joukkueesta puuttuu ykkössentteri ja sen hankinta voi kestää aina elokuulle asti. Harmi että Ilari Filppula valitsi Jokerit, sillä siinä olisi ollut Suikkaselle ykköskenttään tuttu ja tasokas työkalu. Nyt vastaavantasoinen kaveri pitää etsiä ulkomailta.

 

FC Lahti jatkoi perusvarmaa peliään ja kaatoi Kokkolan porukan 1-0. Hyvä niin, että porukalta löytyy tarvittavaa rutiinia ottaa pisteet silloin kun ne tarjolla ovat. Lauantaina nähdäänkin sitten jo odotettu kohtaaminen AC Oulun kanssa. Molemmat joukkueet ovat sarjan suurimpia suosikkeja, joten uskon, että kentällä nähdään kova taistelu pisteistä.
Yleisökato on ollut puheenaiheena niin Veikkausliigassa kuin Lahdessakin. Turhaa hätiköintiä sanoisin. Nyt kun lätkän MM-kisat ovat onnellisesti ohi ja ilmat alkavat lämpiämään, yleisö kyllä tulee löytämään tiensä myös futiskatsomoihin.
Itsekin jätin tietoisesti sunnuntaisen Lahden matsin väliin, koska illalla tuli lätkäfinaali ( tai kendofinaali, kuten futisfanit asian ilmaisevat) ja ilmakaan ei oikein suosinut, mutta jatkossa aion kyllä katsomossa istua. Seuraava tilaisuus siihen tulee kuitenkin vasta 2.6. jolloin Kisapuistoon vieraaksi saapuu PS Kemi.
Sitä ennen pelataan todella mielenkiintoinen Suomen cupin välierä Klubia vastaan 26.5. eli ensi torstaina ei kiimaa tule puuttumaan kentältä eikä katsomosta, se on varma! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

– Pete Salomaa-

 

Globalisaatiokrapulaa potemassa

Maailman johtavat kansantaloudet ovat taas kiistakumppaneita. Yhdysvallat ja Kiina palaavat taas pitkän yhteistyökauden jälkeen mittelemään laman uhkaaamassa maailmassa. Tähän on olemassa kolme syytä tai pikemminkin merkittävää oiretta: maiden väliset ihmisoikeuskäsitykset, kitkerä epäonnistuminen yrityksissä ratkoa ilmastokysymyksiä ja Kiinan valuuttakurssipolitiikka.
Kiina on tahallisesti pitänyt yuaninsa aliarvotettuna dollariin nähden, mikä on näkynyt korkeina työttömyyslukuina Amerikassa. Johtaako tämä protektionismiin USA:ssa, jää nähtäväksi?

Mutta, jos Barack Obama allekirjoittaa nimensä tälläisiin lakeihin, on vihanverkot heitetty vesiin. Tämä strateginen muutos myrkyttäisi varmasti Kiinan ja Yhdysvaltojen välit. Merkittävin oire tälläisestä kehityksestä on ylikierroksilla kiihtyvä kilpailu Tyynellämerellä ja Taiwanin kysymys.
Kiina ei hyväksy USA:n liittolaisten Japanin ja Etelä-Korean sotaharjoituksia alueella ja USA ärsyttää kiinalaisia varustamalla Taiwania.
Kiinalle tärkeimpiä asioita ovat sen omat taloudelliset ja energiaintresit. Teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien välinen pattitilanne on pysäyttänyt edistyksen kansainvälisissä ilmastotalkoissa ja populistiset kannanotot molemmissa maissa ovat lisääntyneet.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on muuttanut kansainvälisten suhteiden peruslogiikkaa. Yhdysvaltalaiset ovat kysyneet itseltään, onko ”uusi maailmanjärjestys muuttanut kokonaan USA:n entisen mahdin. EU.ssa on parhaillaan käynnissä talouskriisissä olevien maiden auttaminen yhteisellä talouspaketilla. Mikäli sopua ei saada aikaan, romahtaako koko maailmantalous ellei Suomi hyppää EU-rattaille takaajaksi? Melkoinen paikka Suomi Neidollla sanoisin.

Maailmalla pelataan eräänlaista nollasummapeliä. Win-win maailma on mennyttä ja kansakunnat vetävät henkeä. Miten islamilakien maailmaa kestää nuorten kansalaistensa demokratiavaateet ja kuinka mielenosoituksiin vastataan? Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Muammar Gaddafi uskaltaa ja jaksaa pitää puolensa. Varmaa on vain, että akateemisen talouden apostolit ja täysin vapaan markkinatalouden kannattajat, eivät piittaa lamasta
tuon taivaallista. Pääasia on, että johtajien optiot kasvavat ja kansa maksaa pankkien typerät luotottamiset. Tätä kutsutaan uudellanimellä markkinasosialismi. Toinenkin asia on varma: globalisaation huippuaikojen hyvänolon tunne ei enää palaa.

Millaiseksi maailmanpolitiikan uusi kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu? Onnistuuko George Sorosin rahoittama INET (Institute of New Economic Thinking) avaamaan uusia väyliä maailman taloudelisessa ilmapiirissä, jää nähtäväksi.
Venäjä kulkee omia polkujaan ja sen vaalit muistuttavat yhä enemmän Neuvostoliiton vaaleja ja jokainenhan tietää yritysriskit
ja sijoittamisen ongelmat Äiti-Venäjällä. Maailma puskee taas lamaan vai?
Maailmassa on pankkirintamalla veikattu yleismaailmallisesti täysin vääriä hevosia. Mutta So what!

jussi.melanen@phnet.fi

Lähde: Gideon Rachman; Zero-Sum World kirja

 

Lätkää, lätkää….

Jääkiekon MM-kisoissa on vihdoin ja viimein päästy jo pudotuspelivaiheeseen. Keskiviikkona paikkansa välierissä varmistivat Tsekki ja Ruotsi vakuuttavilla esityksillä. Tänään torstaina, kun tätä kirjoitan, on Suomen vuoro. Vastassa on yllättäjä Norja ja ainoa mikä kelpaa tästä ottelusta meille suomalaisille on voitto. Norja yllätti Ruotsin alkusarjassa ja taisteli hyvin myös Kanadaa vastaan, mutta uskon, että Suomen joukkueella on itseluottamus tällä hetkellä todella korkealla eikä Norja tuota suuria ongelmia.
Suomi on osoittanut, että sillä on taistelutahtoa vähintään saman verran kuin Espoon Bluesilla play off-matseissa tänä keväänä. Maalin tai parin takaa on noustu voittoon jo neljä kertaa.

Lisäksi Suomen rankkaritilastot ovat komeaa luettavaa. Yleensä on riittänyt, että Immonen ja Koivu ovat käyneet veivaamassa patenttiveivinsä. Silloin kun on tarvittu vielä kolmas laukoja, on Suomella vetää hihasta vielä Granlund-niminen ässä. Nuori herra Granlund on näissä kisoissa näyttänyt, että pärjää myös MM-tasolla miesten kisoissa, joten eiköhän näillä näytöillä Granlund siirry jo ensi kaudeksi NHL:aan Minnesotan joukkueeseen Mikko Koivun kaveriksi.

Ennen kisoja olin skeptinen Suomen menestyksen suhteen ja ennustin, että Suomi putoaa puolivälierissä. No, näin voi vielä toki käydä, mutta jos Suomi sössii voiton jollain kummalla tavalla Norjalle, voi Jukka Jalonen jättää eroanomuksensa välittömästi.
Välierissä vastaan tuleekin sitten jo kovempi vastus, kun vastustajan päätyyn luistelee joko Kanada tai Venäjä. Molemmat joukkueet ovat voitettavissa, joten tänä keväänä voidaan nähdä loppuottelussa pitkästä aikaa sinivalkoinen joukkue. No eipä mennä asioiden edelle! Sunnuntainahan tuo nähdään, ketkä siellä finaalissa pelaavat.

 

Helpon sarja-avauksen jälkeen FC Lahti kävi hakemassa pisteen Vantaalta Kösen viime hetken maalilla. PK-35 luettiin etukäteisspekuloinneissa sarjan kärkikaartiin, joten pistekin oli ihan OK suoritus. Varsinaiset kärkimiehet puuttuvat edelleen Lahden pelistä ja se on mielestäni melkoinen sudenkuoppa. Pitäisiköhän vuokrata esim TaMu:n jäämistöstä joku hyökkääjä kuukaudeksi?

Sunnuntaina Kisapuistoon saapuu vieraaksi Kokkolan Palloveikot ja ainakin meikäläinen odottelee voittoa kotikentän turvin. Jokohan tällä kertaa tuhannen katsojan raja pamahtaa rikki? Jonkin verran on ollut nurinaa lippujen hinnoista. Onhan 15 euroa paljon divaripalloilusta, se on aivan tosi. Muistaakseni viime vuonna saman verran maksoivat liigamatsien liput, joten onkohan Lahdelle jäänyt vahingossa päälle viime vuoden hinnoittelu lippujen hintoihin? Tosin kympillä pääsi pelissä istumaan niin pää- kuin aurinkokatsomoonkin ja minun mielestäni kymppi on jo ihan OK hinta, varsinkin kun oletettavasti Lahti tulee keikkumaan sarjan kärkikahinoissa sarjan loppuun asti.

Hardcore-fanit kyllä maksavat melkein summan kuin summan nähdäkseen pelin, mutta se tavallinen ”tuulipukukansa” pitäisi kyllä houkutella peleihin pienemmällä lipun hinnalla. Samalla Kisapuiston olosuhteita pitää parantaa nopeassa tahdissa, sillä Lahdessa katsojat ovat tottuneet parempiin olosuhteisiin. Voi olla, että aika nopeasti Kisapuiston lumo ja nostalgia haihtuvat, kun jonotat pahalle haisevaan bajamajaan tai saat tikkuja persuksiin aurinkokatsomon lankuista maksettuasi lipusta 15 euroa.

No, lopetetaan itku ja valitus tähän. Tärkeintähän on se, että joukkueen peli kulkee eli päätuote on kunnossa. Hyvää ja tuloksellista peliä katselee vaikka heinäpellossa, jos niikseen tulee!

-Pete Salomaa-

Valtamedian sokeat pisteet

Tukahdutettu media

Tarkastellessaan valtmedia niin Ylessä kuin lehdistössä ei voi olla huolestumatta. Kaikkialla huomaa, että valtamedian ensisijainen tarve on saada vastaanottajan huomio itselleen. Vastaanottajalta ei edellytetä mitään. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hänet vain houkutellaan viihteen keinoilla mukaan ”muka” yhteiskunnalliseen keskusteluun.Mitään todellista vallan vahtimista tai yhteiskunnallista näkemystä ; puhumattkaan kritiikistä, ei
ei huomioida. Lahdessa nimenomaan Etelä-Suomen Sanomat käyttää tätä tietoisesti hyväkseen. Asioiden hurskasteluun käytetään samoja viihteen keinoja, joita muukin media käyttää: helppo rytmi, itseisarvoinen näennäisliike, läheisyys ja siveistelevä dramatiikka. Kriittiset puheenvuorot karsitaan tehokaasti ja politiikkaan suhtaudutaan lapsenomaisesti ”yhteisten asioiden” hoitamisena.Tällainen valikoiva demokratia rajaa ja jättää ulkopuolelle sellaisia näkökulmia, joita ei haluta tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Valtamedia tarjoaa sitä, mitä ihmiset muka haluavat? Oikein! Tämän mahdollistavat mainostajat. Maksalaatikon hinta ja kylätoimittajan huoli lapsen lähikoulusta ovat tärkeitä asioita, mutta eivät niin tärkeitä asioita kuin se, miten Suomessa kierretään veroja hallintarekisterin suojassa 850 miljoonaa. Näistä valtamedia vaikenee, koska julkista kritiikkiä media ei siedä muualla kuin itsessään. Se yrittää piilottaa mediakririikin erikoisjulkaisuihinsa ja
valikoi palautteita.

Yksityisrahoitteinen media voi tietysti määrittää tehtävänsä niin kuin haluaa, mutta Yle ei voi tehdä näin. Uskottavan kritiikin perusehtoja on se, etteivät kritiikin esittäjä ja kohde edusta samaa tahoa.”Pressikubissa” mediassa työskentelevät ihmiset puivat Taustapeili- tyyppisessä ohjelmassa muka mediakriittisesti tapahtumia. Oikeasti ohjelmassa ei synny muuta lisäarvoa kuin rupatteluviihdettä ja esiintyjien entisestäänkin nokkavaa omanarvontunnon pönkittämistä.

Aikanaan kiinnostava Ylen ohjelma ”Maailma sanoja vankina” lopetettiin eikä mitään dramaatista tapahtunut. Johtavan paikallislehden on helpo luoda johonkin asiaan näennäiskriittisyyttä ja sallia keskustelua. Tärkeätä on vain huolehtia siitä, että todellista mediakriittistä keskustelua ei vain pääse syntymään. Valtamedialle on ominaista mukavuudenhalu ja miellyttäminen. Valtalehti tarjoilee ”pikku kivaa kaikille” ja määrittää itse missä ja miten se sietää julkista kritiikkiä. Juuri siksi tarvitaan ilmaisjakelulehtiä kertomaan ihmisille asioiden taustoja peittelemättä; ilman ennakkosensuuria.

jussi.melanen@phnet.fi

 

 

Jeesus on lähellä!

Pääsiäisen suuret tapahtumat ovat jo takanapäin, mutta ihmeteltävää silti riittää. Pääsiäisen jälkeiset raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jeesus ei jäänytkään haudan vangiksi, vaan vietti aikaa opetuslasten kanssa edelleen.

Erityisesti Luukas kuvaa evankeliumissaan sitä, miten Jeesus oli ylösnousemuksen jälkeenkin ihminen joka söi ja joi, ei siis mikään aave. Syödessään ja juodessaan Jeesus osoitti olevansa kuin kuka tahansa meistä, myös normaalien luonnonlakien armoilla. Hän oli ihmiselämän vaatimusten ja riippuvuuksien alainen.

Muihin uskontoihin verrattaessa on poikkeuksellista, että Jumala voi tulla näin täydelliseen ihmisyyteen. Monissa muissa uskonnoissa ihmisen pitää itse pyrkiä kohti korkeuksia, rakentaa omia tikapuita taivaaseen. Syömisessä ja juomisessa on kuitenkin syvää Ihmisen Pojan saarnaa: Jeesus ei kadonnut tavoittamattomiin taajuuksiin, vaan on sinua lähellä. Joka päivä! Siitä löytyy ilo ja kiitos myös pääsiäisen jälkeiseen aikaan.

 

Ville Hakulinen

 

FC Lahti aloitti väkevästi

Lahden kuhnurit aloittivat jalkapallon Ykkösen odotetunlaisesti ja Espoon porukka sai lähteä kotimatkalle 3-0 tappio niskassaan. Ottelussa Lahti oli omaa luokkaansa ja vain huono viimeistely esti suuremmat luvut. Mustapaidat olivat noista kahdesta joukkueesta ainoa, joka näytti jalkapallojoukkueelta, jolla on peli-idea ja joka myös osaa sitä toteuttaa. FC Espoo on rankattu sarjan tyvipäähän, joten oikeampi kuva Lahden tasosta nähtäneen viikonlopun matsissa PK-35:sta vastaan. Joukkueesta jäivät positiivisesti mieleen kahden maalin mies Teemu Turunen, Jussi Länsitalo, Mikko Hauhia ja Drilon Shala. Kahden viimeiseksi mainitun yhteistyö oikealla laidalla oli vauhdikasta ja Espoon pakkeja vietiin välillä todella lujaa. Shala voi vielä kuitenkin parantaa tuosta rutkasti, sillä myös muutama keskinkertainen suoritus mieheltä nähtiin. No ei joukkueessa huonoa lenkkiä ollut, vaan kaikki täyttivät paikkansa mainiosti.

Turunen on päässyt yllättämään meikäläisen totaalisesti, sillä minä ainakin kuvittelin kaverin olevan jo menneen talven lumia useine loukkaantumisineen. Puolustuksen johtohahmo Miranda sen sijaan yllätti olemalla ylimielisen ja tylsistyneen oloinen pelin aikana. Eikö Ykkönen nappaa?? Tämän huomasi myös Kautonen, joka otti miehen vaihtoon. Mirandalla on ollut polvensa kanssa ongelmia, joten saattoi tuo vaihto siitäkin johtua.

Vaikka kolme maalia tehtiinkin, niin silti hyökkäys huutaa Rafaelia ja Kemppistä. Jos kyseiset herrat olisi kentällä nähty olisi peli voinut päättyä jopa 7-0. No ei makeaa mahan täydeltä ja tärkeintä on ne pelistä saadut kolme pistettä, sillä nousustahan tässä pelataan ja joka ainoa piste on tärkeä siinä kamppailussa. Samanlaista ylivoimaa ja voitonmarssia tuskin kuitenkaan nähdään joka matsissa, kun nähtiin viime tiistaina.
Kylmä sää ei houkutellut Kisapuiston lehtereille mitään yleisöryntäystä, sillä paikalla paleli ainoastaan hieman yli 700 katsojaa. Siihen nähden, että Lahden tavoitteena on saada peleihin 1500 -2000 katsojaa, oli luku suuri pettymys. No kunhan ilmat lämpiävät, Lahti porskuttaa voitosta voittoon ja vastustajana on joku kärkiryhmistä, nähtäneen Kisiksessäkin kunnon yleisömääriä.

Kisapuiston tulostaulu edustaa alan uusinta tekniikkaa…

Mieletön Deja vu-ilmiö valtasi mielen, kun astelin sisään rämettyneeseen Kisapuistoon. Sieltä nimittäin alkoi meikäläisen futisfanitus 70-luvun alussa, kun kentällä kirmasivat Kuusysin asussa mm. legendaariset Kauko Rivinoja ja Raimo Saviomaa. Muistan kuinka pikkupoikana sade välillä yllätti aurinkokatsomossa istuvat ja oli lähdettävä kotiin kesken pelin. Onkohan muuten penkit samat kuin 70-luvulla vai onkohan laudat joskus vaihdettu?
Kaikenkaikkiaan paluu Kisikseen oli kuin paluu ruohonjuuritasolle ”loistokkaasta” Veikkausliigasta. Se on myönnettävä, että tykkään katsella peliä mielummin Kisiksessä kuin hiihtostadionilla. Hiihtis on jotenkin liian kolkko ja katsomot liian kaukana kentästä. Se on totta, että Kisapuistoon pitää upottaa paljon rahaa, jotta siitä saa edes jonkinlaisen jalkapallopyhätön, joka olisi palveluiden saatavuudessa 2000-luvulla. Pienen naurunremakan sai aikaan ainakin tulostaulu, joka on ollut sellaisenaan varmasti jo 40 vuotta. Kiva kuitenkin, että yhdellä järjestysmiehellä on joku erikoistehtävä, kun hän saa vaihtaa niitä numerolappuja aina kun maali tulee…Tällä hetkellä Kisis on enemmän back to 80’s-meininkiä ja kelpaa nostalgisessa mielessä Let’s go-meiningillä Ykkösessä, mutta jos Lahti nousee takaisin Veikkausliigaan, on pakko palata hiihtostadionille ellei rahaa Kisiksen remonttiin löydy.

Cupissa Lahti singahti komeasti neljän joukkoon ja seuraavaksi vastaan tuleekin kaikkien suuresti rakastama HJK. Kyseessä on todella mielenkiintoisen ottelupari varsinkin viimeaikaisten tapahtumien (Litmasen patsasraiskaus) jälkeen.
Toivon mukaan kentällä nähdään silloin herra Litmanen ja toivottavasti Lahden fanit asian huomioivat. Kaikuukohan silloin lahtelaiskatsomossa ”On vain yksi Kuningas” -huudot….?
Lahden faneista voi olla montaa mieltä ja joskus kyseinen porukka voi olla melkoisen sietämätön apinalauma räävittömine huutoineen, mutta hattua pitää nostaa heille siitä, että joka pelissä jaksavat pitää mölyä meidän muidenkin edestä.
Olisi aika hiljaista peleissä ilman sitä ”apinalaumaa”…

 

– Pete Salomaa-

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011