Miksei Suomen luovuuspääomasta huolehdita?

Suomessa kuljetaan globalisaatiostrategiassa jälkijunassa. Täällä ei ole osattu huolehtia luovien yksilöittemme kasvun tuottamasta pääomasta ja tulosta sellaisella asiantuntemuksella, jota meiltä sivistysvaltiona olisi pitänyt odottaa. Tämä tuntuu uskomattomalta lapsellisuudelta juuri nyt, jolloin
tuotantotalous on totaalisesti muuttunut. Suomessa ei ole oikein käsitetty, mitä immateriaalisella omaisuudella eli merkki- ja tekijänoikeusluvilla (IPR) ylipäätään tarkoitetaan.
Esimerkiksi äänilevy-, elokuva-, lääke-, kosmetiikka- ja muotiteollisuudessa immateriaalisen merkkioikeuden arvo on tuotteen valmistukseen nähden monikertainen. Jokainen tajuaa, että jos timpuri väsää talon ja maalari maalaa sen syntyy talo ja omaisuutta, mutta kun loistavat ja osaavat luovat taitelijamme luovat IPR varallisuutta, ei suomalaisviranomaisten mukaan synny mitään, vaikka IPR:llä on patenttioikeutta monikertaisesti vahvempi lain suoja!
On erittäin huolestuttavaa, että suomalaisia yrityksiä on ostettu ulkomaille pelkillä tasearvoilla, jolloin IPR varallisuus on mennyt lapsiveden mukana kaupantekijäisinä ulkomaille. Nyt ulkomainen ostaja verottaa meitä raskaasti niiden käytöstä, nappaa uustuotannoilleen tuet ja vähentää loput kulunsa verotuksessa. Eivätkö suomalalaiset bisnesenkelit tajua , että Suomi on IPR investoijan paratiisi?
Miten on mahdollista, että henkisen pääomamme eteen tekevät sisällöntuottajat pakotetaan tai ahdistetaan ulkomaiseen omistukseen? Istuuko elinkeinosta vastaavassa ministeriössämme sellaisia hölmöjä, jotka eivät osaa tai edes tajua lahjakkaiden nuortemme ja kokeneiden luovuusammattilaistemme ongelmia. Jos on näin, pitää luuta pistää lakaisemaan ministeriöiden nurkkia kovalla kädellä.

Suomalaisella yhteiskunnalla pitäisi olla sellaisia keinoja käytettävissään, että jollain tavalla saisimme upean luovan taloutemme uudeksi kansantaloutemme huippuravuriksi. Tarvitsemme tähän sellaisia bisnesyrittäjiä, jotka tajuavat koko suomalaisen luovuuden laajuuden ja tason.
Kukaan ei ole laskenut niitä menetyksiä, jotka ulkomaille on menetetty pelkästään siksi, että keksijöittemme ja taiteilijoidemme tuotteet eivät ole pysyneet omissa käsissämme. Amerikkalaiset ovat tämän asian tajunneet jo vuosikymmeniä sitten. Pelkästään heidän elokuviensa
tekijänoikeudet ovat suuremmat heidän maatalousbisneksensä.

Suomen luovissa ajatushautomoissa syntyy varmasti lisää hienoja ”angrybirdsejä”. Kysymys kuuluukin? Miten pystymme varmistamaan sen, etteivät taiteemme ja luovuutemme rahat karkaa meiltä ulkomaille? Tässä saattaisi jollain ajattelevalla kansanedustajalla on näyttämisen paikka.

Jussi Melanen

 

Sydän ja Isä meidän

Psykososiologisessa persoonallisuuskehitysnäkemyksessä monikin viisas tutkija mainitsee ongelmallisen isäsuhteen. Välittömyys ja läheisyys eivät välttämättä ilmene kovassa ja ankarassa isäsuhteessa. Ruotsin kirkon historiassa esimerkkinä kenties toimii Lars Leevi Laestadius. Liekö ollut vaikeaa, kun hän mieluummin puhutteli Jumalaa Taivaalliseksi Vanhemmaksi? Tämän rukoussunnuntaiviikonvaihteen viisaus on siinä, että rukous ei ole rituaalinen velvollisuus, vaan välitön, läheinen ja luottavainen keskustelusuhde ihmisen ja Jumalan välillä.

Kaiken luodun takana on hyvä Jumala. Hänen valtakuntansa lopullista tulemista saa rohkeasti pyytää. Hänen tahtonsa toteutumista omassa elämässäni saan pyytää. Hän avaa kätensä ja antaa kaiken mitä tarvitsen. Jokapäiväinen leipä tulee ja siitää riittää jaettavaksi toisillekin. Hän antaa velkamme anteeksi ja päästää pahasta, sillä Hänen olemuksensa on sulaa hyvyyttä.
Kaikki on Hänen ja Häneltä. Meillä on osallisuus hänen omaansa.

Paitsi että tänään kehotetaan kollektiiviseen rukoukseen seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa, Jeesus kehottaa rukoilemaan yksin, käymään sydämen keskustelua Jumalan kanssa. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä on mahdollisuus kuunnella Jumalan puhetta, kohdata hänet ja mietiskellä.
Tämä kaikki ei ole vain kevyttä fiilistelyä vaan tällaisen toiminnan hedelmänä saattaa seurata toiminta juuri tässä näkyvässä maailmassa, rakastaa ja palvella lähimmäistä, kantaa vastuuta luomakunnasta ja tehdä työtä kaikkien yhteiseksi hyväksi elää iloisesti ja osallistua Jumalan antamien hyvyyksien iloiseen nauttimiseen.

Esa Kekki

 

Känni on köyhän sinfonia

-Ihanaa leijonat ihanaa!
Liipolan Nurminen pelasti shown

Turha sitä on anteeksi pyytää, jos kerran elämässä vetää persekännit MM voiton takia. Kaikki suomalaiset painivat samassa sarjassa: viinaa ei osata juoda. Herrat ja narrit kulkevat käsikynkkää tässä asiassa. Joukkueenjohtajat Jutila ja Nurminen osoittivat kansalliset kykynsä myös televisiossa.
Nurmisen lentokenttä kieppi pyörii YouTubessa ja tuo meille mainetta enemmän kuin tämä kunnianarvoisa maailmanmestaruus 16 vuoden tauon jälkeen.

Harva on lukenut Toronton Monitor lehteä, joka kommentoi kisoja. ” Mitä väliä, kun maailman parhaat pelaajat olivat poissa NHL:n loppuotteluissa, kuka voittaa toisen luokan kisat:” Mutta Suomi poika pitää tätä panetteluna ja happamina pihlajanmarjoina. Saatanan Nikkarit ja Kanuskit menköön vetämään siirappimehua nenäänsä. Parhaatkin puhujat! Sanonko perkele!

Nyt sitten kaikki tapakasvattajat ovat soimaamassa suomalaisten käyttäytymistä voiton juhlissa ja arvioimassa, mitä kamalaa vahinkoa se aiheuttaakaan meidän pilteillemme ja roolimallien hakijoillemme. Voi herran pieksut, mitä sievistelyä ja näennäismoraalista hännystelyä. Kaikki piltit
ovat jo ainakin Liipolassa hakeneet roolimallinsa vanhemmistaan, jotka konttaavat joka viikko laitamyötäisessä kotiin enemmän tai vähemmän rupsahtaneessa kunnossa. Ei siinä roolimalleja tarvita, vaan hyvää viinapäätä ja lasikuitumaksaa.
Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, jos nämä talvisotaa suuremmat sankarit olisivat avanneet Perrier vichynsä Kauppatorilla ja siemailleet pullon suusta poreilevia huikkia koko Suomen kansan nähden. Olisi siinä samppanjaa kauppaavat ranskalaiset ainakin puistelleet päätänsä ja haukkuneet odudot
suomalaiset täysin typeriksi tomppeleiksi, jotka eivät osaa juhlia oikeilla aineilla.

Hyvät ystävät ja kylän miehet. Meidän tulee muistaa, mistä me olemme kotoisin ja mikä erottaa meidät muista kansoista: sauna, terva ja viina. Viinaa me osamme käyttää oikein sen ainoalla oikealla tavalla eli vetämällä perseet olalle. Me painimme samassa sarjassa kuin muutkin alkuperäiskansat. Vain eskimot, intiaanit ja suomalaiset tietävät, miten virkistävää on vetää parin viikon putki nokkaan ja herätä sitten niin helvetilliseen kohmeloon, että jotkut jopa siinä tilassa ovat tulleet uskoon tai katumapäälle. Jollei nyt ihan uskoon, niin lakanneet kokonaan käyttämästä tätä jumalallista alkuainetta sen alkuperäisessä tarkoituksessa: humalahakuisuus tavoitteena. Ei voi olla ylevämpää näkyä kuin suomalainen johtaja ja kiekko-orja halaamassa toisiaan syvässä koomassa. Raateentie siitä väkisinkin tulee mieleen ja kyynel vierähtää silmänurkasta.
Helsinki ja Pasila Porilaisten Farssi! Ihanaa leijonat !Ihanaa !

 

Pyhä pyörillä

Lahdessa vietettiin kirkon suurtapahtumaa Kirkkopäiviä 13.-15.5. Kansaa oli koolla tuhansittäin. Oman ohjelmansa saattoi poimia tarjottimelta, jossa oli tapahtumaa, konserttia, keskustelua, kahvilaa jne. jne.

Jokainen löysi varmasi oman suosikkinsa. Minun suosikkini käveli minua vastaan torilla perjantaina puolenpäivän tietämissä. Vastaan tulivat työtoverini Kikka ja Johanna. He työntelivät kasarityyppisiä lastenvaunuja, jossa ei uinunut vauva, vaan pyykkilauta, kynttilä, kukkia, sanoja ja pieni krusifiksi. Pyhä kohtasi minua keskellä perjantaista toria.
Kikka ja Johanna kysyivät haluaisinko viettää heidän kanssaan pyhäkouluhetken. Miksikäs ei? Olinhan  pyhäkoulu minulle tuttu lapsuudesta asti. Sain soittaa tuttua triangelia. Johanna lauloi kauniisti siunauslaulun ja Kikka luki Lasten Raamatusta kertomuksen tuhlaajapojasta. Vielä yhteinen laulu ja triangelin soitto. Kynttilä loisti pyykkilaudalla.
Sain mukaani pyhäkoululehden ja pienen lammastarran.
’Tuntui siunatulta ja iloiselta jatkaa matkaansa lyhyen hetken jälkeen kirkkopäivätorilla. Niin Kikka ja Johannakin jatkoivat matkaansa pitäen kiertävää pyhäkouluaan taas uusille torilla liikkuville ihmisille.
Miten lempeästi ja kauniisti seurakunta tulikaan ihmisten keskelle.

Toi oli tosi upea idea, jonain lauantaina vaan vaikka Liipolan raitille, pyhäkoulu on hieno juttu ja meille monille vielä niin tuttu.

Kaarina Koho-Leppänen
oppilaitospastori

 

Globalisaatiokrapulaa potemassa

Maailman johtavat kansantaloudet ovat taas kiistakumppaneita. Yhdysvallat ja Kiina palaavat taas pitkän yhteistyökauden jälkeen mittelemään laman uhkaaamassa maailmassa. Tähän on olemassa kolme syytä tai pikemminkin merkittävää oiretta: maiden väliset ihmisoikeuskäsitykset, kitkerä epäonnistuminen yrityksissä ratkoa ilmastokysymyksiä ja Kiinan valuuttakurssipolitiikka.
Kiina on tahallisesti pitänyt yuaninsa aliarvotettuna dollariin nähden, mikä on näkynyt korkeina työttömyyslukuina Amerikassa. Johtaako tämä protektionismiin USA:ssa, jää nähtäväksi?

Mutta, jos Barack Obama allekirjoittaa nimensä tälläisiin lakeihin, on vihanverkot heitetty vesiin. Tämä strateginen muutos myrkyttäisi varmasti Kiinan ja Yhdysvaltojen välit. Merkittävin oire tälläisestä kehityksestä on ylikierroksilla kiihtyvä kilpailu Tyynellämerellä ja Taiwanin kysymys.
Kiina ei hyväksy USA:n liittolaisten Japanin ja Etelä-Korean sotaharjoituksia alueella ja USA ärsyttää kiinalaisia varustamalla Taiwania.
Kiinalle tärkeimpiä asioita ovat sen omat taloudelliset ja energiaintresit. Teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien välinen pattitilanne on pysäyttänyt edistyksen kansainvälisissä ilmastotalkoissa ja populistiset kannanotot molemmissa maissa ovat lisääntyneet.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on muuttanut kansainvälisten suhteiden peruslogiikkaa. Yhdysvaltalaiset ovat kysyneet itseltään, onko ”uusi maailmanjärjestys muuttanut kokonaan USA:n entisen mahdin. EU.ssa on parhaillaan käynnissä talouskriisissä olevien maiden auttaminen yhteisellä talouspaketilla. Mikäli sopua ei saada aikaan, romahtaako koko maailmantalous ellei Suomi hyppää EU-rattaille takaajaksi? Melkoinen paikka Suomi Neidollla sanoisin.

Maailmalla pelataan eräänlaista nollasummapeliä. Win-win maailma on mennyttä ja kansakunnat vetävät henkeä. Miten islamilakien maailmaa kestää nuorten kansalaistensa demokratiavaateet ja kuinka mielenosoituksiin vastataan? Kukaan ei tiedä, kuinka kauan Muammar Gaddafi uskaltaa ja jaksaa pitää puolensa. Varmaa on vain, että akateemisen talouden apostolit ja täysin vapaan markkinatalouden kannattajat, eivät piittaa lamasta
tuon taivaallista. Pääasia on, että johtajien optiot kasvavat ja kansa maksaa pankkien typerät luotottamiset. Tätä kutsutaan uudellanimellä markkinasosialismi. Toinenkin asia on varma: globalisaation huippuaikojen hyvänolon tunne ei enää palaa.

Millaiseksi maailmanpolitiikan uusi kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu? Onnistuuko George Sorosin rahoittama INET (Institute of New Economic Thinking) avaamaan uusia väyliä maailman taloudelisessa ilmapiirissä, jää nähtäväksi.
Venäjä kulkee omia polkujaan ja sen vaalit muistuttavat yhä enemmän Neuvostoliiton vaaleja ja jokainenhan tietää yritysriskit
ja sijoittamisen ongelmat Äiti-Venäjällä. Maailma puskee taas lamaan vai?
Maailmassa on pankkirintamalla veikattu yleismaailmallisesti täysin vääriä hevosia. Mutta So what!

jussi.melanen@phnet.fi

Lähde: Gideon Rachman; Zero-Sum World kirja

 

Valtamedian sokeat pisteet

Tukahdutettu media

Tarkastellessaan valtmedia niin Ylessä kuin lehdistössä ei voi olla huolestumatta. Kaikkialla huomaa, että valtamedian ensisijainen tarve on saada vastaanottajan huomio itselleen. Vastaanottajalta ei edellytetä mitään. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hänet vain houkutellaan viihteen keinoilla mukaan ”muka” yhteiskunnalliseen keskusteluun.Mitään todellista vallan vahtimista tai yhteiskunnallista näkemystä ; puhumattkaan kritiikistä, ei
ei huomioida. Lahdessa nimenomaan Etelä-Suomen Sanomat käyttää tätä tietoisesti hyväkseen. Asioiden hurskasteluun käytetään samoja viihteen keinoja, joita muukin media käyttää: helppo rytmi, itseisarvoinen näennäisliike, läheisyys ja siveistelevä dramatiikka. Kriittiset puheenvuorot karsitaan tehokaasti ja politiikkaan suhtaudutaan lapsenomaisesti ”yhteisten asioiden” hoitamisena.Tällainen valikoiva demokratia rajaa ja jättää ulkopuolelle sellaisia näkökulmia, joita ei haluta tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Valtamedia tarjoaa sitä, mitä ihmiset muka haluavat? Oikein! Tämän mahdollistavat mainostajat. Maksalaatikon hinta ja kylätoimittajan huoli lapsen lähikoulusta ovat tärkeitä asioita, mutta eivät niin tärkeitä asioita kuin se, miten Suomessa kierretään veroja hallintarekisterin suojassa 850 miljoonaa. Näistä valtamedia vaikenee, koska julkista kritiikkiä media ei siedä muualla kuin itsessään. Se yrittää piilottaa mediakririikin erikoisjulkaisuihinsa ja
valikoi palautteita.

Yksityisrahoitteinen media voi tietysti määrittää tehtävänsä niin kuin haluaa, mutta Yle ei voi tehdä näin. Uskottavan kritiikin perusehtoja on se, etteivät kritiikin esittäjä ja kohde edusta samaa tahoa.”Pressikubissa” mediassa työskentelevät ihmiset puivat Taustapeili- tyyppisessä ohjelmassa muka mediakriittisesti tapahtumia. Oikeasti ohjelmassa ei synny muuta lisäarvoa kuin rupatteluviihdettä ja esiintyjien entisestäänkin nokkavaa omanarvontunnon pönkittämistä.

Aikanaan kiinnostava Ylen ohjelma ”Maailma sanoja vankina” lopetettiin eikä mitään dramaatista tapahtunut. Johtavan paikallislehden on helpo luoda johonkin asiaan näennäiskriittisyyttä ja sallia keskustelua. Tärkeätä on vain huolehtia siitä, että todellista mediakriittistä keskustelua ei vain pääse syntymään. Valtamedialle on ominaista mukavuudenhalu ja miellyttäminen. Valtalehti tarjoilee ”pikku kivaa kaikille” ja määrittää itse missä ja miten se sietää julkista kritiikkiä. Juuri siksi tarvitaan ilmaisjakelulehtiä kertomaan ihmisille asioiden taustoja peittelemättä; ilman ennakkosensuuria.

jussi.melanen@phnet.fi

 

 

Jeesus on lähellä!

Pääsiäisen suuret tapahtumat ovat jo takanapäin, mutta ihmeteltävää silti riittää. Pääsiäisen jälkeiset raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jeesus ei jäänytkään haudan vangiksi, vaan vietti aikaa opetuslasten kanssa edelleen.

Erityisesti Luukas kuvaa evankeliumissaan sitä, miten Jeesus oli ylösnousemuksen jälkeenkin ihminen joka söi ja joi, ei siis mikään aave. Syödessään ja juodessaan Jeesus osoitti olevansa kuin kuka tahansa meistä, myös normaalien luonnonlakien armoilla. Hän oli ihmiselämän vaatimusten ja riippuvuuksien alainen.

Muihin uskontoihin verrattaessa on poikkeuksellista, että Jumala voi tulla näin täydelliseen ihmisyyteen. Monissa muissa uskonnoissa ihmisen pitää itse pyrkiä kohti korkeuksia, rakentaa omia tikapuita taivaaseen. Syömisessä ja juomisessa on kuitenkin syvää Ihmisen Pojan saarnaa: Jeesus ei kadonnut tavoittamattomiin taajuuksiin, vaan on sinua lähellä. Joka päivä! Siitä löytyy ilo ja kiitos myös pääsiäisen jälkeiseen aikaan.

 

Ville Hakulinen

 

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011