Valittamisesta on tullut yhteiskunnassamme tapa.Erityisesti tuo tapa lausutaan yhä useammin juuri rikkaiden suulla ja täynnä paatosta ja oikeassa olemisen ”muka” tuskaa ja huolta suomalaisesta yhteiskunnasta. Viimeksi tätä oikeutta käytti verojaan Ruotsiin pakoon muuttanut patriootti Björn Wahlroos , joka katsoi oikeudekseen haukkua suomalaisen työntekijöiden ammattiyhdistysliikkeen maan rakoon. Samalla hän sivuttaa itse mitään kipua tuntematta ne ”mukavat” rikolliset kaverinsa, jotka ovat siirtäneet laittomasti rahojaan Neitsytsaarille, Sveitsiin, Luxemburgiin ja muihin veroparatiiseihin. Nyt näille ressukoille meinataan vielä antaa oikein valtion toimesta anteeksi tämä pieni ”väärinkäsitys”, jos he itse ilmoittavat laittomat talletuksensa verottajalle. Irvokkaampaa kuvaa todellisuudesta ei voi löytää!
”Nalle”-poika uskoo sokeasti omaan liberaalikapitalistiseen näkemykseensä kuin Jumala. Hänestä on oikeudenmukaista, että muut joustavat, mutta rikkaat eivät. Kaikkien muiden
on joustettava, mutta rikkaiden varkaiden ei. Hän kylvää mediaan yksilöllisyyden sanomaa niin taitavasti, että omien aikalaistemme ihanteesta, tulee rikkaille ”rosvoparoneille” loistava hallinnanväline. Monet mediatalot ja lobbarit on ostettu ja valjastettu ruokkimaan yltiöyksilöllisyyttä niin ovelasti, että laillisesta oikeudesta järjestäytyä, täytyy pyrkiä tekemään laitonta.
Rikkaat vaativat taloustalkoissa muilta joustavuutta ja byrokratian vähentämistä, mutta itse he käyttävät kaikki nokkelat porsaanreiät keventämään omaa jo nykyiselläänkin olematonta verotustaan entisestään. He pyrkivät sellaiseen yhteiskuntaan, jossa yhteisöllisyys ja kanssaihmisten huomioiminen, joutuisi ristiriitaan omien itsekkäiden tavoitteiden kanssa ja samalla valta kanavoituisi harvoille oligarkitoimijoille.
Nuorisomme on jo suistunut ojasta allikkoon, koska yhteisiä päämääriä ei enää löydetä siksi, että taloudellisen eliitin ”hajota ja hallitse” – menetelmä on ajettu sisään salakavalasti ja taitavasti. Ylikansalliset yritykset ovat saaneet kuluttajamassoista itselleen renkejä ”brändäämällä” ja purkittamalla tuotteitaan muka yksilölliseen makuun; miljoonille kertakäyttäjille.
Tänä vuonna on keskusteltu erityisen vilkkaasti yritysten lahja- ja perintöverosta. Perheyritysten liitto väittää, että perintövero pakottaa usein perilliset myymään vanhan perheyrityksen tai vähintäänkin pienentää omistajien mahdollisuuksia investoida yrityksensä kasvuun.
Kuitenkin tosi asia on, että sukupolvenvaihdos on jo otettu huomioon nykyisessä perintöverolaissa. Yli kymmenen prosenttia yrityksestä omistava perinnönsaaja saa ison helpotuksen verotettavan perinnön laskentatapaan.
Veron määrä jää vain muutamaan prosenttiin perinnön arvosta.
Mutta mitä tämä osoittaa ja tarkoittaa? Onko niin, että yrittäjien haluttomuus maksaa edes tätä pientä osuutta, saa heidän uskonsa oman liiketoimintansa kannattavuuteen horjumaan! Silloinhan yrityksen myynti uusiin, innostuneisiin käsiin, olisi parasta, mitä yritykselle voisi tapahtua. Olisihan se tavallisesta Matti Meikäläisestäkin mukava nähdä vauraiden sukujen jälkikasvu tuottavissa töissä!
Juhani Melanen