Sosiologiasta tuttu Matteus-vaikutus on huolestuttava ilmiö, johon yhteiskuntatutkijoiden on syytä ottaa kantaa tosissaan ja pohtia, mitä piilomerkityksiä sillä on yhteiskunnassa ihan oikeasti pitkällä tähtäyksellä?
”Jokaisella, jolla on annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on otetaan pois, sekin, mikä hänellä on”.
Suomeksi tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tunkiolla kukoistaa vain yksi kerrallaan. Pari vuotta sitten ei voinut avata televisiota tai lehtiä niin, ettei sieltä olisi näkynyt Aku Hirviniemen naamaa. Krista Kosonen naisten puolelta oli samanlainen naamailmiö. Nyt Enbuske on siellä, Enbuske on täällä.
Käytännössä se näkyy monin tavoin. Akateemiseen ylempään keskiluokkaan kuuluva lapsi saa todella täysin erilaisen lähdön elämäänsä kuin kolmannen polven köyhyydessä syntynyt yksinhuoltajien liipolalainen. Tämä etumatka vain kasvaa vuosien varrella. Alkuvuodessa syntyneillä on enemmän etua koulussa kuin loppuvuonna syntyneillä. Ennen koulua lukemaan oppinut on pienoisessa johdossa koko ajan muilta. Kalliita harrastuksia, kuten kaunoluistelusta ja purjehduksesta on tyhjätaskujen turha haaveilla, samoin kielikursseista ja ulkomaanmatkoista. Opettajaperheen kirjahyllystä löytyy muutakin kuin piilopullo ja ruokapöydässä puhutaan muustakin kuin rahasta.
Hyväosaisuus siis kasautuu ja siitä on Suomessa hivenen kiusallista puhua ja keskustella ihan yleisesti. Suomessa toisin kuin USA:ssa vedetään helposti esiin kateuskortti. Meidän Matti on lahjakas, vaikka kelluukin sivistyksen kielikylvyssä ja varakkuuden aalloissa. Tämä näkyy ylemmän keskiluokan asenteissa siten, että kannatetaan eliittikouluja ja maksullisia yliopistoja.
Metsän korkein puu on saanut kasvaa hyvässä mullassa ja näkyy kauas, koska muut eivät varjosta sitä. Politiikassa tämä näkyy bandwagon ilmiönä. Siinä floating vote eli liikkuva äänestäjä hyppää kipin kapin sen kelkkaan, jolla on suurimmat mahdollisuudet voittaa.
Vaikeudet eivät suinkaan vahvista, kuten Suomessa höpistään ja niiden kautta harvoin ylletään voittoon. Lahjakkuuksista yhteiskuntamme toki pitää huolta apurahoilla ja muilla tukitoimin, mutta heikoimmin menee taviksilla. Hyväosaisuuden kierre on paljon vakuuttavampi kuin huono-osaisuuden ja omaisuus alkaa kasautua yhä harvempien käsiin. Luokkayhteiskunta on tulossa takaisin. Nouseeko Suomi taas barrikaadeille ja veli veljeä vastaan?
Valtaa pitäville on aina edullista muuttumattomuus ja jäykkyys. Nopeat muutokset aiheuttavat ennalta arvaamattomia tilanteita, joita on syytä välttää. Kuinka moni voi ihan oikeasti tokaista: ”Ai, minäkin opiskelin Princetonissa!”, tyttäreni voi!
Juhani Melanen