Enkelit ovat meidän ja muiden puolella

Mikkelinpäivän seutuvilla ajattelen enkeleitä. Joosuan kirjassa on jännä kohtaaminen Joosuan ja tuntemattoman miehen välillä. Joosualla on nykyihmisellekin tuttu ajattelutapa, jossa jaotellaan ihmisiä meihin ja muihin, samanlaisiin ja erilaisiin. Joosua kysyy tuntemattomalta miekkaa kantavalta mieheltä: Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme? (Joos. 5:13–15). Joosuan mielestä muita vaihtoehtoja ei ole: olet meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Joosuan vaihtoehdottomaan kysymykseen tämä hahmo vastaa: ”En kumpaakaan.” Hän jatkaa olevansa Jumalan näkymättömien joukkojen päällikkö, enkeli. Hän on ihan omassa lajissaan. Kukaan ei voi omia häntä yksin itselleen.

Jumala toimii tässä maailmassa monin eri tavoin. Enkelit ovat hänen työnsä tekijöitä, näkymättömiä varjelijoita, johdattajia, Jumalan sanansaattajia. Raamatussa Jumala usein puhuu juuri niin, että enkeli ilmestyy ihmiselle ja kertoo, mitä asiaa Jumalalla on. Näin käy vaikka tulevalle Herran äidille Marialle, Marian miehelle Joosefille, paimenille öisellä laitumella.

Jumala puhuu meillekin Raamatun kautta ja varmasti myös kuin enkelin suulla, meidän mielessämme, unessa, sisäisenä varmuutena. Me emme voi omia enkeliä yksinomaan meidän varjelijaksemme, sotimaan vain meidän asiamme puolesta. Jumala katsoo kokonaisuutta, koko maailmaa ja ohjaa meitä, kun vain kysymme hänen tahtoaan.

Jumala, kulje meidän kanssamme. Lähetä pyhät enkelisi varjelemaan meitä. Opasta meitä katsomaan kaikkia ihmisiä rakkaudella. Aamen.

Riitta Särkiö

Aluekehitys on maratonlaji 

Aika usein kuulee sanottavan, että suuret kaupungit jakavat valtion rahat ja usein se on pitänyt myös paikkansa. Valtion rahoituksesta kilpaillaan ja on aina kilpailu, mutta etenkin nykyisen hallituksen aikana on merkitystä sillä missä olemme olleet mukana ja aiemmin tai missä emme.

Investoinnit ovat aluekehityksen yksi tärkein mittari asukasmäärän kasvun tai sen pudotuksen lisäksi. Samoin koulutusaste ja asukkaiden terveys kertoo myös paljon.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämiseen tarkoitettu MAL – ohjelma oli aiemmin suurten kaupunkien herkkua. Helsinki, Tampere, Vantaa, Espoo ja Turku pelasivat omassa sarjassaan, ja investointien määrä esimerkiksi Tampereella nousi ennätykselliselle tasolle. Toki siihen tarvittiin myös rohkeita paikallisia päättäjiä, koska valtio haluaa myös nähdä, että paikallisesti ollaan valmiita panostamaan tulevaisuuteen. Tampereella ratikka ja uudet urheilun areenat ovat ehkä se paras esimerkki uskalluksesta.

Lahti pääsi mukaan MAL-kaupunkien joukkueen vuonna 2019 pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa. Samoin mukaan tulivat Jyväskylä ja Kuopio. Rajaksi asetimme 100.000 ihmisen asukkaan rajan ja näin MAL – sopimuksista tuli yli puolen Suomen joukkue.

Aikaisempien MAL-rahoituksien lisäksi saimme nyt uutta. Uusi MAL-sopimus tuo Lahdelle yli 100 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Suurin osa rahoituksesta kohdistetaan valtatie 12 parannustöihin Iitissä Mankalan ja Tillolan välillä. Kustannusarvio on 92 miljoonaa euroa, ja sen myötä rakennetaan uusi tielinja Kausalan pohjoispuolelle. Myös pitkään suunnitelmissa ollut matkakeskuksen parkkipaikkaprojekti toteutuu nyt. On hienoa, että pitkään suunnitteilla ollut valtatie 12:n hanke saadaan nyt eteenpäin. Samoin se, että matkustus ja pysäköinti lahtelaisille ja päijäthämäläisille helpottuu.

MAL-sopimuksessa ovat mukana valtio sekä Lahti, Hollola, Heinola, Orimattila, Asikkala, Iitti, Kärkölä ja Päijät-Hämeen liitto. Hanke parantaa erityisesti Iitin elinvoimaista kasvua ja vetovoimaa.

Samalla pitää katsoa eteenpäin uusien yhteyksien luomisessa. MAL-rahoituksen avulla laaditaan myös useita seudullisia suunnitelmia. Yksi näistä on ratakäytäväselvitys, joka liittyy Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin kulkevaan rautatiehen ja palvelee maakuntakaavan valmistelua. Itärata-linjaus Porvoon ja Kouvolan kautta on todettu kannattamattomaksi jo itäisessäkin Suomessa, joten nyt on aika käynnistää fiksuja hankkeita, jotka palvelevat meidän kansalaisten lisäksi myös teollisuutta ja luovat sitä kautta kasvua koko Suomeen.

Ville Skinnari

Ehdotuksia

Ensinnä ehdotan, että kiekkoliigan joukkuemäärää supistetaan silläkin uhalla, että Pelicans ajautuu Mestikseen kuten alkaneilla otteilla käy. Vaan eipä hätää, nousu alkaa ennemmin tai myöhemmin.

Toisekseen ehdotan, että koska tämän perjantain katsojaluku Ilvestä vastaan on hälyyttävän pieni (näkyyhän peli kaikelle kansalle kolmoselta), niin jotta saadaan uusi innostus päälle, 4.10. kisailtavaan Pelsu-Tappara -koitokseen tarjotaan liput puoleen hintaan ikään kuin korvaukseksi alun kotiotteluiden surkeudesta.

Kolmanneksi ehdotan, että jos ei pisteitä heru, perjantaina 18.10. Pelsu-HPK kaikki pääsevät kympillä. Kohtahan hallissa katsojat esitellään pelaajille…

Neljänneksi ehdotan, että menkää katsomaan Mielensäpahoittajan Rakkaustarinaa. Sopii teille vanhoille. Sympaattinen kokemus. Ennen oli paremmin, kun oli Reipas ja Kuusysi. Vai oliko sittenkään? Aika näyttää…

Viimeiseksi tällä erää ehdotan, että mölkystä kehitetään jalkapalloversio. Tekniikkapallo peliin ja joku kehittää säännöt jotenkin normimölkyn tapaan. Ei tahrita käsiä ja saataisiin uusia nimiä mitalisijoille.

Toki nykymölkyssäkin pärjäävät futarit kuten Eero Kallio, joka on tämän viikon nimi sarjassani entiset lahtelaiset huippufutaajat. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, onko hän Bultsu vai Pultsu, mutta monia vuosia hän oli Milkin Pallon kantava Voima. Hän valmensi, hyökkäsi, puolusti ja hoiti seuran asioita. Maaleja tuli ja jokunen korttikin. Laukaus lähti melkein kuin Juha Annuselta, jolle toivotan mukavia eläkepäiviä.

Nyt ei muuta kuin hyvää lokakuuta ja kiitos ensi tiistain onnitteluista. Heheee.

Raine Järvinen

Lähimmäinen

Viikon evankeliumiteksti puhuu perinnäissäädöksistä ja siitä, mistä oikeastaan asialleen omistautuneen kristityn tunnistaa. Jeesuksen mukaan parhaan uskovan esimerkiksi ei kelpaa sellainen, joka tuntee kirjoitukset ja elää piirulleen niiden mukaan. Kyse on paljon vaikeammasta asiasta, nimittäin rakkaudesta.

Me ihmiset olemme hyviä rakentelemaan järjestelmiä, säädöskokoelmia ja vaiherikkaita vaatimuksia. Jeesus tahtoo viikon evankeliumitekstissä osoittaa, että ihmisen syvin olemus on elää rakkaudessa, joka tarpeen tullen myös ylittää asetetut normit.

Eräs viisas mies kerran mainitsi, että ”paras tapa palvella Jumalaa on auttaa lähimmäistä”. Lähimmäisen auttamista ja palvelemista voi tehdä monenkirjavissa tilaisuuksissa. Se on lähimmäiseen kohdistuvaa rakkautta, jota eletään todeksi.

Jos kohdallesi tulee tilanne, jossa kaivataan toisen auttamista, niin käytä silloin tuo mahdollisuus. Tulet palvelleeksi samalla Jumalaa mutta myös itseäsi.

Ville Hakulinen

Minusta on tullu – pesäpallohullu

No, on otsikko vähän yliampuva, mutta niinhän ne muissa lehdissä ovat. Olkoot täälläkin tällä kertaa.

Katselin telkkarista pesiksen finaalia, vaikka samaan aikaan näkyi Ruudulta Oulu- Lahti ja Ilves-Haka. Pitäiskö olla huolissaan?

Varsinaisesti olen innostunut poikien superpesiksestä. Lauantaina Kaupissa ratkeaa mestaruus kamppailussa Manse-Kouvola. Istun katsomossa. Hieno peli, vaikken vielä taktisia nyansseja ymmärräkään.

Mansen poikien ydinryhmä on ollut koossa naperoista asti. Kunnioitettavaa kasvatustyötä. Kauaa ei Mansen tarvitse käydä ostoksilla. Pistäkää mieleenne vaikkapa nimet Joel Helimo, Matias Paananen, Valtteri Savilahti sekä nelikko Koskelo-Mäkelä-Lepola-Virjo puhumattakaan Heikkilöistä.

LMV:n uutta nousua odotellessa pelataan lauantaina kello 15 Kisarissa pesistä Liukkosen Pultti-Lahden Tasopalvelu. Naurettavan surkeaa peliä, mainostavat ja kertovat oheisohjelmasta, mm. Samba Maracana -show. Pääsisipä tuonne!

Sarjassani entiset lahtelaiset huippufutaajat on vuorossa LTP:ssä parhaat vuotensa topparoinut Ismo ”Igor” Lehtinen. Jos onni olisi suosinut miestä, hän olisi hyvin voinut kulkea Raimo Saviomaan jalanjäljissä. Tyyli oli sama, taitava ja ronski, Igorkin joukkuepelaaja isolla jiillä. Saviomaalla lähes 400 pääsarjapeliä, Lehtisellä vähemmän.


Ismo Lehtinen

Kaikille ältsyläisille tiedoksi, että kokoontuminen vanhojen hyvien aikojen muistoksi lokakuun 23. päivä kello 15 Sopenkorvessa. Lisätietoja Lydeltä ja Hapelta, alkuvuosien avainpelaajilta.

Maurit Karppinen ja Hyökki. Nimpparionnea pyhänä!

Raine Järvinen

Missä on Suomen ja Lahden WAU?

Lahden valtuusto kokoontui kesän jälkeen maanantaina. Kuten aina viimeisten vuosien aikana, valtuuston rooli on toimia lähinnä kumileisimana, ellei jotain todella suurta ole odotettavissa.

Nyt meille esiteltiin liikuntapaikkarakentamisen suunnitelma. Kiitos siitä. Jotain konkretiaa. Samassa kokouksessa tosin todettiin, että Lahden taloustilanne ei olekaan niin huono, kuten on viimeiset ajat rummutettu. Se varmaan on yllätys monella, jotka seurasivat esimerkiksi Lahti Energian ”pakkomyynti” – keskustelua. Ei ole yllätys, jos seuraa Lahden virkakunnan kykyyn ennustaa Lahden viime vuosien taloutta. Sama skenaario toistuu kuin elokuvissa. Miksi? Onko pelolla johtaminen nyt niin ”in”. Media seuraa ja paikalliset poliitikot panikoivat.

Liikunnasta keskustelu oli mielenkiintoista seurattavaa. Kehuttiin ja arvosteltiin. Kuten aina. Mutta hienoa on se, että nyt on edes olemassa kokonaissuunnitelma. Iso kiitos siitä kuuluu varmaan uudelle virkamiesjohdolle ja myös lautakunnalle. Mutta miksi vasta nyt?

Istuin eduskuntakauden 2015–2019 Valtion liikuntaneuvostossa. Saimme sinne kaikki Suomen merkittävät liikuntapaikkahankkeiden suunnitelma ja rahoituspyynnöt. Lahdesta sinne tuli tasan 1 hakemus. Launeen SOL – Areenan jäähallin oheisrakennuksen laajennustyö. Hyvä niin. Se tuli kuitenkin Urheiluhalliyhdistys ry:tlä. Ei kaupungilta.

Mitä tapahtui siten 2019-2023 meidän ollessa pääministeripuolue? Mikä hakemus olisi ollut WAU? Tätä kannattaa tukea? Ei mikään, koska niitä ei ollut. Okei, ei muistella vanhoja, mutta aikaa ja rahaa olisi ollut toisin kuin Orpon ja Purran hallituksella. Mutta eihän Lahdella ole rahaa? Ei maauimalaan, ei uuteen monitoimiarenaan – ei mihinkään?

Suomessa on ollut vaikeita aikoja ennenkin. Kouluruoka Suomessa aloitettiin vuonna 1941. Oliko silloin rahaa ja excel-taulukko näytti, että jatkosodan keskellä panostetaan kouluruokaan? Entä 1990-luvun laman jälkeen, kun päätettiin rakentaa Sibelius-talo? Oliko kaupungilla rahoitus? Ei ollut, mutta yhdessä elinkeinoelämän ja pääministeri Paavo Lipposen kanssa todettiin, että meillä on yhteinen visio. Tehdään se. Puualan toimijat olivat mukana. Samoin valtakunnan päättäjät. Se oli WAU.

Mutta missä on ollut Lahden WAU sen jälkeen? Pelicans ylittää tämän kynnyksen. Se on ollut WAU koko Suomelle. Ja muutama muu. Maailma ja Lahti tarvitsevat esikuvia. Politiikassa ja virkamiesvalmistelussa niistä on tehty keskinkertaisuuksia ja maksamme siitä nyt kovaa hintaa.

WAU-ilmiön tekijät ovat voittajia ja siinä Tampere on urheilussa onnistunut. Ja Vaasa teollisuudessa. Mutta miksi emme me? Siksi, että liikuntapaikkasuunnitelmassakin strateginen taso ja pienet yksityiskohdat menevät iloisesti sekaisin. Ison tekeminen on vain Hämeessä niin äärettömän vaikeaa, ellei mahdotonta. Soittakaa, vaikka nyt Pelicansin vaihteeseen ja kysykää mitä se vaatii.

Ville Skinnari

Usko tai älä, skuuttailin

Olen seurannut skuuttailua ja pyörineni meinannut niihin törmätä. Päätin kokeilla. Olen hullu!

Ohjeet olivat selvät. Kypärä päähän, minulla oli. Pitää olla 18 vuotta tai enemmän. En löytänyt yläikärajaa. Täytin siis rajan. Ei saa olla humalassa, en tietenkään (suht) raitis kun oon. Käskettiin käyttää pyörätietä ja jos ei ole, ajorataa. Toki pysyin jalkakäytäviltä pois. Ja ei ketään kyytiin. Ei tietenkään. Ei kukaan kyytiini uskaltaisikaan.

Löysin skuutin. Paikan oli oltava syrjäinen. En halunnut kenenkään näkevän. Ei onnistunut. En saanut ajopeliä liikkeelle. Odotin vartin. Silloin lähettyville ilmaantui nuori herrasmies. Hän sai skuuttini toimimaan. Kiitin.

Tuli vuoroni. Alkuun varovasti. Jännitti. Pysyin pystyssä. Lisäsin kaasua, vähän ehkä huojuin. Selvisin kaatumatta. Selvisin törmäämättä, sain laudan seisahtumaan ja olin kunnossa. Oli se vauhdin huumaa! En saanut kimmoketta, ehkä yksi kerta elämässä riitti. Kiitti. En mistään hinnasta lähtisi keskustan ruuhkiin.

Onnettomuudet vähenevät, kunhan sääntöjä noudatetaan. Myös pyörillä. Vauhdit kasvavat. Ja täytyykö pyöräillessä ja autoillessa rämplätä kännykkää….vai?

On tullut aika, että ajoissa hämärtää, ajoissa pimenee. Valot pyöriin ja heijastimet puseroihin. Ihan totta.

Liikenteestä tuli mieleeni vanha laulu. ”Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Ja aikuisten olisi hyvä kuunnella Mari Laurilan Aja hiljaa isi, niin sitten illalla leikitään.

En suosittele skuuttailua lahtelaisille ikämiesfutareille. Vaikka tasapainoa on, voi tulla pipi ja jäädä talviset futsalmitalit hankkimatta. No, tulihan niitä kesällä.

Näkykää!

Raine Järvinen


Kuusysin hopeiset ikämiehet

Minulle elämä on Kristus

Kirkkovuoden pyhä, niin kutsuttu pikkupääsiäinen tai syksyn pääsiäinen, tiivistää kristillisen uskon tärkeimmän perustotuuden kolmeen sanaan: Jeesus antaa elämän. Ne kertovat meille, että elämä on lahja, että Jeesuksella on valta antaa tämä lahja ja että koska hänellä on tämä valta, hän on Jumala.

Mutta onhan Jumala antanut jo syntyessämme meille elämän. Jumala on painanut meihin leimansa luodessaan meidät, ja vanhempamme ovat osallistuneet tähän Jumalan luomistyöhön. Eikö se riitä?

Tässä langenneessa maailmassa Jumalan suunnittelema elämän alkuperäinen ja todellinen tarkoitus ei vielä tällä täyty. Koska meidät on tarkoitettu elämään välittömässä läheisyydessä Jumalan kanssa, eikä tämä ole lankeemuksen myötä muuttunut, on elämämme tarkoitus valmistautua siihen päivään, jolloin kohtaamme Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin.

Tätä tarkoitusta elämämme tulisi heijastaa, niin kuin Paavali (Fil. 1) kirjoittaa:
”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. Olen siitä varma.”
Mekin saamme ottaa omaksemme nämä Paavalin sanat.


Roope Syngelmä

vs. kappalainen
Launeen seurakunta

Jalkapalloa nuorista varttuneisiin

Piti menemäni katsomaan tuohon lähelle Haka-Lahti. En mennyt. Kaveri kun viestitti, et ei tuu kun pelottaa ne Lahden fanit. Kuulin kyllä telkkarista haista vee. Rumaa. En ymmärrä. Miksi pelaajat kiittelevät näitä ns. faneja? On heissä jalkapallosta ymmärtäviäkin.

Olipa hienoa nähdä lahtelaisia junnuja Messukylän kuuluisan kivikirkon kupeessa. Yhdistelmäjoukkue 2013 kävi mittaamassa Suomen huipun tason. Voitot Tepsistä ja HJK:sta näyttivät, että tulevaisuus on valoisa. Tappiot Hongalle ja Ilvekselle osoittivat, että harjoittelun aiheita riittää.

Maalivahti Elias Luoma kulkee Osku Maukosen reittiä. Toppari Vilho Vekko on vanttera voimapussi pussissaan pelisilmää. Kippari Topias Toikka pisti silmään kuten Akseli Räty, jonka taito ja kunto riittävät vielä pitkälle. Geenit on ok kuten valmentajalla Miikka Lähdesmäellä.

Kuusysin ikämiehet matkailivat kaukana Kokkolassa nappaamassa hopeaa viiskymppisten kisoissa. Ilves vei finaalin 2-1. Hopea on nykyään lahtelaisten väri. Huhuiltiin, että paluumatkalla usean tokasijan Heikki Salminen hyräili, jos ei ihan laulanut, Hopeinen kuu.

Jari Torvinen ja Antti Inkinen osuivat turnauksessa peräti neljä kertaa. Kalle Kotiranta iski kahdesti, Jere Laurila ja Ville Raatikainen kerran.

Kuusysin joukkuekuva julkaistaan, kunhan on saatu huoltajilta luvat…

Kiekkokausi alkaa. Siihen palataan usein. Olen vanha ja sitä mieltä, että liika on liikaa. Joukkueita liikaa ja pudotuspelimenijöitä liikaa. Pelsu on runkosarjan kutonen. Puoli vuotta pellaillaan ja sitten pelit alkavat. Toivon hienoo kautta varsinkin Tyrskylle ja Leeville.

Raine Järvinen


FC Lahti 2013 -joukkue

Tärkein aarre

Aina välillä kuulee ikäviä tarinoita siitä, miten ihmisten koteihin on murtauduttu. Varkaat ovat iskeneet, kun koti on tyhjillään ja penkoneet kaikki tavarat, vieneet mennessään kaiken rahanarvoisen ja jättäneet jälkeensä hirvittävän sotkun ja turvattomuuden tunteen.

Koti on meille ihmisille tärkeä paikka. Luvaton tunkeutuja herättää turvattomuutta, joka voi jatkua pitkäänkin. Luottamus kodin rauhaan ja turvaan särkyy.

Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa varkaista ja luonnontuhoista, jotka täällä maan päällä koettelevat ihmisen aarteita. Tai siis tarkemmin sellaisia aarteita, joita maan päälle kootaan. On olemassa toisenlaisiakin aarteita, sanoo Jeesus, sellaisia, joita kootaan taivaaseen.

Miten me voimme koota itsellemme katoamattomia aarteita? Ehkä Jeesus jollain tavalla vastaa tähän näin: palvelemalla ja rakastamalla Jumalaa. Se näkyy elämässä hyvinä tekoina ja lähimmäisen rakkautena, mutta lopulta omat rajat tulevat vastaan. Kyse taitaa lopulta olla siitä, että kaikista suurin aarre on lahjaksi annettu. Jumala on antanut ainoan poikansa, jotta me saisimme iankaikkisen elämän taivaan kodissa. Siinä on meille aarre, jota eivät tämän maailman varkaat, koit tai ruoste kykene tuhoamaan. Se aarre on meille ilmainen, mutta siitä on maksettu kallis hinta.


Maija-Reetta Katajisto

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011