Hyvästi kaunokirjoitus ja kasvien keräily!

Eräs hyvä tuttavani pyysi minua kirjoittamaan ja muistelemaan meidän suurten ikäluokkien kokemuksista entisestä kansakoulusta. Me sodan jälkeiset naperot jouduimme kirjoittamaan ja opettelemaan kaunokirjoitusta oikeiden kaunokirjoitusmallien avulla ja tekemään harjoitustöitä sillä ainoalla ”oikealla” pullomustella, jonne kynän terä kastettiin ja sitten raapustettiin sitä sun tätä harakanvarpailla kaunokirjoitusvihkoon. Kaiken kukkuraksi piti imupaperilla painella töittensä tuhrut luettuun muotoon. Itkua väännettiin silloin ihan oikeasti. Minä selvisin tästä jotenkin, mutta hyvä naapurin kaverini Martti Venäläinen, joka oli ”vasuri” kärsi tästä suunnattomasti, koska hiha tahtoi sutata kaiken. Vasenkätiset joutuivatkin kääntelemään kättään erittäin outoihin asentoihin selviytyäkseen edes jollain tavalla näistä epäinhimmillisistä koettelemuksista.

Vuonna 2008 syntyneet lapset ovat ensimmäinen suomalainen ikäluokka, jota opetetaan kirjoittamaan vain tekstaamalla. He siis eivät enää harjoittele sitä kaunokirjoitusta, jossa kirjaimet sidotaan toisiinsa. Meidän aikanamme kynä nostettiin vain sanojen välissä. Tätä kaunokirjoitusta alettiin yksinkertaistaa 1980-luvun lopussa. Ani harva 2000-luvulla peruskoulun käynyt enää kirjoittaa sidosteista käsialaa. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat jo vuosia lähinnä tekstanneet.

”Rakkaamme” kauno katoaa! Katoaako grafologia ( käsialatutkimus) sen myötä? Nyt kaikki kirjoitettiin ylioppilaiskokeissa ensimmäistä kertaa sähköisesti ja tietokoneilla. Yliopistossa kaunokirjoituksessa on tulossa yhtä vierasta kuin hieroglyfeistä. Muutos on erittäin suuri ja siitä on kirjoitettu liian vähän ja muutoksia analysoitu vielä vähemmän. Länsimaalaiset ovat kirjoittaneet samalla tavalla jo monta sataa vuotta. Jos on opetellut Suomen koulussa kaunokirjoitusta, pystyy lukemaan vaivatta seitsemän vuotiaan kuningatar Victorian kirjeen äidilleen vuodelta 1823. Hyvin sujuisi myös Abraham Lincolnin teksti, kuten Napoleonin kirjeetkin. Vaikeuksia alkaisi tulla vasta 1600–luvun hämähäkkimäisten uusgoottilaisten tekstien kanssa. Kyseessä on siis lukeminen, ei ymmärtäminen!

Nyt koulussa opetetaan näppäilyä. Älypuhelimillahan me tulevaisuudessa kommunikoimme. Näppärät nuoret selviävät tästä paremmin kuin me köntykset. Heikoimpia auttaa ennakoiva tekstin syöttö. Tunteita ilmaisemme emojilla, ääniviestejä voi aina lähettää tai teksti voi myös sanella. Postikortit on korvattu somekuvilla, kalenteri on puhelimessa, passeissa on biotunnisteet ja kassalla riittää pin-koodi. Kännykkä avautuu sormenjäljellä. Maailma muuttuu ja me sen mukana!

Onneksi kasvien keräilystä herbarioon luovuttiin 1960-luvulla oppikouluissa. Nyt oppilaat eivät tunne kasveja juurikaan ja heitä varten on pakko järjestää erityisiä kursseja. Loppujen lopuksi en minä juurikaan kesälomiani menettänyt 120 kasvin takia. Vanhempien kavereiden kansioista ne napattiin ja tiedot siirrettiin uudelle paperille, mutta omalla kaunolla!

Jussi Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO