Kieltämätön totuus on, että monet autoritaariset ja itsevaltaiset johtajat ovat kleptokraatteja eli he varastavat täysin häikäilemättömästi yhdessä pienen eliitin kanssa kansansa omaisuutta suurkorruption avulla. Tämä ryöstösaalis pyritään sitten siirtämään turvaan länsimaiden vakaaseen ja niiden oikeuslaitosten suojaamiin rahoitusjärjestelmiin.

Näitä rikoksia kansaansa kohtaan tekevät Venäjä, Kiina, Irania, Egypti, Italiaa, Ukraina, Unkari ja Nigeria sekä monet muut maat, Suomi mukaan lukien. Niitä hallitsevat kleptokraatit ja heidän lakeijansa, jotka hyödyntävät länsimaiden lepsua suhtautumista korruptioon. Maailmaa pyörittää likainen raha ja yletön ahneus. Tämä kaikki on mahdollista siksi, että eri puolilla maailmaa New Yorkissa, Lontoossa ja muissa maailman rahoituskeskuksissa toimii suunnaton armeija ns. mahdollistajia, jotka toimivat antamassa lainopillisia neuvoja rikollisille, kuinka pestä rahaa ja sijoittaa ne kiinteistöjen ostamisiin, timantti- ja kultamarkkinoihin, taiteeseen ja luksusjahtien ostamisiin. Tämä konsulttiarmeija tekee tuhojaan kaikkialla riittävää korvausta vastaan siksi, että länsimaiden lainvalvonnalta puuttuu kyky tuomita tästä toiminnasta sellaisia rangaistuksia, jotka edes hivenen hillitsisivät tätä julkeaa menoa.

Maailman suurimmat pankit ovat syyllistyneet rahanpesuun aika ajoin, mutta kuvaavaa on se, ettei yksikään näiden pankkien pääjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja ole joutunut vielä rikosoikeuteen siksi, että nämä röyhkeät pankkiirit pitävät oikeudenkäyntien sopimista ja niistä tuomittuja sakkoja yksinkertaisesti pelkkinä liiketoiminnan kuluina. Tämä, jos mikä, mädättää pahasti koko länsimaista oikeusjärjestelmää. Pankkien maksamat sakot ovat niille murusia. JP Morgan Chase maksoi vuonna 2014 vain 13 miljardin dollarin sakot vuoden 2008 amerikkalaisten kotien ulosmittauksesta, Bank of America maksoi samoista syytöksistä 16,65 miljardia dollaria. Danske Bankin kautta pestiin rahoja yli 200 miljardia euroa vuosina 2007-2015. Miten on mahdollista, että esimerkiksi Goldman Sachs investointipankki pystyi sopimaan vuonna 2020 korruptiorikoksensa Malesian viranomaisten kanssa 2,4 miljardilla dollarilla, josta meni suoraan 1,6 miljardia Yhdysvaltain viranomaisille? Yksinkertaisesti siksi, että pankit ovat pystyneet painostamaan eri maiden viranomaisia yhä laajempaan säädösten purkamiseen. Sokeat ja ahneet pankkiirit tietävät olevansa lakien yläpuolella ja pystyvät hankkimaan uskomattomia tuloja avustamalla kansainvälistä veronkiertoa sadoilla miljardeilla dollareilla.

Paras esimerkki tästä on Genevessä toimiva HSBC:n yksityispankkiryhmä, joka hoiti 100 000 yksityistä salaista tiliä. Rikos paljastui ja vankilaan joutui vain tämän rikoksen rohkea paljastaja Henri Falciani, jonka ansiosta Ranskan veroviranomaiset keräsivät myöhemmin tuloina satoja miljoonia euroja. Totuuden puhujan palkka tuntuu olevankin vankila ainakin pankkisalaissuden Sveitsissä!

Kansainväliset velkajärjestelyt ovat keskeisessä roolissa silloin, kun kleptokraatit tekevät rahaa laajan korruption avulla. Paras keino on hyödyntää valtion velkakirjoja. Pankkiirit vaikuttavat olevan valmiita järjestämään joukkovelkakirjoja liikkeeseen mille tahansa valtiolle tai valtion omistavalle yhtiölle, jos ja kun sen hallinto takaa suuret palkkiot ja maksaa ne. Pankkiirit maksavat suuria lahjuksia saadakseen näitä valtion sopimuksia tietäen, että tämä on laitonta. Nämä pankkiirien ja maan valtion virkamiesten kanssa solmittujen sopimuksien laskujen tuotot vain röyhkeästi varastetaan. Nyt on selvästi nähty, että suurten riskimaiden korkeat korot ovat johtaneet ja päättyneet tuhoon ja roskalainoiksi.

Tämä suunnaton korruption on mahdollista suurten tuloerojen takia ja siksi, että riskit jäädä kiinni ovat pienet ja sanktiot naurettavia. Tärkeintä olisi USA:n entisen työministerin Robert Richin mukaan se, että keskiluokka menettäisi uskonsa reiluun mahdollisuuteen kasvattaa lapsensa oikeudenmukaisessa maailmassa ja alkaa toimia korruptiota vastaan yhdessä kaikissa demokraattisissa maissa. Suosittelenkin kaikille asiasta kiinnostuneille piipahtamista Euroopan petostorjuntavirasto OLAFIN sivuilla. Demokratian rajoittaminen on kleptokraateille ja autoritaarisille järjestelmille siksi erittäin tärkeää toimintaa. Syyt maailman korruptioon tiedetään, rikollisetkin tiedetään, veroparatiisit tiedetään, keinot torjua tätä hallitaan , mutta mitään ei tapahdu! Miksi?

Juhani Melanen

Lähteet: Capitalism alone; Branko Milanovic 2019; Korruptio Suomessa; Salla Nazarenko 2019, Mahdollistajat; Frank Vogel 2022.

Tiistaina eduskunnan täysistunnossa käytiin tärkeä ajankohtaiskeskustelu Ukrainasta. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on jatkunut pian kaksi vuotta. Kaksi vuotta sotaa Euroopassa, 22 puolustustarvikeapulähetystä Suomesta Ukrainalle. Suomen tuki Ukrainalle jatkuu ja on vankkumaton, siitä ei eduskunnan isossa salissa ole erimielisyyttä. Mutta tuen lisäksi Suomen on tehtävä enemmän.

Suomen hallituksen on nopeasti löydettävä tapa vahvistaa varautumistamme. Suomi voi olla kokoaan suurempi turvallisuuden tuottaja puolustusalalla, kuten digitaalisissa ratkaisuissa ja puolustustarviketuotannossa. Tätä osaamistamme tulee kehittää ja vahvistaa yhdessä eurooppalaisten ja pohjoismaisten kumppaniemme kanssa. Suomen vienninedistäminen puolustussektorilla on oma etumme, mutta se palvelee myös Ukrainan asiaa ja vahvistaa näin koko Euroopan turvallisuutta.

Turvallisuus ja varautuminen ei ole kuitenkaan vain sotilaallisesta puolustuskyvystä ja ratkaisuista huolehtimista. Se on paljon muuta, kuten liikenneyhteyksien parantamista, ruokaturvaa, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumista ja suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden vahvistamista. Suomen kokoisella maalla ei ole varaa antaa turvallisuuden eri sektorien siiloutua, vaan on tehtävä aiempaa syvempää yhteistyötä.

Suomi on nyt jäämässä pahasti jälkeen panostuksista teollisiin ja digitaalisen turvallisuuden ratkaisuihin.  Etenkin yksityisen sektorin tulee herätä investoimaan, koska muut maat menevät nyt kovaa vauhtia eteenpäin.  Suomen tulee pääministeri Orpon johdolla luoda Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämisestä vastaava huippuosaamisen yksikkö, jossa eri sektoreiden ja yritysten osaaminen kootaan yhteen, luodaan uusia investointeja yhdessä yksityisen sektorin ja tärkeimpien kumppaneiden, kuten Ruotsin, Norjan ja Iso-Britannian kanssa. Esimerkiksi logistiikkayhteydet strategisiin satamiin, kuten Norjan Narvik, tarvitsevat nopeita linjauksia yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Tavoitteena tulee olla Suomen puolustusteollisuuden kapasiteetin nostaminen ja digitaalisen kyvykkyyden parantaminen. Samalla voimme luoda tuhansia kovasti kaivattuja työpaikkoja, Itä-Suomi mukaan lukien. Meillä, tai Ukrainalla, ole aikaa odottaa. Orpon hallitus ei ole kertonut, miten se aikoo Ukrainan EU – jäsenyyttä edistää, mutta ehkä siihenkin löytyy vielä aika ja tahto.

Ja lopuksi vielä takaisin kotiin eli Lahden paikalliseen demokratiaan tai sen puutteeseen. Etelä-Suomen Sanomissa oli erittäin mielenkiintoinen uutinen Lahden kunnallisen päätöksenteon tilasta ja kehittämisestä. Toimittaja tiesi kertoa miksi hallintosääntöä on nyt lähdetty muuttamaan sellaiseksi, että lahtelaisten valitsema valtuusto pääsisi jatkossa päättämään merkittävistä asioista, kuten omaisuuden myynnistä. ”Hallintosääntöä on lähdetty muokkaamaan ensisijaisesti siitä syystä, että kaupungin korkeimmassa virkamiesjohdossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia uuden kaupunginjohtajan Niko Kyynäräisen aloitettua työnsä ja pitkäaikaisen konsernipalvelujohtajan Mika Mäkisen jätettyä virkansa (ESS 20.2.).” Tämä kertoo kyllä kaiken oleellisen lahtelaisen kunnallisen päätöksenteon tilanteesta. Nyt vasta voidaan avata hallintosääntö, kun yksittäinen virkamies jättää konsernin? Tämä avaa ehkä meille syitä, miksi Lahdessa ei ole tapahtunut merkittäviä järki-investointeja Sibelius-talon jälkeen.

Eläköön demokratia!

Ville Skinnari

Monilla on talviloma, jota eräät kutsuvat hiihtolomaksi. Minullakin on hiihto mielessä lähinnä siksi, miksen hiihdä. Olen tänä talvena hiihtänyt toistaiseksi kerran, yhden kerran. Korostan, toistaiseksi.

Aina löytyy hiihtämättömyyteen syy, tekosyy, sanoisi Urkki. Tietysti on jo näky, että saan sukset jalkaan. Se voi tapahtua pienen pyllähdyksen kautta. Monoihin täytyy mukana olla kenkälusikka ja siteiden kiinnittämistä hankaloittaa pienehkö masuni.

En voi mennä suksimaan, jos on yli kymmenen pakkasta. Enkä voi mennä, jos yhtään lähentelee nollaa. Ei luista tai luistaa liikaa. Lipsuu kuten moni muukin hommani.

En mene, jos on ruuhkaa. Voin aiheuttaa laturaivoa, vaikka auliisti latua annan, ei tarvitse edes pyytää. En mene, jos on hiljaista. Silloin on liian pimeää.

Tahtoisin lainata jonkun kolmivuotiasta lasta. Ikään kuin opettaisin häntä, eikä hävettäisi päästää nopeampia ohitse. Toisaalta voisi olla niin, että taapero hiihtäisi minulta karkuun ja sitten olisin lirissä.

Jatkan siis puolihiihtoa sauvat käsissä ja piikkikengät jaloissa. Muistelen aikoja, jolloin hiihdettiin kilpaa. Saksalan pelloilla ja Kerin metsissä peruskunnon hankkinut Ossi Suni voitti aina kisat. Kari ja Seppo Markku, Sulppi Luostarinen ja Antti Ihalainen antoivat tiukan vastuksen. Minä olin jo lapsena tarkkailuasemissa.

Mainittu Reipas Ossi on muuten hiihtänyt näillä lumilla jo 1600 kilsaa. Ja tieto on kahden viikon takaa, joten pian lienee kaksi tonnia täynnä. Supermies!

Yritän vielä ladulle. Tiedän, tiedän, hiihto on parasta ja tehokkainta liikuntaa. Vai onko?

Luin, että kumarru ja nosta ystäväsi taas jaloilleen. Sen parempaa liikuntaa ei olekaan! Mietipä sitä.

Raine Järvinen

Ossi ja Alex

Kato mua – huutaa lapsi vanhemmalleen, kun haluaa tulla nähdyksi. Usein lapsi joutuu toistamaan pyyntönsä saadakseen vanhempiensa huomion. Kaipaamme toisen hyväksyvää katsetta myös aikuisina, perheessä, ystäväpiirissä ja työyhteisössä.

Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk. 7:36–50) Jeesus aterioi Simon-nimisen fariseuksen luona. Fariseukset tunsivat tarkkaan juutalaisen uskontonsa säädökset ja valvoivat niiden toteuttamista. Usein he keskustelivat Jeesuksen kanssa uskon asioista.

Paikalle saapuu nainen, jonka tiedetään elävän syntistä elämää. Nainen suree elämäänsä, itkee syntejään. Simon katsoo naista halveksien, hän toivoo, että Jeesus käskisi naista poistumaan.
Erilaisia katsojia ja katseiden kohteita: naisen sisäänpäin kääntynyt, Simonin tuomitseva ja Jeesuksen sydämiin näkevä, armahtava ja parannukseen kutsuva katse.

Jeesus sanoo: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Tekosi ja ulkoinen asemasi eivät ratkaise sitä, miten Jumala näkee sinut. Syntejään katuva, Vapahtajaansa turvautuva saa osakseen Jumalan rakkauden. Jumala antaa Poikansa työn kautta anteeksi sen, mihin anteeksiantoa kaipaamme ja pyydämme.

Osaammeko pyytää anteeksi katsetta, jolla tuomitsemme toisen ihmisen? Vaikka Luukas ei kerro, pyysikö fariseus anteeksi kovaa asennettaan, myös omahyväisyyden saa uskoa anteeksi. Siunattua paastonaikaa Sinulle.

Johanna Hurtig
Vs. kappalainen
Launeen seurakunta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Kuten Pelicans-Ilves 1-7. Se hämmästyttää kummastuttaa vanhaa kulkijaa. Menköön työtapaturmaksi. Nyt pitää ryhdistäytyä. Loppusuora alkaa ja sitten pudotuspelit, joissa ei voi lepsuilla tippaakaan. Ymmärrän ohipelit välillä, mutta ei niitä tarvitse tulla tamperelaisia vastaan. Ovat kuin maailman omistajia Tammelan torilla, mutta minä en nöyristele.

Kuin lohdutukseksi Pelsuille kerron, että Reipas voitti futiksen mestaruuden 1967. Joukkue hävisi 20.8. Valkeakoskella järisyttävästi vesipallossa 1-9. Tappiosta opittiin ja tehtiin historiaa. Siitä vaan perässä kiekkoilijat.

Ben Blood tuli ja pelasi melkein koko pelin. Ei noita! Ilves-hyökkääjä analysoi Aamulehdessä, että Ben on iso ja kömpelö. Nyt pitää todistaa muuta.

Yhtenä avainasiana näen, että loukkaantumisten runtelema kaksikko Jämsen-Vilen löytää tehovireen. Nyt he ovat kaukana siitä. Ja on siinä Niemelälle mietittävää, keitä hyökkääjiä kulloinkin istuu katsomossa. Määrää on, onko laatua?

Lopuksi kolme asiaa. Yksi. Toimiiko Pelicansin ylivoima, toimiiko alivoima? Kaksi. Kuka on ykkösmolari ja onko maaginen? Kolme. Paljonko pelaa nuorten maajoukkueessa loistanut Jesse Kiiskinen? Vai kokeeko kohtalon ala Kinnunen-Larmi?

Vaikka olenkin vannoutunut Pelsu-fani, jää minulta perjantaina väliin eka erä (3-0) pelistä Pelicans-Sport. Olen silloin Tammelan stadionin avausottelussa Ilves-Haka. Keskellä talvea! Stadionin hinta muuten tällä hetkellä 44 miljoonaa, aluksi 28 milliä. Lahdessa vastaava avausjuhlamatsi lienee mahdollista noin 2034. Anteeksi.

Raine Järvinen

Presidentinvaalit on käyty ja Suomi saa uuden Tasavallan Presidentin 1.3. Yhdistävää tekijää tarvitaan nyt vastakkainasettelun Suomessa sisäisesti ja ulkoisestikin Suomen linja tulee olla selkeä, ei vain Ukrainassa, vaan myös Lähi-Idässä ja laajemmin kansainvälisessä politiikassa.

Eduskunnassa hallitus antoi esityksen alkoholilain muuttamiseksi, siten että lakimuutos toisi kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat ruokakauppoihin. Nykyisin luvanvaraisessa vähittäismyynnissä saa myydä enintään 5,5 prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Muutoksen myötä tähän lisättäisiin myös 5,5 – 8,0 prosentin vahvuiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Vuonna 2018 tehdyn muutoksen muistan hyvin, koska olin ainut SDP:n edustaja, joka kannatti 5,5 prosentin juomien tuomista kauppoihin. Yhdessä Vasemmistoliiton Markus Mustajärven kanssa ratkaisimme äänestystuloksen ja näin jälkikäteen voi sanoa, että järki voitti. Alkoholin kokonaiskulutus laskee etenkin nuorten keskuudessa ja 5,5 prosenttisen lonkeron paikka on siellä, minne se kuuluu. Tämä 8 prosentin uudistus on kuitenkin täysin epäonnistunut kompromissi enkä tiedä miten kokoomus ja perussuomalaiset aikovat sen suomalaisille selittää. Nyt nimittäin juomasekoitteet, kuten vahvat lonkerot jäävät tämän uudistuksen ulkopuolelle. Kuka tästä edes oikeasti hyötyy, on hyvä kysymys.

Lahdessa uutisointiin näyttävästi tällä viikolla, että Lahden Aterian taloudellinen tulos on parantunut. Se on hyvä uutinen. Mutta mitä kuuluu kouluruoalle kaiken kaikkiaan? Kuinka moni koululainen saa todella sen päivittäisen tärkeimmän aterian ja tarvittavan ravinnon kouluruoasta? Jopa puolet yläasteikäisistä jättää kouluruokailun väliin! Tiedän itse kolmen lapsen isänä millaista on, kun nälkäinen nuori kiiruhtaa kotiin ja lähtee esimerkiksi harrastuksiin nälkäisenä. Enkä tässä syytä nyt Lahden Ateriaa, jonka toimintaa on ronkittu jo vuosia. Keittiöissä tehdään arvokasta työtä ja yritetään tehdä sitä mitä pystytään tai käsketään. Laskimme joskus jo vuosia sitten yhden aterian ravintoarvoja ja kustannuksia. Kaupungeissa on eroja, mutta kyllä kouluruokailun laatu on ainakin osassa Suomea laskenut samalla tavalla kuin suomalaisten koululaisten oppimisen tulokset. Halutaanko tässäkin mennä Amerikan malliin, että varakkaiden kotien lapset käyvät muualla syömässä eli tehdä sama, kuin terveyspalveluissa? Siitähän tässä on lopulta kyse. Kouluruoka ei ole vain lautanen ruokaa keskellä koulupäivää, vaan se on kiinteä osa suomalaista koulujärjestelmää – ehkä yksi tärkeimmistä elementeistä. Nälkäinen lapsi ei opi eikä jaksa keskittyä. Monelle kyse on myös päivän ainoasta lämpimästä ateriasta.

Suomi on ollut maailman edelläkävijä kouluruokailussa jo vuodesta 1941 eli keskellä sotaa Suomi uskalsi ja osasi panostaa koululaisten ruokaan ja ravintoon. Loppu on historiaa. Suomi kehittyi, kasvoi ja vaurastui ja yksi suuri syy oli koulujärjestelmämme tasa-arvo. Kaikille annettiin mahdollisuus oppia ja menestyä.

Tämä esimerkki osoittaa, miten suurien asioiden kanssa kuntapäättäjät ovat tekemisissä Lahdessakin. Vai pitäisikö eduskunnan puuttua tähänkin lainsäädännöllä ja säätää kouluruokailun ”minimimitoitus laadulle”?
Tai luodaan kuva, että Lahti Energia myymällä ja ryhtymällä sijoittajaksi tämäkin ongelma ratkeaa? Lahden koulutoimi tarvitsee sen rahan mitä se tarvitsee toimivan koulutusjärjestelmän järjestämiseksi. On puhtaasti poliittinen valinta halutaanko näin tehdä. Ideologisista syistä voidaan toki lopettaa kaikki kuntien omistaminen. Mutta mitään järkevää syytä siihen ei ole. Siksi ihmettelen edelleen, miten Lahden valtuutetuista ei löydy 15 demokratiaa puolustavaa henkilöä, joka haluavat, että Lahti Energian myynti tuotaisiin valtuustoon. Ainakin minulle tämä näytelmä on vasta esinäytöksessä, koska niin härskiä peliä tässä nyt pelataan lahtelaisten omalla omaisuudella.

Ville Skinnari

Ammensin ehkä viimeisiltä Lahden historiapäiviltä seuraavat ajatukset tähän kirjoitukseeni. Maailma on täynnä vaarallisia valheita, joilla yritetään vaikuttaa kansalaisiin pukemalla totuus valheen kaapuun. Erityisen taitavia ovat tässä autoritaaristen valtioiden johtajat. Pötypuheillaan myös ”muka” demokraattisten valtioiden johtajat, kuten USA:n, Unkarin, Turkin ja monen muun maan diktaattorin tavoin toimivat johtajat yrittävät tukahduttaa vapaan uutisoinnin ja tiedottamisen. He päästävät omista informaatiotrolleistaan liikkeelle satoja, jopa tuhansia vääriä tietoja, jotka uppoavat kansalaisiin sitä paremmin, mitä vähemmin heillä on koulutusta.

Tyhmiä kansalaisia manipuloidaan tunne edellä tekoihin ilman perinpohjaista ajattelua tai vastustajista esitettyjen faktojen tarkistusta. Omasta ajattelusta on luovuttu, koska se on kiusallista, aikaa vievää ja saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa jopa omien mielipiteiden muuttumiseen. Tietotulvan keskellä pyristelevä hallintoalamainen sairastaa tietoähkyä ja on Suomessakin luovuttamassa pois tärkeimmän oman aarteensa eli kykynsä ajatella itse ja itsenäisesti asioista todellisesta faktapohjalta ponnistaen! Ajattelusta on Suomessa tulossa jopa yhteiskunnallinen uhka. Reaktio on aina tunne ja tunne on nopeampi kuin ajatus. Tunne myy paremmin, koska ajattelu on tylsää ja vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja asioihin syvempää perehtyneisyyttä.

Meiltä puuttuu kokonaan pitkä intellektuelli ajattelu, toisin kuin esimerkiksi Ranskalta. Meillä on loistavia kirjailijoita, kuvataiteilijoita, arkkitehtejä ja insinöörejä. Missä he piileskelevät ajatuksineen? Kukapa kirjoja enää jaksaisi lukea? TIK TOK! TIK TOK! Samaan aikaan muistia ja ajattelua ollaan ulkoistamassa tekoälylle, joka ei kärsi keskittymiskyvyn ongelmista, masennuksista, eikä ihmisluontoon väistämättä kuuluvasta sekoilusta. Se valvoo aina, on himoton ja vailla tunteita. Se on siis verraton työkalu kaikille diktaattoreille ja yksinvaltaan pyrkiville psykopaateille, jotka haluavat jakaa siellä valeuutisia ja disinformaatiota. Ja mikä parasta tekoäly ei itse korjaa virheitään!

Suomesta on tullut konsulttien ja erityisesti asiantuntijoiden luvattu maa, jossa joka helvetin asiaan hankitaan jos jonkinlainen asiantuntija kommentoimaan uskomattomilla latteuksilla sellaisia poliittisia asioita, joilla ei tavallisille ihmisille ole mitään suurta merkitystä. Millainen kampaus sopii presidentin puolisolle tai millainen keinutuoli tulisi hankkia eläkkeellä.

Asiantuntijoiden tulva tiedotusvälineissä heijastaa pelkästään tavallisen suomalaisen ihmisen toivetta ja pelkoa saada selvää pirstaloitumassa olevasta maailmastamme. Tuijottaessani esimerkiksi työmarkkinaosapuolien jaarituksia, minulle tulee kiusallinen ja koominen olo. Vireeni säilyy, vaikka itkettää. Osapuolilla ei ole kyse sodasta, vaan asenteista ja sanelusta, kasvojen menettämisestä. Tähän on palanut yhteiskunnaltamme jo miljardi rahaa, mutta yksinkertainen asia ei vaan ratkea?

Kaikki ns. asiantuntijoiden esittämät suuret viisaudet ovat miltei poikkeuksetta poimittu valmiiden ajatusten marketeista eli yliopistoista tai muiden kirjoittamista kirjoista ja lähteistä. Mitä on, jos tämä asiantuntijuus kielletään? Taustalla häilyy perussuomalainen häpeä ja epäonnistumisen pelko. Tätä satunnaista informaatiopelon skitsoidia luonnetta ja sen vahvistamista osaavat käyttää silti parhaiten maailman autoritaariset johtajat, joiden vakoiluverkko ja disinformaatio on uskomatonta!

Miten ihmeessä maassa, jota on pidetty yli 200 vuotta vapauden kehtona ja demokratian esitaistelijana, on mahdollista, että Trumpin kaltainen kaikista demokratian pelisäännöistä piittaamaton, röyhkeä, salaisia asiakirjoja kotonaan pitänyt, vallankaappausta Capitolium- kukkulalle yrittänyt, raiskauksesta epäilty ja siitä hiljaiseksi maksanut, rahavarojaan liioitellut ja vääristellyt valehtelija, pahimman luokan öykkäri ja psykopaatti voi pyrkiä Amerikan presidentiksi?

No, kerrataanpa asioita hiukan. Heti virkakautensa alussa Trump listasi pahiksiksi viisi suurinta USA:n mediayhtiötä, koska tiesi, että nämä tulevat olemaan hänen megalomaanisten valheidensa ja valtansa suurimpia vastuksia. Oli pojalla pokkaa kävellä ja sanoa, että New York Times -lehti ja neljä suurinta televisiokanavaa NBC, ABC, CBS ja CNN ovat ns. ”fake news” eli mediaa esittävät valeuutisia. Media ja jenkkitoimittajat pistivät heti rallin pystyyn ja suurella joukolla kaivoivat Trumpin valheet esiin. Niitä löytyi jopa 30 000! Yhdysvaltojen kuuluisin faktantarkistaja Washington Post -lehden toimittaja Glen Kessler latasi upeasti sloganin ” Democrasy dies in darknenees” eli ”demokratia kuolee pimeydessä”, millä hän tarkoitti, että valtaapitävien ja rikkaiden miljardöörien toimia on valvottava koko ajan , etteivät he sanele yksipuolisesti yhteiskunnallisia päätöksiä meille. Trumpin kannattajat ovat suuri ”punaniska” –joukko, jolle hän lupaa ruostevyöhykeen olematttomia työpaikkoja. Eräs pahimpia ja täysin käsittämätön hämmentäjä on Twitterin 44 miljardilla ostanut jenkki Elon Musk, joka maksoi turhamaisuudestaan 20 miljardia liikaa, mutta suoltaa nyt X:ssä valheita ja salaliittoteorioita putkessa! Suomessa voivat kaikki tarkistaa vilppiepäilynsä jo 2014 perustetussa ” Faktabaarissa”.

Juhani Melanen

Sunnuntaina on laskiaissunnuntai ja ensi viikolla alkaa paastonaika. Paaston tavoitteena on arvioida omaa elämää ja suhdetta Jumalaan sekä valmistautua tulevaan suureen juhlaan, pääsiäiseen. Laskiaissunnuntain latinankielinen nimi on esto mihi, mikä tarkoittaa suomeksi ole minulle. Monesti paastoamisen käytännön ajatus lähtee liikkeelle itsestä. Mietitään omia elämäntapoja ja tekoja sekä niiden vaikutuksia esimerkiksi ympäristöön, omaan hyvinvointiin tai ihmis- ja jumalasuhteeseen ja pyritään sen pohjalta tekemään hyviä muutoksia.

Entä jos tänä paastonaikana kokeilisikin kääntää tuon ajatusmallin toisin päin? Rakennetaankin paasto sanojen ”ole minulle” ympärille. Pohdi ensin hetki, mitä Jumala sinulle tällä hetkellä merkitsee. Minkälainen rooli Hänellä elämässäsi on? Oletko nähnyt Hänen toimintansa ja vaikutuksensa elämässäsi? Tämän jälkeen mieti, miten jatkaisit lausetta ”Ole minulle…”, jos sanoisit sen Jumalalle. Mitä kaipaisit Jumalalta tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa?

Seuraavaksi voit miettiä, mitä se, mitä kaipaat Jumalalta, vaatisi sinulta itseltäsi. Samalla tavalla kuin ihmissuhteet, myös suhde Jumalaan on nimittäin vastavuoroinen. Jos esimerkiksi toivomme enemmän Jumalan läsnäoloa elämässämme, pitää meidän ottaa myös aikaa hiljentymiselle ja rukoukselle, jotta voisimme tuon läsnäolon havaita ja jotta sille ylipäätään olisi tilaa ja mahdollisuus.

Voit palata pitkin paastonaikaa aina välillä näihin samoihin pohdintoihin. Voit myös tarkastella, muuttuuko se, mitä kaipaat Jumalalta, tapahtuuko elämässäsi jotain tämän myötä tai miten oma toimintasi asioihin vaikuttaa. Lausetta ”Ole minulle…” voi käyttää myös kiitokseen. Voit säännöllisesti pohtia, mistä kaikesta kulloinkin haluat Jumalaa kiittää. Esimerkiksi psalmin laatijan rukous kuuluu: ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta” (Ps.31:3). Se voi toimia joko pyyntönä tai kiitoksena – tai ehkä se on molempia samalla kertaa.

Mari  Ruuska

Valtiopäivien avajaisia vietettiin eduskunnassa keskiviikkona. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti monta asiaa suoraan ja epäsuorasta. Tämä koski niin tasavallan presidentin omaa toimialaa eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (UTP) kuin muita asioita, kuten talouspolitiikkaa. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-Aho valitsi mielestäni väärän tyylilajin, mutta hän tekee sen tietoisesti keskittyen hallitusohjelman kirjauksiin varsin perussuomalaisilla painotuksilla ja puhuen myös liian pitkään, mikä presidentin jälkeen ei minusta sopinut oikein etikettiin. Suomessa on kirjoittamaton sääntö, että eduskunnan puhemiehen tulee olla päivänpolitiikan yläpuolella, mutta nyt tämäkin hieno perinne on sulamassa muodikkaan vastakkainasettelun tieltä.

Ehkä suorin UTP kannanotto kuultiin Niinistöltä median edessä. Suomen ydinenergialakia ei tule muuttaa eli Suomella ei ole mitään tarvetta avata ydinasekeskustelua. Nyt ydinräjähteiden tuominen Suomeen on kiellettyä. Hän muistutti, että ydinaseita Nato pitää vain muutamissa paikoissa Euroopassa, eikä mikään niistä ole kovin lähellä Suomea. Presidenttiehdokkaista Pekka Haavisto on tehnyt tässä oman kantansa selväksi. Hänen mielestään ydinaseiden varastoiminen Suomeen on vaara meille. Stubbin mielestä ydinase taas olisi rauhan tae ja siksi lakia pitäisi hänen mielestään muuttaa. Tässä kysymyksessä tiivistyy presidenttiehdokkaiden välinen ero ja todella perustavaa laatua olevassa asiassa. Minun mielestäni Niinistö ja Haavisto ovat oikeassa. Tätä linjaa olemme yhdessä olleet viimeiset vuodet rakentamassa ja siksi sillä on väliä, kuka on Suomen seuraava presidentti. Suomen ulko-  ja turvallisuuspolitiikan tärkein tavoite on ollut aina vähentää konfliktien ja sodan riskejä, ei eskaloida niitä tarkoituksella. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Stubb ei ole ajatuksineen yksin. Selkeää vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu edes kaikilta demareilta.

Talouspolitiikassa Niinistö muistutti 16 vuoden ajasta Suomessa ilman merkittävää kasvua. Finanssikriisin jälkeen Suomi on jäänyt kasvussa telineisiin ja on jouduttu elämään velaksi. Yksi syy on ollut tietenkin kännykkä-Nokian loppu ja metsäteollisuuden alamäki, mutta miksi uutta tekemistä ei ole syntynyt yrityksistä huolimatta? Siihen olemme kaikki syyllisiä ja siksi olen jo vuosia tehnyt työtä Suomen kasvun eteen kansainvälisesti. Eli tässä oli mielestäni Niinistöltä piikki myös suomalaiselle elinkeinoelämälle. Suomessa on haettu yrityksissä kasvua vain tehostamalla toimintoja, nostettu osinkoja, mihin tietenkin omistajilla on täysi oikeus. Mutta miksi ei ole edes haluttu kasvaa kansainvälisesti toisin kuin Ruotsin tai Tanskan yritykset? Toki poikkeuksia onneksi on, kuten lahtelaiset Peikko, Kemppi, Luhta, Halton ja muutama muu. Meillä sakkaa pahasti tulopuoli, menoissa olemme samoilla viivoilla muiden Pohjoismaiden kanssa. Itse asiassa käytämme esimerkiksi sosiaali-  ja terveyspalveluissa vähemmän euroja asukasta kohden kuin muissa Pohjoismaissa. Se näkyy ja tuntuu Lahdessakin.

Lauantaina toivottavasti tavataan Lahdessa. Pekka Haavisto vierailee Lahdessa lauantaina klo 15–17 ja olemme lahtelaislähtöisen, ex-kansanedustaja- kollegani, Jaana Pelkosen kanssa juontamassa tilaisuutta torilla. Vaalikampanja on ollut pääosin asiallista ja toisia kunnioittavaa, kuten pitääkin, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Miksi Haaviston sukupuolista suuntautumista piti nyt nostaa näin paljon esille? Vuonna 2024 ja Suomessa? Tämä keskustelu käytiin jo 2012 vaaleissa. Väitän, että jokainen tämän tyylinen nosto sataa loppujen lopuksi Haaviston laariin. Esimerkiksi ulkomailla, jossa voisi kuvitella tämän olevan jonkinasteinen ongelma, ongelmaa ei ole. Ranskan uusi pääministeri näyttää tietä jo Persianlahden maissa sekä Lähi-Idässä ja on kääntänyt sen vahvuudeksi. Mistä minä sen tiedän? Kysyin asiaa suoraan viime viikolla, kun vierailin alueella, jossa Haavisto on muuten tunnettu ja arvostettu diplomaatti.

Ville Skinnari

Ja taas olin Pyynikin palloiluhallissa, kun lahtelaiset saapuivat Pyrinnön vieraaksi. Kyse oli naisten ykkösdivarista, jossa lahtelaislupaukset ovat pärjänneet ihan hyvin.Joukkue on Team Lemkem, tekstillä ytimekkäästi Lahti ja Pyynikin taululla LAB. Ei nimellä välillä, voisin ristiä NiceKorikseksi, jos ei LaBa kelpaa.

Vähän myöhästyin, kun en vielä pyöräile ja linjuri hidasteli. Kun saavuin, Lahti johti 24-15. Taisin tuoda huonoa onnea, sillä kotijoukkue kiri tasoihin ja mainio Veera Mäntykivi loukkaantui. Harmi.

Toisella jaksolla Lahti näytti karkaavan. Tinja Taipale ja Peppi Lohko onnistuivat kolmosissa. Ella Sahuri syttyi isoon lentoon, kunnes alkoi vähän ahnehtia. Lahti johti jo 48-37 ja ajattelin, että nyt tulee harvinaista herkkua. Näen voiton, enpä nähnyt.

Lopulta Pyrintö oli parempi 63-58. Voittoa pohjustivat tutun oloiset nimet kuten Little, Poikola ja Toiviainen.

Jo mainittujen lisäksi iskivät silmiini nopeajalkainen pallotaituri Silja Ruutiainen, esimerkillinen kapteeni Jessi Lehtonen sekä kaksikko von Behr-Keskevaari (10pist).

Häviäjien valmentajat elivät tunteella. Vähän höristin korviani, kun puolityhjään katsomoon asti kuului kovaa huutoa tyyliin ”eikö voi muistaa perusasioita?” Tai ” mitä helvettiä sä oikein teet?”

Vaatimustaso on kova. Pääsin kuuntelemaan valmennuksen loppupuhetta suojateilleen. Siinä oli isällinen, opettava ja luottamuksellinen sävy. Hyvä!

Ei Lahti Tampereelle aina häviä. Reipas pöllytti TamUa Mukkulassa 3-1 maalareina Samson, Ala-Kauhaluoma ja Shala. Raportin mukaan Reippaan murskavoiton esti vieraiden loistava molari Järvinen. Luit oikein.

Muistutan. PPPP. Peli parasta paikan päällä.

Raine Järvinen

Team Lemkem