Valtiopäivät avattiin perinteisin menoin keskiviikkona Helsingissä. Eduskunnassa protokollan mukaan tasavallan presidentti avasi valtiopäivät ja samalla kuultiin myös puhemiehen puhe. Presidentti Stubbin puheelta varmasti odotettiin enemmän. Mitä hän ajattelee Trumpin avauksista ja mikä on hänen visionsa tästä eteenpäin? Nyt sitä ei kuultu, vaan hän keskittyi varsin akateemiseen maailmanjärjestyksen muutoksen pyörittelyyn. Ei sanaakaan Grönlannista tai Gazasta. Sekin on strateginen valinta. Kun ei sano mitään ei myöskään herätä huomiota. Mutta onko Suomen etu olla ”ynnä muut” ryhmässä ilman vahvaa viestiä kansainvälisen oikeuden noudattamisen tärkeydestä vai koskeeko se vain osaa maailman maita? Suomi on tällä hetkellä ”wait and see” – kerhossa. Mutta nostaako se Suomea ja Suomen taloutta? Talouden kasvuun Suomi tarvitsee nopeasti suunnitelma B:n, jossa superaktiivinen yhteistyö pitkäaikaisten luotettavien kumppaneiden kanssa (Pohjoismaat, UK, Japani) syvennetään vielä aivan uudelle tasolle.
Puhemies sijaan kuulosti ja halusi olla enemmän nykyisen hallituksen puheenjohtaja kuin koko eduskunnan puhemies. Tähän hänelle on tietenkin kaikki oikeus, mutta jäikö tästä nyt kuva ja halu rakentaa yhdessä? Nyt hänellä olisi ollut tilaisuus vakuuttaa meidät kaikki vilpittömästä halusta koota ja rakentaa yhdessä ja nousta päivän politiikan yläpuolelle. Sen sijaan hän keskittyi puolustamaan rivien välistä hallituksen linjauksia ja puhumaan esimerkiksi säästöistä itseisarvona. Tämä on varmasti tietoinen valinta, mutta ei edusta perinteistä puhemiehen arvokkuutta ja instituutiota.
Viime viikolla vierailin Oulussa, missä kaupunki tekee erilaista elinkeinopolitiikkaa kuin Lahdessa. Siellä ei keskustella energiayhtiön myynnistä, vaan päinvastoin kehitetään alueellista yritysyhteistyötä aidosti yhdessä yritysten kanssa. Kuntalaisten energiayhtiö on alueen moottori. Viimeisenä yhteistyö Nokia Oyj:n uuden upean toimitilaratkaisun kanssa, joka on maailman edistyksellisempiä myös huoltovarmuuden osalta. Nokia työllistää Suomessa edelleen 7000 ihmistä ja Oulu on suurin – tutkimuksen ja kehityksen sydän ja verisuonisto myös globaalisti. Toista vastaavaa yhtiötä meillä ei valitettavasti edelleenkään ole, jollei Wärtsilää ja Vaasaa lasketa tähän kategoriaan. Vaikka verkko menisi muualla pimeäksi niin Nokialla valot palavat ja tuotanto pyörii. Samaan aikaan kehitetään myös uusia liiketoimintoja ja kumppanuuksia eri puolille Suomea ja yhdistetään voimat Kemin kanssa. Pitkien etäisyyksien Kärppä – Suomessa osataan edelleen kehittää ja yrittää.
Palaan vielä viime viikon ilmoitukseeni kunta- ja aluevaaleista. Ajatellaan asiaa konkreettisen esimerkin kautta: kuntapäättäjä on pettynyt ja aiheesta huolissaan oman kaupunkinsa tai alueensa hoitoon – tai lääkäriin pääsystä. Hän joutuu toteamaan Hyvinvointialueella aluetason päättäjänä, että ei voi tehdä asialle mitään, koska hallitus ja / tai kansanedustaja leikkasi rahoituksesta. Tämä avaa ehkä parhaiten sitä tilannetta mitä Suomessa eletään, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, missä tätä ei kukaan tee. Kokonaan toinen keskustelu on sitten esimerkiksi perusterveydenhuollon kehittäminen esimerkiksi Päijät-Hämeessä, missä yksityinen terveysjätti omistaa 51 prosenttia palvelutuotannosta vastaavasta yhtiöstä. Miten kehität palveluita ja otat käyttöön esimerkiksi parhaita käytäntöjä paikallisten pienten yritysten tai kolmannen sektorin kanssa, kun pääomistajan pillin mukaan mennään kuitenkin? Tämänkin järjettömyyden Lahti ja Päijät-Häme hyväksyi kuluneella valtuustokaudella.
Ville Skinnari