Paska duuneja me ei tehdä, mutta mutakuonot pysyköön Somaliassa! Näin runoili eräs persu blogissaan ylevästi viime vuonna. Mutta asialla on kääntöpuolensa. Ikääntyvä Suomi tarvitsee tekeviä käsiä etenkin hoitoalalla. Mutta tässä työllisyystilanteessa työperusteisen maahanmuuton edistäminen voi olla poliittinen itsemurha. Kansan syvät rivit (lue persut) eivät usko tarpeeseen palkata työvoimaa rajojen ulkopuolelta.
Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa ei nopean teollistumisen ylimeno kautta olisi kyetty toteuttamaan ilman vierasta työvoimaa (lue turkkilaiset Saksassa ja suomalaiset Ruotsissa).
Nykyinen Suomeen muutto ulkomailta on johtunut lähinnä kahdesta syystä: Neuvostoliiton hajoamisesta ja Viron EU jäsenyydestä. Ulkomainen työvoima on lähinnä esimerkiksi suomalaisissa rakennusyrityksissä ollut kilpailuetu, sillä tiukka sopimuspohjainen suomalainen työlainsäädäntö ei jousta, mutta kannustaa halpatyövoiman käyttöön. Jokainen tietää, että Suomessa tilapäisesti työskentelevistä ulkomaalaisista on duunareita rakennus- ,ravintola-, siivous- ja maatalousaloilta. Työhöntuloa ei paljon ole tarvinnut edistää, koska liikkuvuus on taannut ns. normaalitilan. Silti nämä alat ovat monesti myös suomalaisen työttömän hakuammatteja.
Erityisesti Virosta kannattaa työnantajan hankkia työntekijöitä, sillä sinne perustetut suomalaiset yritykset ovat voineet käyttää hyväkseen ns. siirtymäaikalakia, mikä tarkoittaa täyttä verovapautta Suomeen, mikäli työ kestää alle kuusi kuukautta. Koulutettu työväki ei tänne muuta kuin korkeintaan ohimenokaudeksi siirtyessään vaikkapa Norjaan sairaanhoitajiksi.
Meillä ei juuri rekrytoida työvoimaa ulkomailta, mutta mitä teemme ensi vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat kansoittavat vanhainkodit? Vaippojen vaihtajia tarvitaan, mutta kuka poliitikko uskaltaa tässä tilanteessa tehdä aloitteita maahanmuuttajien rekrytoimisessa. Varmaa kuitenkin on, että tilanne ei jatku samanlaisena ensi vuosikymmenellä, vaan silloin joudumme liputtamaan rajantakaisen rekrytoinnin puolesta. Asiassa tarvitaan syvää ymmärrystä eikä kiihkoa.
Juhani Melanen