Olen nyt kymmenen vuotta seurannut erästä virhettä, jota ei yritetä korjata suomalaisessa peruskoulussa millään ilveellä, vaikka ongelma tiedostetaan valtakunnallisesti. Inkluusio tungettiin Suomeen väen väkisin, vaikka monet meistä erityisopetuksessa työskennelleistä ammattilaisista epäilivätkin sen mielekyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta vahvasti. Mallia puolustettiin lähinnä oppilaiden itsensä edulla. Oletettiin, että erityistä tukea vaativat oppilaat voisivat saada tarvitsemansa avun tavallisiin luokkiin sijoitettuina.
Koko tämän inklusiivisen ideologian lopputuloksena erityisluokkia ja pienyhmiä lakkautettiin viime vuosina rajusti. Nyt kuitenkin totuus alkaa valjeta kaikille: oppilaille ja opettajille, mutta ei päättäjille. Tilanne onkin muuttunut sellaiseksi, että todellisen tuen tarpeessa ovatkin aivan tavalliset opettajat, jotka ovat lähettäneet avunpyyntöjä OAJ:lle eli Opettajien Ammattijärjestölle, etteivät he kykene selviytymään alakoulun oppitunneista, vaan joutuvat koko ajan sinnittelemään jaksamisensa rajoilla. Tämä oli kyllä tiedossa, mutta asiantuntijat ohitettiin taas kerran, kuten usein on asian laita politiikassa. Toinen syy erityisopetuksen pienryhmistä luopumisessa oli tietysti raha. Arveltiin, että näin säästyisi rahaa muka kalliista erityisopetuksesta. Nyt korjaus maksaa vielä enemmän rahaa kuin arveltiin. Aika menee oppimishäiriöisten oppilaiden kaitsemiseen ja loppuluokka jää usein pärjääämään omillaan. Inkluusion takia oppimistulokset jäävätkin huonommiksi.
Varmasti tiedetään, että Pisa-tutkimusten mukaan matematiikkaa ja lukemista osaavien suomalaisten määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2006 ja 2015 välillä. Kaikkien etu olisi nopea korjaamisiike, sillä tällä hetkellä joutuvat tästä kärsimään niin erityisoppilaat kuin heidän luokkatoverinsakin, tavallisista luokanopettajista puhumattakaan. Erityisesti pojat ovat joutuneet kärsimään tästä. Peräänkuulutinkin tätä asiaa ennen vaaleja Melastelussani, jossa jo vaadin toimenpiteitä asian korjaamiseen. Järkähtämätön tosiasia on, että koulurauhan ylläpitämisessä on aina kysessä myös tasa-arvo! Erityisopetuksen kalleudesta puhuminen on lopetettava välittömästi, sillä lapsien koulunkäyntiin tarvitaan aina rahaa. On myös peiliin katsomisen asia. On oltava rohkeutta sanoa, että valittu inkluusiomalli on epäonnistunut. Mikä suomeksi tarkoittaa erityisluokkien palauttamista!
Juhani Melanen