Eduskunnassa on ollut taas vilkas viikko. Lahdessa osallistuin valtuustoseminaariin torstaina. Kaupungintalolle kokoontuneet valtuutetut saivat tietoa mm. valtionosuuksista valtiovarainministeriön toimesta ja rakentamisen luvituksesta.
Eduskunnassa oppositio jätti hallitukselle välikysymyksen vientivetoisesta palkkamallista, eli niin sanotusta palkkakuoppalaista. Laki lukitsisi naisvaltaiset- ja matalapalkka-alat ikuiseen palkkakuoppaan. Esitimme hallitukselle epäluottamusta. Olisi ollut rehellistä kertoa mitä tämä tarkoittaa opettajille, varhaiskasvatuksen ammattilaisille tai sairaanhoitajille.
Hallitus on esittänyt, ettei lakiehdotus ole tarkoitettu rajoittamaan minkään alan palkanmuodostusta. On kuitenkin syytä palauttaa mieleen valtakunnansovittelija Sajavaaran lausunto Helsingin Sanomissa, jossa hän totesi, että laki käytännössä estäisi kunta-alan ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja kaventavien esitysten, kuten vuoden 2022 sopimuksen tekemisen jatkossa.
Hallitus on myös korostanut, ettei lakimuutoksella haluta puuttua sovittelijan riippumattomuuteen tai työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauteen, eli työnantaja- ja työntekijäliittojen välisiin neuvotteluihin. Kuitenkin oikeuskansleri, hallituksen ylin laillisuusvalvoja, on todennut lausunnossaan, että ”vaarana on, että puuttumalla työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaan ja sovitteluinstituution riippumattomuuteen lainsäädännön keinoin, saatetaan vaarantaa työmarkkinajärjestelmän toimivuutta epäasianmukaisella ja oikeudellisesti ongelmallisella tavalla.”
Hoitajapula on tällä hetkellä valtava, eikä alalle saada riittävästi opiskelijoita. Samanaikaisesti hallitus suunnittelee merkittäviä leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen. Työmäärän ja tehtävien vaativuuden kasvu, puutteellinen perehdytys vaativiin tehtäviin sekä asiakasmäärän ja kiireen lisääntyminen ovat jo nyt heikentäneet terveydenhuoltoalan vetovoimaa ja työssä pysymistä. Lisäksi tyytymättömyys palkkaukseen on yksi merkittävimmistä syistä, miksi monet harkitsevat alan vaihtoa.
Tällä lakimuutoksella naisten ja miesten väliset palkkaerot kasvavat entisestään ja sen lisäksi sairaanhoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät ollaan ajamassa pysyvästi palkkakuoppaan. Eikä tämä rajoitu pelkästään julkisen sektorin työntekijöihin – samaan kuoppaan joutuvat myös myyjät, tarjoilijat, rakennusmiehet, laitoshuoltajat ja kuljettajat. Tämä esitys koskee kahta kolmasosaa suomalaisista palkansaajista eli puoltatoista miljoonaa suomalaista.
Ja sitten vielä itse vientiteollisuuteen. Suomen viennin kilpailukyvystä pitää olla huolissaan, mutta onko duunarin palkkataso se todellinen viennin ongelma? Ei ole. Todellinen ongelma on Suomen elinkeinorakenne ja yrityksien kyvyttömyys muodostaa arvoa viennistä. Myymme edelleen bulkkia. Onneksi toki poikkeuksia on. Katsotaan vaikka metsäteollisuutta, mikä lupauksistaan huolimatta ei ole pystynyt kehittämään uusia tuotteita. Sellu on edelleen sellua. 1930-luvun innovaatio. Ei ihme, jos Suomen kansantalous ei kasva. Tästä kehityksestä on suomalaista duunaria turha syyttää. Tai edes politikkoja. Suomalainen yritysjohtaja on tehnyt tulosta viimeiset 20 vuotta saneeraamalla, ei luomalla kannattavaa kasvua. Siinä on suuri ero maailman kärkeen. Miksi tuemme edes startup – yhtiöitä, kun niitä pääasiassa omistavat venture capitalistit eli sijoittajat myyvät ne ensimmäisen tilaisuuden tultua ulkomaille?
Etelärannassa tämä voi olla vaikea aihe keskustella, koska työmarkkinoista on helpompi puhua. Siinä olisi keskustelun avaus. Suoraa puhetta arvopohjaisesti ja realistisesti. Eli arvopohjaista realismia parhaimmillaan.
Ville Skinnari