Lapsibarometrin mukaan lapsista 10 prosenttia ei katso olevansa hyvä missään. Pari prosenttia ei koe tulevansa kuulluksi – ei kotona eikä päiväkodissa. Pari prosenttia lapsista ei nimennyt yhtään kaveria. Syrjätyminen ja huono-osaisuus näkyy etenkin pienten lasten perheissä. Kotiapua on vaikea saada. Tutkimus osoittaa myös, että joka neljäs kouluikäisenä sijoitetun lapsen äiti oli eläkkeellä tai pitkäaikaissairas. Joka viides äiti oli työtön. Työkokemusta äideillä oli vähän tai ei lainkaan. 70 prosenttia näistä perheistä sai toimeentulotukea. Onneksi tämä tilanne on vain pienellä osalla perheistä, mutta silti tilanteeseen tulee suhtautua erittäin vakavasti.
Tämä tilasto pysäyttää. Jokaisella pitää olla oikeus edes unelmoida tulevaisuudesta. Oma kokemukseni on, että lasten oman uskon vahvistaminen vaatii työtä. ”En mä ole siinä hyvä – en mä osaa” on vastaus liian usein. Näin se on meilläkin kotona. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsilleen ja yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että kaikilla on mahdollisuus luoda tulevaisuuttaan. Näin se pitäisi olla, mutta ei ole. Lapsuuden harrastuksien kalleus, koulutuksen pienikin maksullisuus eriarvoistaa lapset ja nuoret. Lukiokirjojen maksullisuus rasittaa perheitä liikaa. Hallituksen esittämä oppimateriaalilisä eriarvoistaa sekin. On aika noloa joutua koulussa sellaiselle listalle, jossa lisärahan tarpeen hakijat tulevat julki. Koulutuksen ilmaisuus kaikille on siksi paras ratkaisu.
Päijät-Hämeessä oireillaan aivan kuten muuallakin Suomessa – jopa pahemmin. Hyvinvointiyhtymä avaa perhekeskustoiminnan jokaisessa kunnassa. Neuvolan ja päiväkodin rooli yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen maailmankuvan luomisessa on merkittävä.
Ikäihmisten liikuntaan ja harrastuksiin panostetaan muualla enemmän kuin Lahdessa. Kuntoliikuntapaikat ovat usein jopa ilmaisia. Islannissa jokainen yli 67 vuotta täyttänyt saa käyttää uimahallia ilmaiseksi – Espoossa 68 vuotiaat ja yli saavat sporttirannekkeet, joilla voi käyttää ilmaiseksi palveluita. Lasten ja nuorten liikuntapaikkojen maksuttomuus ja keskustelu sen ympärillä jatkuu ja hyvä niin. Jos yksi lastensuojelupaikka maksaa melkein 100.000 euroa vuodessa, niin mitä maksaa sen ennaltaehkäisy?
Viime syksynä esitimme opetus – ja kulttuuriministeriön asettamassa asiantuntijaryhmässä, että vähävaraisten nuorten harratuksiin lisätään miljoonan euron tukiavustus valtion budjetista. Rahoitus olisi ohjattu kuntiin tai muuta kanavaa käyttäen, josta niitä olisi voinut perhe hakea kulutositteita vastaan. Luovutimme raportin urheiluministeri Sampo Terholle. Keskiviikkona julkistetussa hallituksen puoliväliriihessä rahaa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.
Ville Skinnari
kansanedustaja