On todennäköisesti monta erilaista tapaa sille, kuinka joulu tuntuu turmeltuvan tai menevän pilalle. Aika monesta minullakin on kokemusta. Esimerkiksi ikimuistoisia ovat meidän perheessämme olleet ne kaksi joulua, jolloin aatonaaton tuntumissa on ollut liikaa huolia, kun keittiökoneet ovat pettäneet. Ensimmäinen tapaus koski juuri täyteen ladatun tiskikoneen hajoamista. Sinä jouluna lapsiperheen suurtiskit tiskattiin kaikki käsin. Toisen kerran jouluhiiri oli nakertanut sähköhellan johdon rikki ja joulumme uhkasi jäädä kinkutta. Onneksi tällä kertaa kodinkoneliike toi pyynnöstämme samana päivän uuden sähköhellan.

Ajoituksetkin ovat voineet osoittautua hankaliksi. Aattoon on pitänyt saada mahtumaan liikaa kaikkea: joulurauhan julistamisen kuunteleminen, kirkossa käynti, jouluateria, joulupukin tuleminen ja lahjojen aukaiseminen, jouluevankeliumi ja joululaulut, ehkä joku joulukyläilykin. Ja kaiken tuon piti tapahtua rauhallisesti ja hyvä tunnelma säilyttäen! Tuo tunnelma on hankalin. Piti sekä tavoittaa jotakin lapsuuden ihanista jouluista että välttää pönötystä ja liikayrittämistä.

Itse asiassa otsikkoni kysymyksenasettelussa on jotakin ihan vinksallaan. Joulu ei nimittäin ole niin vain pilattavissa. Ensimmäinenkin joulu oli eriskummallinen: viimeisillään ollut nuori äiti joutui tekemään raskaan matkan veronkannon takia. Synnytyssairaalan virkaa hoiti talli ja kehdoksi piti kelvata eläinten seimi. Eikä siinä kaikki. Koko ajan kuiskittiin, ettei äidin kihlannut mies tainnut olla lapsen oikea isä. Ja tulossa olivat Herodeksen miehet pahoin aikein. Mutta eivät kyenneet mitkään vaikeudet estämään Vapahtajan syntymää.

Me emme saa joulua aikaan emmekä pysty sitä pilaamaan. Keskelle meidän virheitämme joulu tuo viestin taivaasta. Se viesti ei ole riippuvainen ulkonaisista olosuhteista eikä meidän aikaansaannoksistamme. Se kertoo Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Tuota sanomaa ei meidän epäonnistumisemme pysty tuhoamaan. Pikemminkin on päinvastoin. Juuri siksi, ettemme ole onnistuneet elämään niin kuin olisimme toivoneet ja meidän olisi pitänyt, on joulun sanoma meille niin tärkeä: joulu tuo anteeksiantavaa mieleltä sekä iloa omaan ja läheisten sydämiin! Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Joulurukous:
Pyhä Jumala, anna joulun valon koskettaa sielumme ikävää.
Kiitos siitä, että toivo syttyy maailman pimeälle taivaalle
ja saamme jouluna syntyvässä Pojassasi sen mitä kaipaamme:
armon ja vapahduksen.
Tuo hänet sydämeemme joulun ilosanomassa,
anna kaikkien yhtyä joulun riemuun.
Kaikukoon sinulle ylistys ja kiitos!
Amen.

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta