Armahtava tuomio

Suomalaisessa yhteiskunnassa uudistetaan sanoja. Esimiestä kutsutaan yhä useammin esihenkilöksi. Monia virkanimikkeitä halutaan muuttaa niin, että ne sopivat kelle vain. Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pohdittu, millaisia ajatuksia virkanimikkeet ja kirkolliset sanat herättävät. Yksi usein esille otettu sana on tuomio. Pitäisikö tuomiokirkkoa kutsua katedraaliksi tai piispan kirkoksi? Olisiko tuomiokapitulin nimi muutettava vaikka piispan toimistoksi? Eihän tuomiokirkossa lueta tuomioita eikä tuomiokapitulissa tuomita ketään vankilaan. Armosta me haluamme puhua, emme tuomiosta.

Tämän sunnuntain nimeä ei kuitenkaan voi pyyhkäistä syrjään. On tuomiosunnuntai. Silloin oikeasti puhutaan viimeisestä tuomiosta. Viimeisenä päivänä jokainen ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen. Silloin arvioidaan, mikä on ihmisen paikka iankaikkisuudessa.

Viimeinen tuomio tuntuu lopulliselta, pelottavaltakin. Mutta Raamattu vakuuttaa meille, ettei mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Viimeinen tuomio on käsittämättömän armon ja laupeuden hetki jokaiselle, joka haluaa turvautua Jeesukseen. Silloin ei tarvitse pelätä. Silloin ei tarvitse esitellä omia saavutuksia (sillä niiden avulla ei kukaan marssi taivaaseen).

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä, mutta jokaiselle tarjotaan pelastuksen suurta lahjaa. Siksi tuomiosunnuntai merkitsee todellisen oikeuden ja vanhurskauden toteutumista, kaiken väärän ja epäoikeudenmukaisuuden lopullista hävittämistä.

Pyhä Jumala, armahda meitä. Johdata meitä, niin että saamme kuulla sinulta vapauttavan tuomion. Aamen


Riitta Särkiö

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO