Silmäilin päivänä muutamana upeassa pääkirjastossamme OECD:n terveydenhuoltoraporttia ja huoleni heräsi, enkä ole asiassa yksin enkä edes alan ammattilainen. Valitettava tosiasia on se, että THL:n mukaan rinnakkaiset potilasjärjestelmät kiihdyttävät eriarvoisuutta ja saman huolen pitäisi aiheuttaa harmaita hiuksia myös poliitikoillemme, mutta nyt persut ja oikeisto painavat köyhät kyykkyyn.
Tämän saman huolen puki sanoiksi johtaja Mika Salminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (Suomen kuvalehti nro 29) seuraavasti: ”Suomessa on hyvin erikoinen järjestelmä. Meillä on julkinen terveydenhoito ja puolijulkinen työterveyshuolto erillisenä systeeminä; se on älyttömän tehoton, tätähän ei saisi sanoa ääneen. Se on suosittu, mutta ihan typerä. Kaikille samanlainen riippumatta siitä, oletko työssä vai et? Tätä ei kukaan halua, mutta niin se kyllä on!” Viisaita sanoja, mutta miksei toimita? Salminen on joutunut toistuvasti tukkanuottasille EK:n Ilkka Oksalan ja työmarkkinajärjestöjen kanssa, jota ovat puoltaneet järjestelmää erittäin oudoin perustein eli ilman selkeitä faktoja. Suomessa on puhuttu terveydenhoidon oikeudenmukaisuudesta vuosikymmenet, mutta asia on aina haudattu jonnekin byrokratian rattaisiin tai itse Orpo-pojan mappi Ö:hön.
Tilastojen valossa asiaa kannattaa silti tarkastella myös oikeudenmukaisuusaspektin näkökulmasta. Vuonna 2021 lakisääteisessä työterveydenhuollossa oli 1,97 miljoonaa suomalaista, joista 1,85 miljoonaa sai myös sairaanhoidon palveluita. Suurin osa muusta kansasta eli yli 3 miljoonaa käyttää julkista terveydenhuoltoa. Joukossa on eläkeläisiä, työttömiä, yrittäjiä, äitejä lapsineen ja ne reilut 120 000 palkansaajaa, joille työnantaja tarjoaa vain pelkän lakisääteisen työterveydenhuollon. Työterveyden luvuista selviää, että jokainen palkansaaja rahoittaa työnantajan tarjoamaa sairaanhoitoa, vaikkei sitä saisikaan.
Vapaaehtoisen sairaanhoidon osuus työterveyshuollon (v. 2021) 899:stä miljoonasta eurosta oli 435 miljoonaa, josta Kansaneläkelaitos korvasi työantajille 121 miljoonaa. Kelan korvaukset maksetaan työtulovakuutuksesta, joka kerätään työnantajien sairausvakuutusmaksuilla sekä palkansaajien ja yrittäjien sairasvakuutuksen päivärahamaksuilla. Huomioitava on myös se, että Kelan korvausten jälkeisen osan maksaa työnantaja, joka saa vähentää sen verotuksessaan. Tämä järjestelmä ei ehkä Salmisen sanoin ole typerä, mutta äärettömän tehoton se kyllä on. Data kertoo, että suurin syy tulla työterveydenvastaanotolle on infektiotiesairaudet ja turhat työtodistukset, joita Suomessa kirjoitellaan milloin mihinkin tapaukseen ja vaadittuihin typeriin todistuksiin. Jokainen täysijärkinen käsittää, että lääkäreitä, tämä yksinkertaisesti vit…!
Työterveydenhuollosta on tullut yksityisille erittäin kannattavaa bisnestä yksityisille lääkärikeskuksille, etenkin isoille pörssiyhtiöille, kuten Mehiläiselle, joka kiertää veroja laillisella verosuunnittelulla miljoonia, koska Suomen verottaja ei osaa tätä laittaa järjestykseen. Tämä eriarvoisuus näkyy nyt juuri inflaation ja työelämän kiristyessä selvästi juuri hoitoon pääsyn kohdalla. Jonot kiireettömän hoitoon pääsyyn kasvavat ja eläkeläiset kuolevat näihin jonoihin. Miten näitä terveyseroja pitäisi sitten oikein hoitaa?
Oikeudenmukaisuuden mittarilla kaikki pitäisi kääntää päälaelleen. Työttömät työterveyshuoltoon, työntekijät terveyskeskuksiin. No näinhän ei suinkaan tapahdu. Hyvä työkeskusjärjestelmä tuhottiin ja kaikki karkaavat sieltä kuin sutta pakoon. Mistä sinne saataisiin lääkäreitä, jos poliittinen tahto puutuu ja raha ratkaisee kaiken? Vaarana on koko julkisen terveydenhuoltomme rapautuminen ja lopullinen alasajo. Työnantajat huutavat kurkku suorana, että julkinen terveyshuolto ei toimi ja pysty vastaamaan työelämän haasteisiin. Onko asia siis näin? Työterveydenhuollon professori Kristiina Patja sanoo, että todellista kilpailua ei ole olemassakaan terveydenhuollossa. Suomelta puuttuu työterveysvisio! On aika toimia, mutta kuka toimii?
Juhani Melanen
Lähteet: Suomen kuvalehti nro 29; THL:n selvitys: ”Työterveydenhuollon sairaanhoitopalvelut – näkökulmia suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän oikeudenmukaisuuteen.