Eduskunnassa torstaina iltapäivällä hallitustunnustelija Petteri Orpo kertoi odotetun uutisen: Säätytalolla käynnistyy neuvottelut kokoomuksen johdolla Perussuomalaisten, KD:n ja RKP:n kanssa. Uutinen tuskin on kenellekään yllätys. Yhteydenpito SDP:n ja Kokoomuksen välillä hiljentyi jo ennen eduskuntavaaleja. Samaan aikaan soidinmenot Kokoomuksen ja PS:n kävivät jo kierroksilla.
Kokoomuksen painottama velkaantumiskeskustelu sai sekin uusia piirteitä jo vaalien jälkeen. Valtiovarainministeriö varoitti, että kuuden miljardin säästöt eivät tässä tilanteessa ole realistisia. Samoin ekonomistit, kuten Sixten Korkman, ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF kertoi, että voimakkaan talousjarrun painaminen juuri nyt ei ole järkevää. Syyt ovat selvät. Tarpeellinen ja välttämätön Suomen talouskasvu ei saa pysähtyä. Selviytyminen on jo nyt kovilla erityisesti heillä, joilla nyt on jo tiukkaa selviytyä.
Pulinat silti pois. Demokratia on puhunut, Suomi saa sellaisen hallituksen kuin halusi eli sen muodostavat vaalien voittajat ja toivottavasti Suomi saa toimivan enemmistöhallituksen. Mutta mitä oikeasti tapahtui tai ei tapahtunut? Torstaina Orpo kertoi, että SDP:n ja Kokoomuksen tilannekuva Suomen taloudesta on erilainen. Sitä se ei ole. Sen sijaan mielipiteet keinoista ovat erilaisia. Sopeutusta tarvitaan ja sitä pitää tehdä, mutta koska ja millä tavoin on asia mistä emme edes päässeet Kokoomuksen kanssa keskustelemaan. Me olimme valmiit puhumaan.
Kokoomukselta ei vastausta saatu siitä, mistä haluatte todella leikata – tämä kerrotaan vasta kuulema neuvotteluvaiheessa. He eivät myöskään kertoneet miten kasvu luodaan? Siitä ei keskustelu muuten edes ennen vaaleja. Neuvotteluista tulee vaikeat. Maahanmuuttolinjaukset, EU – politiikka, ilmastokysymykset nyt näin ensiksi mainittuna. Yritykset ja elinkeinoelämä seuraavat varmaan pelonsekaisin tuntein, miten Suomen työperäisen maahanmuuton käy, miten vihreän siirtymän ratkaisut nyt saavat voimaa taakseen ja miten Suomen maine kansainvälisesti nyt muuttuu, kun tulevat leikkaukset haastavat Suomen sitoutumisen mm. kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön.
Jos hallitus tällä pohjalla syntyy, on tuleva keskustelu todella mielenkiintoinen. Miten polttoaineiden hinnat nyt todella laskevat, kun Perussuomalaiset pääsevät näyttämään, miten se tehdään? Kuinka maatalous nyt nousee ja maaseudun tilanne paranee, kun vastakkain on vain suurimpien kaupunkien etua ajava Kokoomus (eli Lahden, Kuopion ja Jyväskylän aloittama MAL – yhteistyö todennäköisesti ajetaan alas) ja Perussuomalaisten kannat saadaan sopimaan yhteen? Lopputuloksen ennustaminen ei ole minun tehtävä, mutta sen sanon, että SDP on valmis vastuuseen jatkossakin, mutta meidän omilla ehdoillamme.
Myös Lahdessa tapahtuu. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen on hakenut Vantaalle johtajaksi ja on varmasti lähellä tulla valituksi. Seuraajalla on kohtalaisen suuret saappaat täytettäväksi. Lahden valtuustossa nähtiin maanantaina omituinen näytelmä, joka sai jopa hysteerisiä piirteitä. Parvella taputettiin, kuin jossain konsertissa. Valtuuston arvokkuus on kyllä nyt kovilla. Kaiken kaikkiaan Valtuustossa käsiteltävät asiat ovat lähinnä valtuustoaloitteita ja kaavoitusta. Rooli ei ole ehkä sitä, mitä valtuutetut ovat halunneet tulla tekemään.
Kysymys oli maanantaina KOKO – Lahti yhtiöstä. Silti itse asiasta ei keskustelussa ei puhuttu – eli siitä, miten KOKO – Lahti ja Lahden tapahtumien, liikunnan ja kulttuurin tekeminen tulisi aidosti järjestää. Katseet tulisi olla nyt myös eteenpäin. Jälkipyykkiä tarvitaan, mutta kaikkea energiaa siihen ei kannata uhrata. Tämä tosin ei ole uutta lahtelaisessa politiikassa. On helppoa puhua ja yrittää kirjoittaa historiaa uudelleen, mutta tulevaisuuden tekeminen on vaikeampi tehtävä ja sen tekijöitä nyt tarvitaan.
Ville Skinnari