Onnittelen sinua lämpimästi tyttären tyttäreni Minea, samoin kuin teitä muitakin tänä keväänä lakkinsa saaneita yli 25200 uutta ylioppilasta. Suoritus on upea, mutta sitä kannattaa tutkailla
ja vertailla hivenen ukin vastaavaan suoritukseen vuonna 1968. Meitä samana vuonna sai lakin vähän yli 15 000, mikä vastasi 15-20 % ikäluokasta. Nyt teistä saa lakin jo puolet ikäluokasta.
Me kävimme oppikoulua ja suurin osa meistä kävi kansakoulua, ennen kuin Suomi siirtyi peruskouluun kokonaisvaltaisesti 1970-luvulla. Silloinkin 1960-luvulla elettiin murrosta. Maaltamuuto oli voimakasta ja teolliset työpaikat toivat kaupunkeihin runsaasti nuoria ihmisiä, joilla oli työpaikka, mutta ei asuntoja. Rakennettiin nopeasti ja halvalla suuria lähiöitä, joita nyt puretaan, revitään ja korjataan. Monet iäkkäät ihmiset joutuvat kalliiden putkiremonttien takia maksamaan asunto-osakkeensa toiseen ketaan. Kesät oltiin Ruotsissa töissä joko Tukkisaarella (Stockholm) Maraboulla tai Göteborgissa telakoilla.
Me ajoimme pyörällä ja pelasimme jääkiekkoa ilman kypärää. Istuimme itäautoissa ilman turvavöitä, roikuimme Tarzan keinuissa ja laskimme jäälautoilla ilman vanhempiemme lupaa.
Vedimme kaikki tupakkaa posket lommolla ja viikonloppuina heiluimme kaduilla huppelissa vastustamassa rukouslauantaiden tanssikieltoa. Me sodan jälkeiset nuoret kävimme rajuja kivisotia
naapuriston samanikäisiä vastaan. Asiat sovittiin reilulla tappelulla välitunnilla tai koulun jälkeen avoimesti. Kantelupukkeja haukuttiin, mutta asiat sovittiin reilusti ja yhteisöllisesti. Ja mikä upeaa, vanhemmille ei kerrottu kaikkea eikä valitettu turhista. Kesät kuljimme paljain jaloin ja potkimme jalkapalloa, pelasimme pesistä ja korista. Kaikki pojat (miehet) kävivät armeijan! Uskoimme opettajaa, Jumalaa ja Kekkosta!
Teillä on kaikki toisin. Helikopteri- ja curling-vanhempanne ovat siloittaneet tietänne sopivasti. Rahaa teillä on enemmän käytössä kuin meillä koskaan. Meillä oli kiintopuhelin kodissa, teillä
jokaisella yli 1000 euron Iphone tietokone, jossa on enemmän tietoa kuin ensimmäisen kuulennon tietokoneilla. Surfaatte 24 tuntia twitterissä, facessa ja tuhannessa Apissa. Te ostatte vaatteenne ja tavaranne netistä, me kivijalkaputiikeista. Te matkustatte nyt lomalle Kanarian saarille, me ajelemme mökille Kuittjärvelle.
Saatan kuulostaa kateelliselta ja olenkin! Muuttumaton tosiasia on se, että me ja te emme opiskeleet koulua, vaan elämää varten. Toiseksi, nuoruus on vain lyhyt ohimenevä hetki elämässä. Siihen kuuluu pettymyksiä, rakkauksia, turhautumisia, vihaa, lempeyttä, anteeksiantamista. Minea rakkaani, elämisessä täytyy olla elämisen maku. Pahinta on elämätön elämä! Joskus on otettava riskejä ja heittäydyttävä vapaaseen pudotukseen. Tunnen sinut Minttu ja tiedän härkäpäisyytesi. Teet, mitä päätät. Toisaalta sinulla on upeat vanhemmat. Ja ainahan Pappa betalar, jos nyt vähän sattuisi lipsumaan! Malja Sinulle Minea ja Teille muillekin tämän vuoden ylioppilaat!
Juhani Melanen