Uskon ja Raamatun kieli on usein vaikeaa. Mutta onneksi uskon asioita voi kuvata vertauskuvilla. Jeesuskin puhui tosi monista asioista vertauksin. Hän sanoi: ”Minä olen niin kuin hyvä paimen, kuin maailman valo, minä olen elämän leipä.” Arjen asiat voivat kertoa meille Jumalasta.
Tulevan sunnuntain Vanhan testamentin kohta on yksi tällainen paljon puhuva vertaus. Jumala kehotti profeetta Jeremiaa menemään savenvalajan työpajaan ja katselemaan, mitä savenvalaja tekee. (Jer. 18:1–10). ”Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.”
Me olemme kuin savea Luojan käsissä. Hän muovaa, korjaa ja luo kokonaan uuttakin. Jumala tahtoo, että meillä olisi hyvä, syvä, turvallinen ja sisällökäs elämä Jeesuksen lähellä. Hän tahtoo, että rakastaisimme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Tätä tarkoitusta varten hän kasvattaa ja muovailee meitä koko elämän ajan – ei siis vain lapsuudessa.
Jumalan silmissä mikään ei koskaan mene lopullisesti pilalle. Hän voi korjata sellaisetkin sotkut ja säröt, joiden edessä ihmiset menettävät toivonsa.
Mielessäni soi vanha Saviruukku-laulu: ”… Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.” (san. Liisa Pajunen, säv. Jukka Salminen).
Riitta Särkiö